Lokakuun kuulumisia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Moonflower, samaa epävarmuutta liikkeellä täälläkin. Ja ne keskustelupalstojen keskenmenotarinat ei todellakaan auta omaa oloa yhtään, mielikuvitus alkaa vaan laukkaamaan ihan hulluna ja sitten alkaa jo kuvitella yhtä jos toista. Eikä stressi ainakaan auta mitään. Jostain pitäisi saada valettua itseensä uskoa, että unohtaisi ne pirujen maalailut ja ottaisi ihan rennosti. Eikä menisi lukemaan niitä surullisia tarinoita, yhtä hyvin oma tarina voi päättyä täysin onnellisesti! En vaan tiedä mistä sellaisen rauhan löytäisi, mutta se olisi varmasti paras palvelus itselle ja masussa kasvavalle ihmisenalulle. Ehkä varhaisultra tuo sinulle sen rauhan. Tsemppiä! <3
 
Amelia_80 Juuri nuo pirulliset keskustelupalstojen aiheet keskenmenoista on saanut minut niin varpailleen. Vaikka toisaalta mulla on tunne, että kaikki on hyvin. En silti halua olla liian optimisti ettei iske sitten vielä kovempaa jos varhaisultrassa todettaan jotain ei mukavaa. Positiivista kai on kun mitääm vuotoja ei ole vielä ainakaan ollut? Ihanaa, että on kanssa eläjiä. Ja tsemppiä sinullekkin!
 
Musta on hassua, kun en koko aikaa edes muista olevani raskaana. Sit se tulee mieleen ja alkaa hymyilyttää. :) Toista se oli esikon kanssa kun koko ajan piti olla niin kartalla raskauden etenemisestä jne.

Mä oon vielä kotona, tuo esikoinen täytti siis pari viikkoa sitten vuoden. Meinasin jo mennä alkuvuodeksi töihin, mutta koska sieltä ei annettu lupaa jäädä osittaiselle hoitovapaalle eikä työvuorotkaan järjestynyt niin, ettei tyttöä tarvitsisi laittaa hoitoon, niin taidanpa olla menemättä ja yritetään pärjätä miehen tuloilla.

Mä oon kertonut parille kaverille, jotka tiesi että yritetään ja sit myös meidän muutaman henkilön mammakerholle. Isovanhemmille haluaisin kertoa vasta ultran jälkeen, esikoisesta jouduttiin kertoon tosi aikasin koska häät aikaistui raskauden takia neljä kuukautta, niin nyt tekee mieli pimittää mahdollisimman pitkään. Saa nähdä miten onnistuu, viimeksi mulla kasvoi maha vasta viikoilla 20+ mutta nyt varmaan tulee näkyviin jo aiemmin... Tarkoitus olis tilata isovanhemmille joululahjaksi kuvakirja esikoisen ensimmäisestä vuodesta ja sinne laittaa kuva, jossa tytöllä päällä paita jossa lukee "Mymmeli on Pikku Myyn isosisko". Esikoista siis kutsuttiin Mymmeliksi ennen kuin sai nimen. Hauska sit nähdä kauanko kestää kun tajuaa asian. :D Kakkosen työnimeksi taitaa siis tulla Pikku Myy, vaikkei sukupuolesta tietenkään mitään tietoa, mutta niin se oli esikkokin vielä mahassa Batman, koska ultrassa sanoivat olevan varmasti poika...

Meillä on aika hyvin tallessa esikoisen vauvatarvikkeet, uuden paremman sitterin ehkä haluaisin ja täytyy miettiä, ostetaanko sisarusrattaat vai pärjättäiskö seisomalaudalla ja kantoliinalla. Esikko tosiaan tän toisen syntyessä 1v 9kk, asutaan syrjässä (hiekkateitä tai sit asfalttitien reunassa kävelyä, ei kävelyteitä) ja pari koiraa lenkitettävänä.

Meitä tosiaan alkaa olla täällä jo mukavasti, toivottavasti ollaan kaikki loppuun asti. :) Ja kiva että on muitakin, joilla tulee olemaan ikäero tuon noin kaksi vuotta. :)
 
Heippa ja kivaa ku porukka kasvaa täällä!!! Toiv.jokainen meistä pysyy täällä
Elaffy itse kerroin työpaikallani toooooodella myöhääääääään. Olikohab viikot 25. Esikoisen raskaudessa siis. Syy miksi näin tein: oli ihan uusi työpaikka ja määräaikainen sopimus. Sopimukseni oli päättymässä joka tapauksessa. Vatsani oli melko huomaamaton vkoille rakenneultraan asti. Eli joku 20-22.
Mies on ottanut vähän hämillään raskauden :). Minäkin itsekin vähän hämilläni koska yk2 tärppäsi. Jotenkin odotin, että olis mennyt kauemmin. Alh.
Minäkin olen kotona ja olen ollut poissa nyt työelämästä 9kk. Olen siis tehnyt enemmän tai vähemmän työtä ja pojat ovat kuitenkin olleet kotihoidossa koko ajan. Vanhempi on 3v ja kuopus 2v. Ikäeroa heillä vain reilu vuosi.Työt oon saanut järj.hyvin. Nytkin mietin, että aloittaisinko 1krt/vkossa pomon ehdotuksesta. Mutta ku mies kuitenkin tekee päivätyötä sekä välillä myös pitkiä, niin pitäis saada lapsenvahti. Tekis kyllä hyvää mulle, ku oon niin paljon itsekseni lasten kans.
 
Moonflower, meillä siis molemmilla vähän sama juttu; toisaalta ittellä sellainen olo että kaikki on kunnossa, eikä ole oikeasti mitään muuta syytä epäillä kun oma liian vilkas mielikuvitus ja taipumus pieneen pessimismiin. Itselläni ei ole edes taustalla mitään mikä selittäisi tämän tyhmän pelon. Onhan se toisaalta ihan viisasta muistaa, että kaikkea voi sattua ja olla sillä tapaa realisti, mutta kyllä tästä pitäisi voida vähän nauttiakin! Ja todellakin on hyvä merkki minun maalaisjärkeni mukaan, että vuotoa ei ole ja jos raskausoireetkin on jatkuneet, vaikka nekin varmasti "elää" ja muuttuuu. Ihana kyllä kuulla, että on muitakin jotka ovat saaneet itselleen tällaisen huolen aikaiseksi, vaikkei se kivaa olekaan. Sovitaan niin, että kaikki menee hyvin ja ei ressata! :)

Sen verran on uskaltanut kuitenkin tulevaakin miettiä/haaveilla, että itse ajattelin kertoa sekä läheisille että töissä vasta sitten kun viikkoja olis mieluusti se 12 kasassa tai niillä main. Juuri tuon pelkoni vuoksi ja jotenkin sitä haluaa pitää omana tietonaan vielä näin alussa. Parhaimmalle ystävälleni saatan kertoa jo aiemmin, ihan jo käytännön syistä kun on hänen kanssaan yksi meno tiedossa missä normaalisti tulisi hiukan viiniä nautittua. Veikkaan, että tekosyyt ei mene läpi. :D Töissä ajattelin myös kertoa mahdollisimman myöhään. Jotenkin ihan epäuskoinen fiilis ajatella niin pitkälle! Ihana, mutta epäuskoinen! Onko täällä joukossamme sellaisia odottajia, joilla ei ole mitään pelkoja/huolia tässä vaiheessa, että olo tuntuu varmalta ja positiiviselta? Olisi kiva kuulla, jos se vaikka tarttuisi! :)
 
Meillä tosiaan molempien vanhemmat tietää, en malttanut olla äidilleni kertomatta. :) Ihmeellistä miten tuli heti parempi mieli, kun kävin tänne kirjoittamassa fiiliksia ja sai tsemppausta ja vertaistukea.

Olen tässä kuussa valmistumassa aikuispuolelta, opettajalle oli kerrottava, kun olo on ollut sellainen ettei tiedä milloin oksentaa. Kuitenkin on vielä sisällä pysynyt. :D Voikin olla, että jos kaikki hyvin menee jään kotiin nauttimaan raskaudesta, uskon vahvasti ettei kukaan ota raskaana oleva töihin jos tarjolla on muuta, kun sit täytyy olla jo kuitenkin aika pian sijaistahankkimassa. Olinhan jo toiminimeäkin suunnitellut, mutta nyt on jäissä, katsoo sitten vuoden päästä uudelleen jos tässä mennään niin kuin suunnitellaan. :)

Eilen jo ihailin vauvanvaatteita ja mielessäni mietin hoitopöytiä ym. Voi että. :)
 
Itelläki semmonen omituinen pelko kokoajan että jotaki tapahtuu mutta onneks mies pyrkii rauhottelemaan.

Itekki meinasin venyttää mahollisimman pitkälle ennen ku kerron pomolle mut mulla loppuu sopimus vuoden loppuun ja sitä on ollu tarkotus jatkaa mut mietin sit että pitäskö sanoo sit ennen vuoden vaihetat että olis nyt tämmönen tilanne et jos vaikka sais sit sopimuksen sinne äippä lomaan asti.

Ite en oo uskaltanut vielä kellekkään kertoo että jos sit jotain sattuukin tapahtumaan, jota ei toivottavasti tapahu. :)
 
Kiva kuulla, että täällä kirjoittelu ja kohtalotovereiden löytäminen on auttanut! Ja kiva kun kohtalotovereita löytyy! :) Mullakin kyllä auttoi kun sain ajatuksensa kirjoitettua, tuli vähän parempi fiilis, sellainen että mähän oon ihan hölmö kun tällaisia pelkoja lietsoon. Ja onhan tässä tietysti sekin, että itse kun en oo kertonut kenellekään vielä niin juttukaverit on aika vähissä. Mies toki kuuntelee, mutta häneltä ei sellaista vertaistukea oikein voi odottaa kun naisilta jotka on tai on olleet samassa tilassa.

Aivan ihana ajatus että josko sitä uskaltautuis miettimään tai haaveilemaan varovasti jo että millaista hoitopöytää tai vauvanvaatteita sitä ostaisi... <3 :)

Toi on kinkkinen juttu, että millon töissä kertois, varsinkin jos on just tolleen kun Jetsonilla, että on soppari loppumassa. Tavallaanhan se on parempi olla rehellinen ja kertoo ajoissa, se on reilua työnantajaa kohtaan, mutta toisaalta itseäänhän tässä on ajateltava. Oman kertomiseni ehkä voisin ajoittaa niin, että se ei mee kohtuuttoman pitkällekään että on työnantajalla aikaa tehä järjestelyjä. Voi kun tämä kaikki on jotenkin niin epätodellisen ihanaa ajatuksenkin tasolla! :)
 
Täällä mietitään millon töissä vois kertoa. Mä kerroin eilen aamulla pomolle että oon raskaana, ainut mahollisuus saada yövuorot pois koska niitä en halua tehä. Viimeyön olin töissä ja tänään sitten nukuinki melkeen kolmeen päivällä :) Nytki kokoajan väsyttäs mutta ei viiti ennen yötä mennä nukkuu. Nytki tekis mieli käydä mittaa lämpö ku ihan semmonen olo et ois horkassa, viluttaa ja aivastuttaa jatkuvasti.. Noo se kait on ihan normaalia :)

Minäki pelkään aika paljon sitä et tulee keskenmeno, johtuu alkuvuoden keskenmenosta, mutta nyt kuitenki jotenki paljo paljo luottavaisempi olo ku heti eka testauksella tuli tosi vahva viiva, edellisessä raskaudessa ei kerenny ees tulemaan kovin vahvaa toista viivaa. Nyt on vähä pahoinvointiaki mitä edellisessä ei kerenny sitäkään olemaan. Viikot nyt siis mulla 5+4. Tammikuussa tuli km 6+4 viikolla. tuon viikkomäärän yli ku pääsis ni luulen että vähä helpottaa. Toivotaan et kaikilla kirput pyssyy matkassa :Heartred
 
Nyt täytyis vaan ryhdistäytyä ja lopettaa niiden keskemeno tarinoiden lukeminen. Ja toivoa, että itsellä on sitä onnea mukana. :) Kuitenkin ilmeisesti 70% keskenmenoista tapahtuu niin varhaisessa vaiheessa ettei ole itse edes tiennyt olevan raskaana.

Luin myös pari erikin juttua tutkimuksesta jossa todettu, että pahoinvointia tuntevilla on piemempi riski keskenmenoon. Mahtaako olla mitään perää?

Minä muuten kärsin kaiken muun lisäksi myös järkyttävistä ilmavaivoista. :D
 
Oon kuullu että lääkäri ois sanonu pahoinvoinnin olevan yhistetty istukan toimivuuteen, että mitä pahempi niin sen parempi. Tiiä sitte :)
 
Moonflower voiko tosiaan olla muka et pahoinvointi ennustaisi keskenmenon riskin vähyyttä?? Itse en kyllä jaksa uskoa. Sen sijaan luulen mm. Iän, lihavuuden, aikaisempien keskenmenojen, erilaisten virusten/bakteerien aiheuttamat infektiot ja päihteiden käytön lisäävän riskiä. Joten ole ihan huoleti äläkä turhia murehdi ;)
 
En tosiaan tiedä totuutta enkä faktana tietona sitä esittänyt. Olen siis vain lukenut tälläisen tutkimuksen. Mene ja tiedä. :) Kyllä täällä ihan luottavaisin mielin yritetään olla. Nokkaan ottaa tosi herkästi hajut. Ja aikalailla joka päivä puolesta päivästä eteenpäin alkaa etova olo. Yöh. :)
 
Jos toi pahoinvointi entii jotain niin ei ainakaan sen puoleen pitäs mitään hätää olla. Esikoisen aikaan ei ollu mitään muuta raskaus oloja ku hajuherkkyys ja nyt löytyy etova olo, jatkuva väsymys (jota ei ainakaan helpota töissä yhtään ku kahtoo asukkaan vaan nukkuvan pitkiä päiväunia) ja haju herkkyyttä varsinkin pahoja hajuja kohtaa. :D
 
Tuiti oon kans miettinyt pitäiskö sitten sisarusrattaat ostaa... No, onneks on aikaa miettiä vielä! :)

Mies tuolla katselee asuntoja, taisi paniikki iskeä kun om perheenlisäystä tulossa ja neliöt käy vähiin... :D
 
Tuiti täällä sama juttu,että esikoisesta oli hyvinki kartalla mikä viikko ja mikä vaihe mut nyt on hetkiä ettei muista olevansa raskaana..kunnes taas löytää itsensä oksentamasta :D
 
Amelia_801: kylläpä on samanlainen tilanne kuin mulla :) Sama ikä ja samalla tavalla tulin raskaaksi ekalla yrityksellä. Olin tosi ihmeissäni siitä ja nyt ei meinaa millään uskoa, että kaikki menee hyvin..

Eli ensimmäistä vaavia täällä ootellaan, kuudennella viikolla, ikää on 34v ja olo mitä hämmentynein. Mullon ollu viime päivinä aika voimakasta huonoa oloa, en oo oksentanut vaikka lähellä on ollut, mut välillä tuntuu et ois verenpaine alhaalla kun olo on niin hutera.. Lisäksi ilmavaivat, turvotus, röyhtäily, väsymys ja järkyttävä palelu vaivaa. Aiemmin oli myös mahakipuja, mut ne on laantuneet. Oon vähän ollu huolissani siitä, et mahakivut on jotenkin tosi toispuoleisia. Mut lauantaina 11.10. on varhaisultra, toivon mukaan siellä kuuluis jo sydänääniä :)

Oireiden perusteella vois kuvitella et raskaus jatkuu mut silti on vielä jarrut päällä sen suhteen et uskaltais iloita kunnolla. Joudun muuten syömään aivan jatkuvasti jotain saadakseni pahan olon kuriin - ei varmaan kroppa eikä hampaat tykkää :/

Onnea meille kaikille ja jaksamista oireiden ja huolien kans!
 
Jetsoni; mulla on samanlaisia kokemuksia! Esikkoa odottaessa mulla oli koko odotuksen ajan sellainen etova olo, joka paheni iltaisin, lisäksi vessassa sai juosta yhtenään...mutta muuten taisin päästä (ainakin alussa) aika vähällä oireiden kanssa tai sitten aika kultaa muistot :) nyt on jännä nähdä, miten erilaista on olla esikon kanssa kotona odotusaikana, ainakin voi ottaa päikkärit tarvittaessa!
 
Kuuluuko nämä uni vaikeudet myös asiaan? Väsyttää, mutten saa unta. Etova olo jo onneks vähän helpotti, huomista odotellessa. ;) Tuntuu muuten, että tänään oli kaikkeista kamalin päivä tuon oksettavan olon kanssa.. Pissalla sasn jo minäkin juosta alvariinsa.
 
Fairy: Mulla kans tuo ällötys ja kaikki kertyy iltaan.

Aamuisin ei oo tähä asti ees huomannu mitään mutta tänä aamuna. Rinta varustus ihan tulessa. Ei paljoo peittoo raskaampaa voinu olla päällä.

No toisaalta kiva että on vähän erilainen alku niin tietää ees että jotain tapahtuu, toisin ku viimeks. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top