Lokakuun löpinät

Meillä imuroidaan yleensä niin et toinen on pojan kans yläkerras tai alakerras kun toinen imuroi yläkerran/alakerran.. Ollaan nyt alettu siedättään sitä imurille niin et joskus imuroidaan joku pikkualue kun poika on lähellä. Ei se enää sitä ole pelännyt vaikka sillon alkuun sai imurista just sellasia kauheita loukkaantumis-itku kohtauksia, minkä takia piti alkaa imuroimaan silleen yllämainitusti...

Ja kans kerran viikossa on yritys. :D Tarve ois kyl tän kaiken lattialla pyörivän paskan perusteella useempi, mut mä oon laiska. Siedän kyl just ja just pari päivää sitä paskaisuutta. :) Ei saa olla liian kliinistä. ;)
 
Meillä imuroidaan yleensä ihan normaalisti tytön ollessa hereillä, siirrän likkaa vain sitterissä hiukan etemmäs, ettei ole ihan suoraan pauhaavan imurin juuressa, kuitenkin niin, että hän näkee minut. Joskus imuroin tytön nukkuessa partsipäikkäreitään.

Meillä hampaiden tulo sotki kokonaiset yöt, jotka alkoivat kun kiinteät tulivat mukaan ruokavalioon ja joita kesti ihan jonkin aikaa. Nyt nukkuu koko yön tai ei nuku :) Jos ei nuku, saattaa herätä jo klo 2.30 tai sitten vasta 5.30, tai ehkä klo 4. Jostain luin, että jos vauva syö joka yö suurinpyörtein samaan aikaan, voi ollakin kyse tavasta eikä välttämättä nälästä. Vaikka aiemminkaan neiti ei herännyt presiis samaan aikaan, halusin silti kokeilla, pärjätäänkö pelkällä tutilla enkä automaattisesti tarjonnutkaan maitoa - eikä likka sitä näyttänyt sitten tarvitsevankaan. Laitoin siis tutin suuhun ja sen sijaan, että olisin heti mennyt hakemaan maitopullon, kuulostelinkin hetken, rauhoittuuko. Enkä ihan ekasta yrityksestä luovuttanut, mutta hyvin usein riitti se kerta, korkeintaan pari tutin tarjoamista. Eikä silti näiden öiden jälkeen, jolloin rauhoittui pelkällä tutilla, herännyt itkemään nälkäänsä. Sitä meillä ei ole tehty aamuisin viikkotolkkuihin, olisko nuo loppuneet jo joskus parin-kolmen kuukauden iässä? Että neiti porisee omiaan pinniksessä, ja siihen siis herään, en itkuun :)
 
Mä imuroin täällä yleensä silloin, kun poika on hereillä. Tosin se kyllä pelkää imuria jonkin verran, joten esim. tänään imurointi jäi kesken, kun toinen alkoi paniikissa itkeä.. Yleensä juttelen pojalle samalla ja pelko menee nopeasti ohi. Jos tuo on ihan paniikissa, niin otan liinan ja sitten hikoillaan urakalla :D Liinasta poika katselee imuria uteliaana... Välillä olen imuroinut alakerran, kun poika nukkuu yläkerrassa. Pienempänä poika nukkui sohvalla, kun imuroin vieressä, ei siis välittänyt tuon taivaallista.

Viime yö oli taas ihan kauhea. Menin nukkumaan kymmeneltä ja poika heräsi ekan kerran syömään klo 23, toisen kerran 03 ja kolmannen kerran 06. Ja heräsi noissa väleissä itkemään muuten vaan lukemattomat kerrat. Huh, huh.. ois kiva nukkua edes yksi yö vaikka vain kolmella herätyksellä kuuden tai seitsemän sijaan. Kai tuo jotain hampaita tekee, emmä tiedä :( Tosin viime yönä taisi kova maha kiusata, koska eilen kakkaa ei juuri tullut, ja tänään sitä tuli ihan valtavasti kolmeen otteeseen (tosin kovien ponnistelujen jälkeen). Iltaa kohden poika piristyi selvästi muutenkin. Tänään jätettiin myös eilen illalla syöty puuro väliin, se kun ei tuntunut ainakaan parantavan unta. Poika veteli siis eilen illalla ihan valtavan annoksen puuroa puoli seitsemältä ja siihen päälle vielä tissimaitoa, silti heräsi niin aikaisin syömään. Ensi viikolla on neuvola, luulisi pojan sitten kasvaneen ihan hillittömästi, kun syökin noin paljon ja jatkuvasti..
 
sista81, juuri tässä seikkaillessani internetin ihmeellisessä maassa, törmäsin opukseen nimeltä "Nyt nukutaan!", kirjoittaja Anna Wahlgren. Vaikka en koe, että meitin neiti nyt varsinaisesti olisi unikoulun tarpeessa, mutta varasin silti ihan mielenkiinnosta ko. opuksen, olen eka jonossa, joten toivottavasti saan sen pian hyppysiini!

Lisäys:
Äh, aina unohtuu jotain... liikkuminen tuntuu sotkevan aika monella jo niin mallikasta yöunta. Jospa teidän pikkuherra sitten kelailee niitä juttuja yöaikaankin? Mitä muuten poika on syönyt viime päivinä, kun sai mahan jumiin? Oliko jotain uutta, tavallisuudesta poikkeavaa?
 
Vesimeloni: Ihan prikuulleen oon sun kanssas samaa mieltä!!!!!!!
Siis noista vauvan aamupalasta, lounaasta yms.. meillä kans poika syö sillon kun on nälkä, enkä rupee minuuttiaikataululla antamaan ruokaa.. Annan silloin kiinteää kun on sopiva hetki ja korviketta menee sitten 2-5h välein, riippuen ihan päivästä ja nälästä. Kyllä neuvolan täti anto tuntiaikataulun jonka mukaan pitäs päivä rytmittää, mutta mun mielestä sillä paperilla saa pyhkästä persettä ;)

Meillä poika tuijottaa kovasti imuria kiinnostuneena, mutta ei huuda tai itke. Totutettu elämisen ääniin, musiikkiin ja imuriin jo mahassa. Yleensä mä hoidan imuroinnit ja isä saa olla pojan kanssa.

Ja tuolla pikkumiehellä on ruvennut nyt räkä/lima lohkeemaan, yskii kyökkäämällä ja on ihan kamalan kuulosta.. eilen illalla huusi klo 19-23.30 ja nukahti vasta sitten unille, jeejee.
Syömään nousi klo 4.30 ja 8.30, oltiin molemmat niin poikki että jatkettiin unia puoli yhteentoista vaikka yleensä noustaan ysiltä.. Tänä iltana on ruoka maistunut huonosti, mutta nyt on nukkunut jo tunnin verran. 

Ja oon ainakin huomannu, että toi liikkumisen opettelu tekee pojan illat ja yöt levottomiksi.
Ja meillä ainakin vielä selkeesti tarvitaan pari syöttöä yöllä, tutin tuputtaminen ei auta ja ei kun maitopulloa yöllä suuhun, parhaimmillaan maitoo menee se 2dl/kerta yöllä.
 

Vesimeloni kirjoitti:
Jotenkin huvittaa ajatella että menis jonkun aikataulun mukaan, kun en mä pysty vaikuttaan mitenkään siihen millon toi poika on nälkänen (ei aina suostu syömään ees nälkäsenä) ja nukahtaa jos nukahtaa, yleensä ei kovin helposti...

No, vaikka tuo meitin elo saattaa vaikuttaa kovin aikataulutetulta, esim. sen perusteella, mitä kirjoitin niistä päikkäreiden alkamisajankohdista, niin melko säännölliseksi se vain on muotoutunut sen enempiä pinnistelemättä. Suurta heittoa niissä, kuten ei ateria-ajoissakaan yleensä ole, poikkeuksena on ollut mm. shoppailu- tai varsinkin ulkoilmaretket, jolloin sitä unta on vetäisty sujuvasti siitä lounaasta, yli ja ohitse välipalan sinne päivälliseen asti ;) On myös ollut sellaisiakin päiviä, jolloin ei ollakaan nukuttu parin tunnin partsipäikkäreitä päiväruuan päälle, vaan mennä porskutettu samoilla silmillä iltapäivän ateriahetkeen asti... tai kuten tänään kävi, välipalan jälkeen temuttiin täyttä häkää lattialla päivälliseen asti ja sitten minitorkut (10-15min) ja taas jaksaa... Mutta ne on poikkeuksia. Yleensä ottaen meillä päivän kulkua pystyy kyllä hiukan ennakoimaan, mutta ei tosiaan aina.
 
Jee, nyt voi sanoa et meillä käännytään itse ja ja kovasti yritetään jo mennä eteen päin emoticon

Meillä imoroidaan milloin sattuu, eikä siihen olla reagoitu sen kummemmin. Raukka on tainnu tottua kovaan meteliin kun jo viikon vanhana nukkuin isän sylissä ja kuuteli kun isä möykkäs ja katto jääkiekon MM:ä lisäks meillä on terrieri joka välistä ilmoittaa itsestään aika kovaan ääneen, moni ihmetteleekin et eikö se herää tohon mut eipä haukku tunnu haittaavan.
 
Sista81, meillä on takana ihan samanlainen yö. Se on kyllä meillä jokseenkin normaalia, tosin tyttö ei aina itke, lähinnä ähisee ja pyörii vaan eikä saa unta. Voi kun tietäis syyn millä saada toinen rauhottumaan... Pitääpä yrittää vilkasta tota khariNen mainitsemaa Nyt nukutaan-kirjaa.

Meillä imuroidaan usein tytön hereillä ollessa. Se istuu ihan tyytyväisenä sitterissä kunhan vaan näkee mut koko ajan. Tai sit jos ollaan molemmat kotona niin toinen pitää tytölle seuraa ja toinen imuroi.

 
Ootteko te muuten ostanu itellenne paljon vaatteita lapsen tulon jälkeen?! Mä tossa rupesin miettimään ni ei tuu mieleen ku yhet farkut, kollari-puku ja pari t-paitaa jotka olisin itelleni ostanu sitten raskauden. Lukuunottamatta siis imetysliivejä ja -toppeja. Oon samoissa mitoissa kun ennen raskautta joten vanhat vaatteet sopii hyvin. Vois kyllä käydä kattelee vähän jotain uutta vaatetusta syksyn piristykseksi. Tosin oon ajatellu investoida ja ostaa kunnon toppapuvun sit talveks. Tytskälle on tullu katteltua sit sitäkin enemmän vaatetta. ;) 
 
Mä oon niin törkeän nirso vaatteiden suhteen eikä mulle kelpaa mikään, sanonkin aina että mulle ei oo tehty vaatteita :D oon tainnu yhdet farkut ja ponchon ostaa, siinä kaikki.
Mahdun samoihin vaatteisiin ku ennen raskautta, vaikka toi mahannahka onkin vähän löysä.
Ei vaan yksinkertasesti löydy vaatteita jotka olis tummia ja suht löysiä, vihaan kirjavia ja kireitä vaatteita joista kaikki löllö näkyy ja kanssakulkijoita oksettaa ;)
 
Eipä pahemmin ole tullut vaatteita ittelle hankittua, ellokselta tilasin pari paitaa. Samoihin mahdun kuin ennen raskautta, tosin ehkä musta on tullut mukavuudein haluisempi ja en tykkää enää pitää mitään kovin lyhyitä paitoja (siis pituus sais olla nykyään tossa jossain persuksen päällä). Eli vaatekaappi kaipais uudistusta, muutamat samat rytkyt koko aika päällä...

Olipas kiva olla la-ilta istumassa kaverilla iltaa hyvän ruuan merkeissä... Miehillä oli muuten sujunu ihan kivasti kotona mut poikapa ei sitten suostunutkaan pullosta ottaan maitoo... Puolilta öin kun tulin kotiin niin täällä vielä valvottiin, eipä sitten suostunut nukahtaan ilman iltajuominkeja. Heti suostu tissille ja siitä nukkumaan...
Täytynee taas alkaa juottaan muutenkin vaan silloin tällöin pullosta, josko tuo kelpais. Muutoin taitaa jäädä piknik-risteilyt yms välistä :(
 
Oon samoissa mitoissa kuin ennen raskautta, joten ei ole sen puoleen tarvinnut ostaa itselle mitään. Olen neulonut yhden villatakin ja ommellut yhden takin itselleni sekä ostanut noita imetyspaitoja. Mulla on niin valtavasti vaatteita, etten mä oikeesti tarvi mitään :D Enkä oikein voi pitää kuin noita imetyspaitoja, tavallisten paitojen käyttö on tällä hetkellä todella vähäistä. Enpä mä juuri missään olekaan ilman poikaa tanssitunteja lukuun ottamatta. Tanssikamppeita olen itselleni ostanut, niitä kun ei voi olla liikaa ;) Mä en edes mahassa huomaa enää mitään eroa entiseen, ainut on tuo "venynyt" napa, eli se näyttää mun mielestä isommalta kuin ennen :) Niin, ja tissit on kuppikokoa suuremmat, mahtuvat kuitenkin enimpään osaan vanhoista vaatteista. Mä oon nyt kohdistanut kaiken vaateintoiluni poikaan :D
 
Mä sitten otin ja lihoin 7kg kahdessa kuukaudessa takasin. No, mitäs tapahtui kaksi kuukautta sitten? Aloin syömään minipillereitä. Ja lopetan nyt. Ne on sekoittaneet mun elimistön ihan täysin. Tajusin eilen että mulla on ollu pari kuukautta ihan ihme fyysisiä vaivoja, sen tarkemmin analysoimatta niitä tänne, mut joo, tahdon terveyteni takasin...
 
Meillä tuo päivärytmi on kans muokkautunut ihan vauvan syöntikertojen mukaisesti. Rupesin vain antamaan aina puolilta päivin imetyksen päälle vihannessosetta ja iltapäivällä seuraavalla imetyksellä hedelmää ja sit lisäilin seuraavalle imetykselle taas vihannesta ja viiden kuukauden tietämillä aloiteltiin puurot, ensin aamuun imetyksen jälkeen sitten iltaan ennen nukkumaanmenoa ja siitäpä se rytmi sitten muokkautui. En mitenkään kellosta katsomalla syötä lounasruokaa tasan 11.30 vaan noin puolilta päivin kun vauva on nälkäinen. Tänään muunmuassa neiti nukkui taas 2,5h päikkärit vaille kahdesta vähän yli neljään niin jäi sitten hedelmävälipala syömättä ja annoin suoraan maidon jälkeen "iltaruoan" imetyksen päälle puoli viiden jälkeen. Äsken otettiin vähän tissimaitoo ja sitten tuossa iltasella syödään puuro ennen nukkumaanmenoa. 

Eli siis meillä voidaan puhua lounaasta ja välipalasta ja iltaruoasta, mutta ei meillä kellonmukaan eletä, vaan edelleen vauvantahtisesti. 

Noista vaatteista, niin enemmän tulee tosiaan vauvalle osteltua ja kaupungilla sitä vähän unohtaa katsella itselleen vaatteita, kun tulee aina kummasti söpöjä vauvanvaatteita joita hän tietysti tarvitsee ;) Mut olen kyllä ostellut myös itselleni vaatteita, varsinkin kun käytiin siellä Espanjassa niin itselle lähti aika paljon vaatetta mukaan sieltä:) En oo koskan mikään himoshoppaaja ollut, sillon tällön ostan itselleni jotain kivaa mut enempi vauvalle ja miehelle tulee hommattua. 
 
Mä mahdun myös vanhoihin vaatteisiin parit farkut ovat jopa hieman isoja. Paitoja ostellu itselle, lähinnä ale myynneistä. Pojallekkaa ei ole tullu kauheesti osteltua kun siskolta tuli niin paljon vaatetta. Mä en uskalla ostaa itselleni vielä uusia housuja kun mielessä ois vielä 7kg painon pudotus, pääsin viime vuoden alussa hyvään vauhtiin mutta sittempa raskaus lopetti laihdutuksen joka vaihtui sitten kunnon kohotukseen. Nyt sitten alotellaan jälleen. Jos en sitten huomenna järkytyksekseni kuule olevani raskaana kun menen asennuttamaan kierukkaa..... no ehkäisystä pidetty huoli joten ei pitäs tulla + tulosta. Saapa nähdä kuinka kipeää asennuttaminen tekee kun mulla ei ole vielä menkat alkaneet ja terkka sano et asennus tuolloin on vähän kivuliaampi.
 
Iltasanomien sivuilla selailin...
Taitaakin olla hieno opus tämä Unihiekkaa etsimässä, jos kerran sen mukaan vauva saa yöllä itkeä jos itkettää ja vasta aamulla mennään vaavia katsomaan :o Mitäköhän muita hienoja ohjeita siitä mahtaa löytyä?!
Tai siis ainakin minä kyllä menen katsomaan kun itketään, ja yritän saada toisen rauhoittumaan.
 
Sanko: Jep, tuo kirja! voi hyvä jumala :DDD melkeen voisin hommata sen käsiini ja kattoo, että mitähän muuta loistavaa ja älyvapaata "ohjetta" siellä on.. huh huh!!!

kyllä mäkin meen kattoon jos vauva itkee, eri asia on sitten jos vaan riehuu peiton alla.
mutta itkuun reagoidaan aina. :) 

mies tuossa just sano: "ihme kun eivät käske viemään vauvaa yöksi häkkivarastoon ja sit vasta mennään aamulla kattoon, että miten yö on menny"..

uskomaton kirja ja ihme touhua.. en yhtään ihmettele, että on kohu noussu, eihän tommonen oo mistää kotosi 
 
Mä kuulun siihen koulukuntaan joka menee kyl heti itkusta katsoon, mikä vauvalla on. Varmaan jotenkin jäänyt siitä kun oli sitä koliikkia ja päällimmäisenä mieles se et pikkuvauvan ei saa antaa huutaa yksin, jos vauva joutuu liian usein itse rauhottaan sen itkun, se kai jättää jotain traumoja... Vauvahan kyl tyynnyttää itse itkun jossain vaiheessa, mut se vaatii aikamoisen endorfiiniryöpyn ja tää jotekin kuluttaa vauvaa.

Hah, olipas asiantuntevaa tekstiä, mut kuitenkin jostain jotain tuollaista luin.

Mut sen mukaan toimin ja meillä nyt ei kyl oo koskaan ollu vaikeuksia noiden yöunien kanssa. Päiväunille vauvaa on vaikeempi saada nukahtaan, kun se taistelee unta vastaan joskus parikin tuntia ja ärisee vaan ihan puoliunessa kiukkusena. =/

Mä oon päättänyt, että en liiaks vertaile mitä muut tekee omien lapsiensa kanssa ja toivon että kukaan ei sit myöskään sanois (ainakaan arvostellen) miten mun tulis tehdä, jos mulla kerta jo joku tietty toimintamalli on. :) Kukin on varmasti paras äiti omalle lapselleen.

Mulla on yksi ystävä, joka on ollut hirveesti luettelemassa mulle asioita, miten vauvaa hoidetaan. Hänen tyylinsä ei ole ollenkaan lapsentahtinen, eikä hän ole useista kerroista huolimatta uskonut vaikka olen koittanut selittää et pojalla on refluksi, jonka takia se ei yksinkertaisesti viihdy esim. siellä vaunuissa makuulla, ellei oo ihan unessa jo vaunuihin laittaessa. Jotenkin tää mun ystävä saa mulla välillä huonon omatunnon heräämään, kun en ole ollenkaan niin tarkka ja säntillinen tai yritä joka päivä väkisin mennä sinne vaunulenkille siitä huolimatta et se ei yleensä onnistu (koska tää kaveri kysyy aina että joko se vaunuttelu on alkanut onnistuun, aaarh....).. Nyt hän on alkanut puhuun et millon mun kannattaa mennä töihin takasin jne... Oikeesti, saanko mä itse suunnitella miten toimisin??

No, muut lähipiirissä on kyllä olleet ymmärtäväisiä, eivätkä puutu liiaks asioihin.
 
Vesimeloni, onneksi en ole vieläkään saanut aikaiseksi aloittaa niitä minipillereitä, en tosiaan kaipaa mitään "ylimääräistä harmia" kropan kanssa, vaikkei just nyt mitään vaivoja olekaan - itsellä taikka likallakaan.

Tuo ystäväsi käytös on kyllä jotenkin... öh, mitenkä sen nyt sanoisi... aika luokatonta minusta. Ymmärrän varsin hyvin ärtymyksesi, ja kyllä minullakin alkaisi käämi kärytä, jos ei nyt ihan lopullisesti palaa, tuontyyppisen toiminnan kanssa. Onko hänellä kenties useampi lapsi, joten katsoo olevansa "kokeneempi" äiti tms?

Sitten siitä kirjallisuudesta... Minäkään en ole sitä koulukuntaa, joka kannattaa lapsen itkettämistä, vaan pyrin reagoimaan/vastaamaan lapsen itkuun mahdollisimman nopeasti. Olen ajatellut asian vähän niin kuin siltä kantilta, että kun se itku on lapsen ainoita keinoja yrittää viestiä, että jokin ei ole nyt ihan kohdallaan, niin ei se voi kovin hyvältä tuntua tai hyvää tehdä, että sillä "sanomalla" ei olekaan mitään vaikutusta äitiin/isään.

Ja nyt sitten pikkukevennys... Täytyy sanoa, että onpa tehokas se mainitsemani Anna Wahlgrenin kirja. Olen vasta varannut sen kirjastosta, ja toimii kuin häkä ;) Ei vaan ihan tosissaan, Puuro On Parasta! Meillä nimittäin nukahdettiin nyt vissiin kuudetta kertaa ilman unimaitoa, sen tilalle ujutettiin iltarutiineihin tuhti iltapuuro. Rauhoittumiseen/nukahtamiseen menee suunnillensa sama aika kuin unimaitopullon jälkeenkin... mutta mikä parasta: unta riittää aamuun asti, 9-12h yössä. Toki viikonloppuna oli paljon normaalista poikkeavaa ohjelmaa, mikä varmaan väsytti positiivisella tavalla tyttöä, mutta kyllä se puuro taitaa nälkää pitää melko napakasti loitolla, ja siten pidentää unta. No, täytyy pitää mielessä, että väliaikaista kaikki on vaan... eiköhän jonkin kehitysasteen saavuttaminen tms tule ja sotke hyvät yöunet ennemmin tai myöhemmin.
 
kharine, kuulostaapa ihanalle. Ehjempiä yöunia odotellessa, viimeyönä herättiin 3kertaa, ja vain tissi helpotti (oikeestaan toimi nopeiten vaimentimena).
Täytynee kans lainata sama kirja :)

Ja nyt on herra alkanu mielenkiintoseks... Luulin jo ettei suostu pullosta juomaan enää ollenkaan, korviketta siis. Mutta se onkin että se ei kelpaa nukkumaan mennessä, päivällä kylläkin (alku irvistelyjen kera tosin).
Eli oisko se nukkumaanmenotissi vain rutiini, ei oikeesti nälkä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top