Lokakuun löpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja sanko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tarttis kai ottaa käyttöön sellanen konttauskypärä, on vaan niin dorkan näkönen kapistus... Poika kun tossa treenailee konttausta ja karhunkävelyä, välillä sitten lentää komeassa kaaressa selälleen, ja tietty takaraivo kajahtaa komiasti lattiaan. Kuhmua sinne saattaa kehittyä, onneks huuto loppuu äkkiä (eli ei siis voi ihan kauheesti sattua, tai sit alkaa tottumaan).

Ja tosiaan, vauhti alkaa kiihtymään etenemisessä, kaveri pelotteli et kolmen kk:n päästä käveleeemoticon aaarrrrgh! Toivottavasti ei oo ennustajan vikaa.

Tuntu olevan äitilleni "kauhistus", kun en ole aatellut alkaa tarjoon pojalle maitoo pullosta. Ehkä asiaan vaikuttaa se miten miniänsä on toiminut 2 muksunsa kanssa.
Tisseistä tuntuu hyvin riittävän, joten miksi turhaan alkaisin pullorumbaan. Toki jos virta ehtyy tai ei huoli tai alkaa järsimään niin sit asia erikseen. Mutta neuvolassa totesivat että aivan hyvin voi siirtyä tissiltä suoraan normi maitoon kun sen aika koittaa.
 
Hmm... minä taidan olla sen verran vanhakantainen, että pidän konttauskypärää vähän turhakkeena. "Eihän meilläkään silloin lapsuudessa 70-luvullakaan moisia ollut!"

Nojoo. Mutta ihan oikeasti, eräs kaverini osti lapselleen sellaisen, ja se päätyi melko joutilaaksi, kun tenava ei voinut sietää tuota "piispan myssyä" päässään, osasi napoa nauhat auki itse ja liipaista koko lätsän menemään. Ja kun meitin neiti ei muutoinkin vihaa noita päähineitä - äitiinsä ja kummiinsa tullut, meitä vain ei mitkään hatut, pipot tms pue ;) - niin enpä taida lapsiparkaa kiusata enää konttauskypärällä.
 
Niinhän se on.. Saatiin kaverilta sellanen lahjaks. Mut koska mä sen sit muka muksulle pukisin? Ei se koko aikaa lattialla viihdy, eikä tod liikkeessä koko aikaa.Uskoisin tuon härpäkkeen myös hieman hiostavan. Ehkäpä kaivan sen laatikosta esiin jos alkaa näyttään et kallo halkee :S
 
Kiitos Tiina^! Juu ei varmasti puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. ;)

Mä en oo vielä ajatellu konttauskypärää. Kyllähän Elena on pari kertaa vattaltaa selälleen mätkähtäny niin että kunnolla kopsahtanu pää lattiaan, muttei sen kummempaa. Eilen vähän itkeskeli sen jälkeen mutta ehkä vajaan minuutin. :D
Varmaan tarpeen mukaan katotaan tarviiko sitten kunhan lähtee kunnolla liikkeelle.

Pitäis alkaa vaan siirteleen tv hyllykön alahyllyiltä vissiin xbox ja pelit pois kun ne näyttää aika kiinnostavilta.. Pariin otteeseen jo siitä pelit olleet maistelun kohteena. :D
 
meillä on kans edessä iso järjestely, sitten ku Juho kiinnostuu esineistä mitä meillä ikean tilanjakajassa on ja tuossa tvtasolla, jeejee!

mutta.. kyllä meillä nyt ryömitään! :D en voi olla enää epäilemättä.
Juho kääntyy mahalleen, laittaa nenän kiinni lattiaan, koukistaa polvensa ja nostaa takapuolen ylös.. siitä sitten vetää itteään käsillä ja suoristaa jalat.. ja tänään ku laitettiin se matolle mahalleen, niin pyöri siinä mahallaan 360 astetta, äheltämisen jälkeen meni siis täyden ympyrän siinä matolla :) on se suloista :) <3
 
Tavaroiden siirtelyä ja piilottelua täälläkin tulossa.

Meillä sitten kontataan, ei täydellisesti mutta melkein. Ryömiminen jätettiin vallan välistä. Ja nyt kurkottelee sitteriin / sohvalle - käsi ojossa taputtelee "pyllytyynyjä". Kuis pian pitäis huolestua että harkitsee ylösnousua?!

Kuin luksusta, viime yönä heräs klo 4 ja 7 syömään, mutta ei alkanut itkemään vaan höpötteli. Tissille sit miltei nukahti ja herättiin klo 9! Täytyy toivoo et neukkutädin puheet pitäis paikkansa - ateriat kun lisääntyy niin yöunet saattais pidentyä, tai siis ainakin syömiset vähentyä.

Jee, miehellä töitä tiedossa ainakin vuodeks eteenpäin. Voin siis jäädä hoitovapaalle tammikuussa. Josko sit syksyllä palailis töihin...
 
Meillä nous kuume viime yönä, johtunee kyllä eilisistä rokotuksista. Tänään päivällä ei enään onneks kuumetta ollut. Mulla itsellä on ollu selkä kipeä ja olen joutunut jopa yöllä herättään siipan nostamaan pojan tissille kun itsellä ei oikein ottanut onnistuakseen. Tänään päivällä sitten selässä joku napsahti ja nyt onneks selkä toimii melkein entiseen malliin.

Harmittaa vaan kun ton mun selkäkivun takia jäi maanantainen äiti-lapsi kerhoon  menemättä ja tänään sitten yöllisen kuumeen takia jätettiin menemättä seurakunnan kerhoon. Musta on ihan kiva käydä noissa kerhoissa näkee vähän uusia ihmisiä, vaikka en kyllä jaksa osaa äiteistä kun niillä kun ei ole mitään muuta elämää tai jutun aihetta kun meidän tyttö sitä ja tätä..... ei ees saa sanaa sanottua väliin. Vaikka onhan se tämäkin melkeimpä sitä samaa mut tätä ei ole pakko lukea......
 
Meilläkin karhukävellään sillä seurauksella, että poika muksahtelee kumoon vähän väliä. En kyllä ole ajatellutkaan mitään kypärää :D Eikä poika ole milläänsäkään pienistä kopsahduksista :)

Meillä tuo stereotaso on jo löytynyt.. Poika kiskoo cd-levyjä hyllystä ja maistelee niitä heti, kun pääsee hyllyn luo. Olenkin alkanut pitää poikaa vähemmän lattialla siellä stereoiden lähellä :)
 
Ihanan ristiriitaisia tuntemuksia... Haikee fiilis.

Toisaalta tää on niin ihana seurata kun poitsu kasvaa ja oppii kaikkee uutta - kuten esim tää että nyt aidosti kontataan. Huomaa vaan että ai hän onkin nyt tuolla. Jutellaan ja tehdään vaikka mitä.

Ja sit taas toisaalta en mä halua että poika kasvaa, senhän piti olla pieni vauva... Tää aika menee kyl oikeesti niin pirun äkkiä! Tästä johtuen huomaan välillä olevani kenties vauva-kuumeinen, mää haluan sellasen pienen ryttysen mikä vaan köllii tossa olalla. Mutta ehkei sen aika ole vielä, uudestaan.
Tilannetta ei tosin ainakaan helpota se kun kattelee esim muiden kuisten vauvakuvia tällä foorumilla, ja muutenkin.

Mutta tuskin olen näiden fiilisten kanssa yksin, tais ainakin Vesimeloni täällä saman suuntaista höpötellä.
 
Siis ihanaa, että vauva kasvaa ja kehittyy.. ja sitä on niin ihana seurata.. mutta, kaikki menee liian nopeasti! minne se mun ruttunaama köllöttelijä on hävinnyt, nyt se möngertää tuossa mahallaan ja kiljuu ja hekottaa.. outoa :))

meillä tuli pieni karjalanpata isossa kaaressa tänään ulos.. se on pojalle liian rakeista ja sen takia yrjöää.. jos puuro on yhtään liian paksua niin ei todellakaan syö..
ehkäpä joskus tulevaisuudessa sitten oppii :)
 
Mulla taas ei oo yhtään ikävä jatkuvasti pää punasena huutavaa pientä vauvaa, kyl siitä ajasta joku trauma jäi kun me täällä vaan kaikki itkettiin ja seottiin vuoronperään. Luulin että se ei koskaan helpota. Nyt on ihanaa kun vauva ei oo enää niin tyytymätön ja kipeä, se on iloinen ja oppii koko ajan, toivon et tää seuraava puoli vuotta menis nopeesti kans niin helpottuis kaikki syömiset sun muut.



Haluaisin lisää lapsia, jos ton kauheen alun vois jättää väliin?!!
 
Nii, siis joo tosiaan, kyllä mulla ihan mahdoton vauvakuume on, olis niin ihanaa olla raskaana ja se synnytyksen jälkeinen euforia ja kaikki.... Mutta!
Mitä vaan voi tulla... Ei sais pelätä liikaa, mut varmaankin tän nykytilanteen takia meillä tulee pitempi ikäero lapsille kun alkuun suunniteltiin. (tosin, ei se hedelmöittyminen aina osu siihen ajankohtaan ku suunnittelee noin muutenkaan..)... Mikäs siinä jos se seuraava vauva ois rauhallinen, mut mitään sellasta takuuta ei taida mistään saada...?? ;)
 
Me ollaan siskon kanssa aina naurettu, että lapsia vois olla vaikka kymmenen, jos:
*niitä ei tarttis odottaa, siis kestää odotusaikaa
*lapsia ei tarttis ite synnyttää ja
*hoitaa ensimmäistä kolmea kuukautta :D

Siis mullakin on vaan ikävä sitä ruttunaamaa yms. eikä sitä, että oksennus lensi ja
vauva huusi välillä yötä päivää. Semmonen rauhallinen vauva olis ihana, semmosen ku sais aina
takuuvarmasti, niin mikäs siinä ;)

Meillä on mahdollisesti edessä 8kk iässä tuo silmän kyynelkanavan avaaminen, kun
on alusta asti ollut tukossa.. Monia, monia kertoja putsataan päivittäin, mutta välillä unilla
rähmii kiinni koko silmä ja muutenkin vuotaa koko ajan. Yks silmätulehdus oli silloin varmaan 1kk ikäisenä.. mutta toivotaan nyt, että aukee itekseen..
 
Mulla ei ole minkäänlaista vauvakuumetta. En oo oikeestaan koskaan pitänyt vauvoista (paitsi tietty tästä yhdestä). Mun mielestä on ihanaa, että mulla on pian pieni poika, joka osaa itse kulkea mukana sen sijaan, että sitä pitää raahata ympäriinsä.. Pieni poika joka oppii joskus puhumaan ja kertomaan mitä haluaa/tarvitsee sen sijaan että mun pitää arvailla, mikä tällä kertaa on hätänä. En mä silti antaisi päivääkään näistä vauva-ajoista pois, mutta on se ihanaa, kun tuo kasvaa isommaksi :) Kaiken lisäksi mulla on ollut aika pitkälti kiltti ja rauhallinen vauva. Mä taidan olla aika outolintu näillä vauvafoorumeilla :D
 
Mulla on kans ristiriitaisia tuntemuksia, toisaalta haluaisin sen vauvan joka nukkuu ja syö..
mutta silti vielä ihanampaa on hakee poika päiväunilta kun se mut nähdessään virnistää ja nauraa, sötköttää, potkii ja kirkuu ynnä muuta :) on ihana kattella kun se kääntyilee ja yrittää eteenpäin, availee suutaan lusikan nähdessään, pitää välillä ite pulloa jne.

kuten sista tuossa ylempänä sanoi, niin kiva kun poika kehittyy.. ei tarvi joka kerta arvata, että onko naama punaisena karjuminen väsyä, nälkää vai märkää vaippaa.. vai jotain muuta.. ja kun oikeesti, tuo haluaa olla koko ajan sylissä, niin kiva kun ei tarvi rehata pian sitä joka paikassa :)

jos rehellisiä ollaan niin vauva-aika oli ihan ok, mutta aika kovaa odotan että poika istuu ja liikkuu.. kun tuota sitterissä syöttää niin se haluaa koko ajan pystympään ja kun se on pari kertaa ollu syöttiksessä niin se vain riehuu siinä.. :)
 
Mutta miettikääs, puoli vuotta jo mennyt emoticon
ei enää kauaa niin ne meidän pikkuvauvat tosiaan kävelee ja kertoo mitä tahtoo! Ellei ne oo niinku mun sisko joka oppi käveleen vasta 1v7kk iässä ... :D Tai mun miehen veli, joka ei paljoo puhunu.. Kuulemma vaan osoitteli asioita ja sanoi "öh!" kunnes miehen äiti sanoi veljille että nyt kaikki lakataan ymmärtämästä mitä hän osoittamisilla tarkoittaa. Ja niin poika alkoi puhua. Ilmeisesti se puhumattomuus oli siis vain laiskuutta, helpommallakin pääsi niin mikäs siinä. ;)
 
Hups, se olikin lähinnä raskaus mitä vesimeloni tuolla taannoin haikaili... Ja sitä ainakin mulla on toooosi ikävä. Joskus sängyssä maatessa huomaa silittelevänsä vattaansa, ja jos tarpeeks isoja pierukuplia tuntuu niin ikäänkuin tuntis vauvan liikkeet alkuvaiheessa emoticon
Ja aika kultaa muistot, kuten monet teistä tossa kommentoi - kaipaa vaan niitä ns hyviä vauvahetkiä. Syö ja nukkuu, näyttää söpöltä. Ei niitä hervottomia itkukohtauksia, etenkin kun ei tiedä mikä on toisella hätänä, eikä pulautteluja jne...

Mites muilla menee isä - äiti roolit. Tai siis kumpi tuntuu ressaavan enemmän?

Meillä esim. synnäriltä kun kotiuduttiin mies pysähty matkalla x monta kattoon onks pojalla takapenkillä kaikki hyvin. Ja muutenki se tuntuu huolehtivan ehkä enemmän joistain asioista, esim miehen ansioista jätettiin viimeks uinti välistä, poika kun yskänen, röhänen jne. Mitä on edelleenkin. Taitaa meillä äiti olla huolettomampi joidenki asioiden suhteen. Muutoin kyllä äiti sit saakin hoitaa miltei kaiken, isä kyllä seurustelee ja leikittää. Hoitaa kyl muutenki mut aikas harvoin, valitettavasti.
 
Meillä toi mies on varsinainen emo. Siis rehellisiä jos ollaan niin se hoitaa meilkein aina aamuyösyötöt ja jos yhdessä jonnekin lähetään, se pukee vauvan ja pakkaa kaiken mukaan sillä välin ku mä asetten naamaani. :D

Toki mä hoidan vauvaa kun mies on töissä ja sit loppupäivä hoidetaan silleen et mä hoidan ehkä 30-40% ajasta ja mies 60-70% ajasta...

Viikonloppuina hoidetaan yhtä paljon, yleensä mä otan viikonloppuna toisena päivänä itselleni vähä enemmän vapaa-aikaa, käyn jossain pitkällä lenkillä ja kaupungilla pyörimässä, kun viikolla en pääse kauhesti missään käymään. Niin sillä välin mies hoitaa.

Mies on turvallisuus-asioista tarkempi, mä taas näistä ruoka ja lääkeasioista.

Mun tarvii kertoo kun tos toissapäivänä kävi multa ihan hirvee moka. :( Mähän kerroin et Seve osaa avata ton sitterin turvavyön ja kääntyy mahalleen sitterissä.. No, mä olin vessassa ja se oli tehnyt niin ja sitten kuului kops, ja alkoi huuto. Se oli mätkähtäny selälleen sitterin viereen ja lyöny takaraivonsa. No, se huuto loppui melkein heti kun otin syliin, ei tullu ees kuhmua ja seurailin siinä pari tuntii aika tarkkaan ettei ala oksentaa tai mee mitenkää oudoks.... Toi oli multa tosi tyhmästi tehty ja itkin sitä sinä päivänä, mut no, se on mennyttä, onneks ei käyny pahasti ja vastaisuudessa ollaan huolellisempia. Nyt käytetään enää tota toista sitteriä (nii, meil on kaks :D) jota ei osaa avata, eikä enää hetkekskää jätetä mihinkää mistä saattaa kierii alas. Ees keskelle parisänkyy ei voi jättää hetkeks ku kierii niin nopeesti reunalle.

Kyllähän noi lapset tulee lyömään päänsä vielä satoja kertoja, semmosta se elämä nyt vaan on!
 
Sista81: Sä kirjotit kuin suoraan mun suusta... Mulla ei ole ikinä ollut vauva kuumetta ja sanoinkin et jos lapsen saamiseen tarvitaan vauvakuume niin meille ei ikinä tuu lasta, mutta tulipas ihana kiltti pikkupoika. En ole koskaan välittänyt lapsista ja edelleenkään en välitä kuin omastani jonka kanssa jaksan seurustella ja höpsötellä yms... mutta kavereiden lapsien kanssa olen jatkanut samaan vanhaan tyyliin.
 
Veitte jalat suustani! Oma(t) tenava(t) on tosi jees, muiden ei sit juurikaan. Ja mä en oo tullu kovinkaan hyvin toimeen muitten muksujen kans, mut onneks tän oman kans homma toimii. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top