Lokakuun löpinät

sanko

Keskustelun kolmiottelija
Heinämammat 2014
Toukomammat 2017
Kuu vaihtui mutta juttu jatkuu...
 
Tulikin näemmä tuplana, josko kuitenkin yhden otsikon alle mahduttais lörpötteleen
 
Lokakuun kunniaksi meillä syötiin aamulla ekan kerran kaurapuuroa! Vähän tuo poika taas kurtisteli kulmiaan ekan lusikallisen jälkeen, mutta sitten aukesi suu odottamaan seuraavaa lusikallista :) Laitoin loppuun omenasosetta joukkoon, ettei ole niin tylsän makuista. Itse opin syömään (kaura)puuroa vasta aikuisena, joten toivottavasti pojalle maistuisi paremmin. Omenaa maisteltiin eilen ja se todettiin tosi herkulliseksi (mautonta kaneliomenasosetta :) )

Vatsa on ollut koko viikon taas ihan sekaisin, mutta koska se tunnu poikaa haittaavan, niin olen koittanut olla murehtimatta. Eilen päivällä tuli vihreää vesikakkaa, mutta illalla tuo väänsi kunnon porkkananpunaiset sinappirullat, sellaisen mun nyrkkini kokoisen köntän ilman mitään ongelmia (helppo kuvailla, kun kakkaa tuettuna pottaan).

Mulla ei ole aavistustakaan, "saako" kaurapuuroa tarjota näin alussa, mutta tuli vaan sellainen fiilis :) Kai sitä saa, ainakin iän puolesta.. Oon muutenkin tullut siihen tulokseen, ettei poika enää pärjäisi pelkällä maidolla (vaikka poikkeuksellisesti poika nukkui viime yönä 8,5 tuntia ilman ruokataukoa). Kauhean innokkaana se on syömässä kaikkea mahdollista. Yöt vaihtelee ihan valtavasti. Viime yönä kuvittelin taas meillä nukutun hienosti, mutta ilmeisesti vain minä olin nukkunut.. Mies oli mun yli könynnyt pojan sängylle pari kolme kertaa puolenyön jälkeen. Mä olin sitten vaan niin väsynyt, etten ollut herännyt. Sainkin nukkua kokonaiset 5 tuntia putkeen! Ihan kuin oisin eri ihminen kuin eilen. Ei tuo poika syö montaa kertaa yössä (1-2 kertaa), mutta kun sen uni on niin levotonta, että mun nukkumisesta ei ole oikein tullut mitään.
 
sista81, meillä oli tismalleen samat sävelet eka puurosatsin kanssa
Ensimmäisestä lusikallisesta irvisteli (mitä ei ole tapahtunut soseiden kanssa kuin kaupan maissin kohdalla!), mutta omenasose korjasi asian. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Se suolaton kaurapuuro on kyllä tympeistä tympeimmän makuista, uh! Mutta nyt siis menee jo ihan suvereenisti se puurokin, eikä ole välttämätöntä lisätä sosetta siihen houkuttimeksi. Toki ehkä soseiden myötä tyttö voisi oppia siihen, että puuron kanssa on kiva syödä hedelmiä/marjoja, mitkä taas on terveellisempi vaihtoehto kuin kuorruttaa puuro esim. sokerilla tai voilla? Nojoo...

Minä tein sen puuron ihan tavan (luomu)kaurahiutaleista, en ostanut mitään "vauvan mieto kaurapuuroaines" -systeemeitä tms... vaan mittasin muutaman desin hiutaleita tehosekoittimeen, annoin surrata minuutin-pari ja ta-daa: meillä on nyt "vauvan kaurapuuropurua" emoticon askillinen kaapissa valmiina. Tuskin se vieläkään vastaa koostumukseltaan ihan noita kaupan puurojauhoja, mutta ei ole tarkoituskaan totuttaa likkaa liikasileeseen puuroon.

Mites te muut, käytättekö noita vauvojen omia puurojauheita vai tavan hiutaleita? Mitä viljalaatuja olette ajatelleet kokeilla? Pelkästään nämä perinteiset: kaura, riisi, ohra, vehnä, ruis vaiko mahdollisesti myös muita vähän "eksoottisempia" (hirssiä, tattaria jne)?
Minua kiinnostaisi kokeilla ainakin hirssiä ja tattaria likalle, saas kattoo nyt sitten, jääkö aikeeksi vain.

Lainasin kirjastosta Aurinkomaa - kasvisruokaa koko perheelle -keitto-opuksen, ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Että josko sieltä saisi jotain kivoja vinkkejä noihin soseyhdistelmiin. Ja saahan sieltä... kirjassa on melko kivasti tietoa ohjeiden yhteydessä, esim. ohravellin kohdalla maininta: "Ohralla on limaa irrottava vaikutus, joten se sopii hyvin nuhaisille lapsille." 
 
Meillä on nyt kiinteät tauossa vielä muutaman päivän ja aloitetaan sit se mustikka uudestaan!

Mies on tänään ensimmäistä kertaa viihteellä pojan synnyttyä (jos varpajaisia ei lasketa).. Vähän tuntuu typerältä olla vauvan kans kaksin kotona näin lauantaina, mut toki miehenkin pitää joskus mennä ja pitää hauskaa. Niillä on vuosittainen kännijalkapallopeli kahden kaupunginosan välillä, siks se lähti näin aikasin kun niillä on siellä se kenttä varattuna. emoticon  Tosi urheilullista ja silleen! ;)

Seven refluksivaivat ja pieruvaivat on onneeks tänään oleet jo lievempiä ku eilen ja toissapäivänä, on ollu ihan hyväntuulinen ja melko vaivattoman oloinen. Mun on vaan välillä vähän vaikea keksiä meille tekemistä tääl päivisin kun en voi jättää tota pitkiks ajoiks lattialle, eikä se enää sitterisäkään viihdy, eikä vaunulenkillä, niin joko mä kannan sitä sylissä tai istun tos sohvalla se sylissä, sitteris se viihtyy just sen ajan et saan tuttipullot tiskattua ja ruuan valmistettua... Pitäs kai nähdä se vaiva et pukisin meidät molemmat ulkoilukuntoon! Miten teillä muilla sujuu tuo uloslähtö? täällä vihataan yli kaiken myssyä ja tumppuja ja muita kamaluuksia ja hangoitellaan sitä pukemista vastaan, sit menee itsellä ihan fiilis siihen ulkoiluun kun toinen huutaa pää punasena jo sitä pukemista...
 
Vesimeloni, ei meilläkään tuo pukeminen ole sitä mieluisinta hommaa... riisuminen sen sijaan on, tyttö tykkää vissiin nakupelleillä - harmi, että asutaan näin pohjoisessa kolkassa maapalloa! ;) Viekkaudella ja kataluudella siis täytyy toimia pukiessa... Harhautan yleensä jollain lelulla, jonka annan katseltavaksi. Hätätilassa kelpaavat esim ÄP:n kissatumput, joita ei ole vielä ehditty pukea... Meijän vauvajumpan vetäjä (lastentarhaopettaja) vinkkasi, että tosiaan kannattaa harhauttaa sitä lasta jollain noissa pukemistilanteissa, lelulla, lorulla... ihan sama millä, kunhan saa huomion toisaalle siitä epämieluisasta hommasta. Ja onhan se molemmille sekä äipälle (pukijalle) että lapselle mieluisampaa, kun ei tarvitse niitä vaatteita napoa päälle kauhealla huudolla.

Erityisesti pipo on vaatteista se inhokki, ei väliä onko tavan pipo vai leuan alta solmittava vai kypärämyssy, kaikki yhtä epämieluisia. En sitten tiedä, olisko synnytyksellä osuutta asiaan, että likka on ollut päästään hiukan arka aina (synnytyksessä meinaan ehdittiin kokeilla imukuppiakin ennen kuin päädyttiin hätäsektioon)...
 
Meillä syödään vaihdellen normi kaura- ja ohrapuuroo. Luumusoseella höystettynä jos edes hieman vattaa pehmentäis, aina vaan kovan oloista. Ja kyl varmaan aikas pitkälti syödään näin "ei-eksoottiseti" emoticon

Pukeminen onneks sujuu meillä hyvin, tosi harvoin kun pistää hanttiin. Ainoo välillä tuntuu pipon laittaminen olevan inhaa, ja jos paidassa/bodissa tiukka päänreikä / jää liian pitkäks aikaa naama pimentoon.

Pojalla kurkku karheena, joko huutanut äänensä tai sit on tulos kipeeks. Muuta vaivaa ei nyt oo ku käheys ja ajoittainen yskiminen. Ehkä eilinen itkuisuus ja väsymys vois selittyä tällä..
Jätettiin sit tänpäivänen uintikin tän takia väliin

Vinkkejä kurkkukivun helpotukseen?

Tänään "juhlitaan" puolikas vuosi päivää, muutamia vieraita odotellessa..
 
Ooh, puolivuotis-onnittelut sinne :)

Kurkkukipuun ei valitettavasti ole mitään niksiä, mut meillä auttoi flunssan ollessa vauvan nenän tukkoisuuteen pieneks pilkottu sipuli, jonka laitoin sellaseen pienenn verkkopussukkaan ja pidin sitä aina vauvan lähettyvillä.. Ne sipulista ilmaan leviävät aromaöljyt kulkeutuu hengitysteihin ja helpottaa sitä flunssaista oloa. Toimii valkosipulilla ehkä vielä tehokkaammin mut kokeilin tota tavallista kun ei kotona ollut valkosipulia, ja se toimi!
 
Puolvuotisonnittelut täältäkin :)

Tein puuron ihan normihiutaleista.. Ei ollut edes luomu, vaikka luomuakin olisi ollut pikahiutaleiden muodossa. Paketissa oli just yhden satsin verran hiutaleita ja sain sen tyhjäksi, joten ei edes ajatellut asiaan sen enempiä (vaikka alkujaan piti pelkkää luomua käyttää :D). Tein siis normaalin puuron veteen, otin siitä pojan annoksen erikseen, surrautin muutaman kerran sauvasekoittimella varmuuden vuoksi ja sitten lisäsin suolan meidän puuroon. Muutama lusikallinen meni tosiaan ilman omenasosetta (lähinnä testimielessä vain, en ite tykkää puurosta, joten automaattisesti ajattelen, et sen kanssa pitää olla jotain hilloa tms. :)), mutta olin jo valmiiksi sulattanut sen omenasoseen, joten se oli joka tapauksessa tarkoitus syödä. Meidän poika ei ole mitään vielä sylkenyt suustaan ulos (paitsi liian ison perunanpalan), vaikka kulmiaan kovasti on kurtistellutkin :) Olen ihan tarkoituksella tarjonnut noita ruokia ei niin hienona muusina, jotta tuo tajuaa, ettei ruoka ole nestemäistä.

Pukeminen sujuu ongelmitta mun kanssa, mutta jostain syystä pojan isä saa pojan aina kiukuttelemaan hihoja puettaessa.. Isillä taitaa olla eri tekniikka kuin mulla :D Pipoa poika inhosi alkuun, mutta ei enää. Autossa otan pipon aina pois, koska useammin kuin pari kertaa ollaan ihmetelty, että kylläpä se jaksaa ähistä ja huudella takapenkillä... Noh, pojalla on ollut myssy silmillä koko matkan, ihmekös jos vähän harmittaa...
 
Ei tarvii taas kauheesti miettii kumman suvusta noi allergiataipumukset on tullu pojalle ku mun toista siskoo taas on kiidätetty ravintolasta salaattiannoksen jälkeen ambulanssilla sairaalaan, kieli turvonnu ja rajua oksentelua ja punoitus koko keholla. Siitä on ehkä puoli vuotta kun toiselle siskolle kävi melkein sama. Itsellä ei tuu noin pahoja oireita koskaan.
 
Voi meitin reppanaa, limainen tuntuu olevan. Harvakseen rohisee, ei räkäinen. Ja suullinen iltapuuroo tuli kovan yskän mukana ylös, sellasta limansekasta, venyy ja paukkuu.

Poitsulla kävi "tyttöystävä" visiitillä,  pari viikkoo vanhempi tyllerö. Ensin seurustelivat tyytyväisinä sohvalla (syleissä ollessaan), naureskelivat ja höpöttelivät. Mutta kun laitettiin tyypit lattialle niin sit alettiinkin vuorotellen itkuttaan, eikä oikein toinen enää kiinnostanu lainkaan. On ne niin huvittavia, ja tää tytsy on meitin poikaa lyhyempi mutta sitäkin pyöreempi. Täytyy hänen jalkojaan ja poskiaan rutistella emoticon poitsussa kun ei hirveesti oo mistä ottaa kiinni. Tosin on meille tullu pieni pömppis. :)

Oon välillä miettinyt noita allergia juttuja, että mitäs sit jos joskus tuleeki aines vastaan mikä saa rajun reaktion aikaan. Siis mikä tää on hieno termi onkaan emoticon, toi mitä Vesimeloni tos kuvaili. Kun eihän sellaseen osaa varautua, kauheeta.
 
sanko, tarkoittanet anafylaktista shokkia?? Minulla on yksi hyvä ystävä, joka on ampiaisille niin allerginen, että se on rivakan sairaalareissun paikka - aina. Olen nuoruudessani ollut todistamassa, kun hän sai tuon reaktion yhdestä ampiaisen pistosta. Kyllä oli järkyttävä kokemus teinitytölle (niin hänelle kuin minullekin).
 
Just sitä meinasin. Yks tuttu sai sellasen ku söi koulussa greippiä, ja ei tienny sit olevansa sille allerginen... Oli kait hengenlähtö ollu aikas lähellä.
 
Kylläpäs Pikku-karjalanpata olikin mausteista, mutta hyvin tuo maistui. Ja varmaan oli herrasta mukavampi syödäkin kun ei ollut niin liisteriä, kuten nuo ns maustamattomat liharuuat. Vois kelvata äitille jämät, jos joskus sattuis jäämään...

Mites sais touhukkaalta vaavilta mitattua näppärästi kuumeen? Kun pyllystä tuo tarttis, mutta kun se ei sit pysy paikallaan millään. Ja ahdistaa ettei sit vaan mene mittari liian syvälle.
 
sanko, oletko kokeillut harhauttaa vauvelia jollain kivalla lelulla tai esineellä, jossa riittää tutkittavaa sen pari-kolme minuuttia (?), minkä mittaaminen kestää? Meillä on riittänyt hämmästeltäväksi ihan oma riemunkirjava body, käyttämätön vaippa (Bamboissa on kivoja apinoita, joita katsella), tuttinauha... mitähän vielä? Lista on varmaan loputon :) Jos ei omat lelut tepsi, niin kantsisi ehkä kokeilla jotain vauvalle ennennäkemätöntä, (aikuiselle) ihan yksinkertaistakin kapinetta...
 
guuglettelin... Voiko olla tosi et oon ollu niin tampio.. Siis suolesta kun mitataan kuume niin lapsi oliskin selällään? Mä oon meinannu et vattallaan... vaikka kun nyt miettii järjellä niin ehkä tuo pysyy paikallaan paremmin.
 
...ja minullakin jäi näemmä vastaus tyngäksi. Oli tarkoitus lisätä, että siis se lelu tms vauvalle näppeihin tutkittavaksi ja sitten itse ottaa toisella kädellä nilkoista kiinni ja toisella pitää sitä kuumemittaria paikoillaan. On meillä ainakin luonnannut ihan noin, ei pääse liikoja sätkimään ja sotkemaan toimitusta :)
 
Kävin ilmottamassa itteni tonne huhtikuisiin 2012 ja täälläkin vois sanoa hei, mutta en kyl tiiä muistaakohan täällä jatkossakin käydä. :D Jos sitä muka yrittäis...
 
Ultimate: onnea odotukseen! teiltä ei sitten vauhtia puutu huhtikuussa! ;)
 
Takaisin
Top