Lokakuun kuulumisia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun sisko oli paljon isompi yli 10cm pitempi ja yli 2 kg painanu, edelleenkin se on mua sen 10 cm pidempi...
 
Ootko vielä aikuisenakin keskivertoa pienempi? Mie oon 157cm pitkä, en siis sinällään huomiota herättävän lyhyt, mut isä on yli 180cm ja äiti yli 170cm, joten ois miusta ehkä pitempi kuulunu tulla :D
 
Mä oon 150cm sisko ja äiti noin 160 ja isä öö 180 cm
 
Kiitos Mira83! Helpottaa paljon kun joku sanoo noin vaikka itekki tajuais saikun olevan paikallaan. Se on eri asia kehtaako jäädä.

Tällä hetkellä oon nuorin pph tällä seudulla :) kuten aiemminkin oon sanonu, yllättävän rankkaa touhua. Kaikki kunnioitus heille jotka tätä tekee eläkeikään asti. Ja niille äideille sekä isille joilla on useampi lapsi!

Taidan ensi viikon alussa soittaa neuvolaan, vähemmän lapsia hoidossa niin pystyy puhelimessakin puhumaan :grin eilen mieskin innostui, mietti kumpi meille syntyy ja tutkaili mun mahaa. Työnsä puolesta estynyt tulemaan neuvolaan ja ehkä myös ultraan, mutta sanoi tekevänsä kaikkensa että pääsee mukaan ekaan neuvolaan ja ultraan. Meinas itku päästä :Heartpink

Mites muiden ukot, miten ovat ottaneet raskauden vastaan? :)
 
Mulla ei ole ollut vielä mitään oireita, paitsi tietenkin kuukautisten poisjääminen. Esikoisesta ei ollut koko raskauden aikana mitään vaivoja, toivottavasti tämä toinenkin olis yhtä helppo! :)

Oon vielä hoitovapaalla esikoisesta. Ihan kiva kun saa olla tämän raskauden kotona! Onko täällä muita kotona olevia? :)

Tein tänään toisen raskaustestin ja viiva on lähtenyt vahvistumaan, jee! :)

Täällä on mies ihan innoissaan. <3

Ootteko kertoneet raskaudesta kellekään? Mä kerroin eilen mun siskolle. :)
 
Me kerrottiin yhdelle ystävä pariskunnalle. Siskolle ja sen miehelle kerrotaan heti kun nähdään, samoin veljelle ja sen avokille.
Porukoilta pimitetään tietoa vielä, mikäli mahdollista niin viikolle 12 asti.
 
Nennahh, mä mietin ihan samaa :) tai sitten ultrakuva kehyksiin ja joku ihana teksti siihen :)
 
Mää oon vielä esikoisen kanssa kotona, tammikuussa tosin meen käväisemään mutkan töissä. Viimeksi jouduin jäämään saikulle yli kaks kuukautta ennen äippäloman alkua, saa nähdä miten nyt käy... Nytkään en ehtis olemaan kuin vajaa 4kk töissä, mutta pakko mennä kun ei anna taloudellinen tilanne periksi jäädä laskettuun aikaan asti kotiin :sad001
 
Heippa kaikille!


Täällä myös yksi uusi, joka varovaisesti uskaltaa liittyä seuraan. Plussattu on vahva plussa ja digitestin raskaana 1-2 vko tasan viikko sitten. Sitä ennen sain kolme haamua, minulla on epäsäännöllinen kierto, joten tuo testailu oli vähän hakuammuntaa. Nyt oon viikon verran koittanut ymmärtää todeksi plussausta ja että oikeasti olen raskaana, ensimmäistä kertaa elämässäni. :) Laskurien mukaan la olisi 5.6.


Mulla oli oireita jo ennen plussaa ja ne ajoi testaamaan. Alavatsaa juili ja oli painontunnetta, haistoin kaikki hajut hirvittävän paljon tarkemmin kun ennen, samaten useimmat hajut ällötti ja rinnat oli kipeinä. Lisäksi välillä saattoi tulla yökkäysfiilis, muttei kuitenkaan varsinaista pahoinvointia. Ja pissalla saa ravata vähän väliä. Lisäksi oli vaan sellainen ”outo” olo, että tavallaan tiesin olevani raskaana, vaikken tuohon intuitiooni oikein uskaltanut luottakaan. Plussan jälkeen nämä samat oireet on jatkuneet, joskin vatsan juilimiset on hieman helpottaneet, mutta uutena on ilmestynyt väsymys, jatkuva nälkä ja tunteellisuus, ihan pienestä kimpaantuu tai vastaavasti liikuttuu. Pahoinvointia ei ole vielä näkynyt, nyt olis kuukautisista laskettuna rv 6+0, mutta oikeasti ei taida olla niin pitkällä kun on tuo pitkä/epäsäännöllinen kierto.


Kaikista oireista huolimatta on tavallaan vaikea ymmärtää, että onko tämä todellakin todellista ja pelottaa, että mitä jos se meneekin kesken. Meillä ei mieheni kanssa ehtinyt olla pitkää yritystä taustalla, jätimme ehkäisyn pois ja saman tien ekasta ovulaatiosta tärppäsi. Kaipa tämä uusi tilanne, joka tuli tavallaan niin yllättäen, aiheuttaa vähän pelkoa, että voiko tämä oikeasti mennä loppuun asti hyvin kun tämä alkoi niin helposti. Olen 34-vuotias ja mieheni kaksi vuotta minua vanhempi, että ei edes olla enää ihan nuoriakaan, joten en todellakaan uskaltanut ajatellakaan heti tärppäävän. Mutta täytyy nyt koittaa ottaa ihan rauhallisesti, eikä antaa mielikuvitukselle liikaa valtaa. Ja koittaa nauttia tästä ihanasta tilasta, että raskaana ollaan. <3
 
Itellä tekis mieli varata se alkuraskauden ulta mut katotaan laittaavatko neuvolasta suoraan siihen kun ensimmäinen raskaus oli hieman haasteellinen. Pahoinvointi yllätti illalla jota en viime raskaudessa kokenut ollenkaan. Nukkua vois ympäri kellon mut töissäkin olis käytävä välillä. :)
Minäki myin melkeen kaiken mitä esikoiselta vaan pystyny niin aika paljo nyt taas ostettavaa. :) onneksi tässä on aikaa. :)
 
Mimitsu, mie oon syöny viime raskauden alusta (elikkäs 5/12) raskaus -ja imetysajan monivitamiinia, vähän vaihdellen mikä on hyllyssä sattunu eka vastaan. Tällä hetkellä LadyVita. Oon siis pitkän linjan imettäjä niin katoin parhaaksi jatkaa niitä vitskuja :) Samoin raskausajan ylimäärästä foolihappoa. Mulla on epilepsian takia kirjotettu 1mg mut mun lääkkeet ei vaikuta foolihapon imetytymiseen, ja kun oon katellu että turvallisena pidetty raja on toi 1mg, enkä jaksais eri purkeistä syödä kaikkii mahollisii vitamiineja, niin syön edelleen reseptivapaata Folirenia 400 mikrogrammaa ja sitte Ladyvitan mukana tulee 500 mikrogrammaa, eli ei tuo paljoo jää siitä yhdestä milligrammasta puuttumaan. Pitäis vielä hankkia kalkki -ja d-vitamiinilisät erikseen.

Hulpu, nyt alko tekee mieli pekonia. Ai vitsi oikein semmosta rapsakkaa ja epäterveellistä! :D

Tervetuloa kaikki uudet, ihanaa että porukka kasvaa :) Toivottavasti pysyttäis kaikki mukana!

Ja sit päivän tärkein omanapa: MEILLÄ ON UUS AUTO! Jes vihdoinkin mahtuu koira sekä rattaat paksiin :) Ja on muutenkin enemmän tilaa ja mikä tärkeintä se on hieno :D
 
Jatkan vielä vähän :) Eli täälläkin ollaan kotiäitinä, oli muutenkin tarkotus olla siiheks asti että poika on 3v. Nyt jäpikällä on ikää 1v 9kk. Ja meillä mies otti tän raskauden kuulemma hämmentyneenä :D Kysy että mitäs nyt tehään (tarkotti neuvolaa sun muita juttuja), sanoin vaan että ootellaan että maha alkaa kasvaa. Kait se sit hämmentää, en vaan ymmärrä että miten hitossa kun ollaan kuitenkin yli vuosi menty ilman ehkäsyä ja just tällä tärppikierrolla bongasin niin selvän oviksen ja puuhat oli ihan miehenkin alotteesta ihan täydellisesti tähdätty. Mut onhan se nyt hämmentävää :D
 
Liitynpä mukaan. Tehtynä neljä testiä joista neljä positiivista. Toinen viiva ollut hieman haaleampi.

Oireina menkkamaista kipua, ei vuotoa, oksettava olo, mutten ole oksentanut ja rinnat, etenkin nännit kipeät. Nyt rv 5.

Jotenkin sekavat fiilikset, lapsi olisi todella kaivattu ja haluttu, mutten oikein osaa iloita raskaudesta, nyt olen alkanut pelkämääm keskenmenoa ja siihen ei ainakaan auta nämä keskustelutpalstat, tuntuu, että todella monella on tullut keskenmeno.. :/ Varasin siis ajan yksityiselle varhaisultraan parin viikon päähän. Joidenkin mielestä ehkä turhaa, mutten halua elää täydessä epätietoisuudessa ekaan varsinaiseen ultraan saakka onko sisälläni kasvamassa jotain elävää vai ei. Kunpa osaisin iloita ja lakata pelkäämästä... Molempien vanhemmat tietävät, halusin äidilleni kertoa ja samalla annoin luvan kertoa anopille, senkin uhalla ettei kaikki menekkään toivotusti.
 
Niin ja ohan tässä tullut koirien raakalihat hakstettua paremmin ja tuntuu nokkaan tosi ällöttävältä. Ja vessaan oon saanut herätä jopa yöllä mitä mun ei ole ennen tarvinnut koskaan tehdä.
 
Hulpu minkä ikäinen sun esikoinen on? :)

Moonflower tuo on niin tuttu tunne! Esikoisesta en uskaltanut iloita raskaudesta kunnolla ennen rakenneultraa. Epätietoisuus on kamalaa. Pitää vaan ajatella, että suurimmalla osalla kaikki menee kuitenkin hyvin loppuun asti. <3 Varmasti tuo varhaisultra vähän helpottaa sun oloa, kun näkee että siellä jotain on! :)

Meillä on nuo kaikki vauvatarvikkeet valmiina, ainut mikä pitäis ostaa on ASUNTO :grin:grin. Meillä on nyt tällainen 64 neliöinen kämppä ja alkaa käydä aika pieneksi jo nyt tuon taaperon kanssa. Toivottavasti löytyisi uusi koti ennen kuin vauva syntyy!

Ihanaa, kun meidän joukko pikku hiljaa kasvaa. :)
 
Vielä aikaista, mutta ennen pitkää edessä - koska ja miten kertoa työnantajalle? Tai kun minun on pakko kertoa jo melko aikaisin, kun en saa kaikkia lääkäreitä ja neuvoloita varattua työajan ulkopuolelle ja töissäkin on vaaranpaikkoja raskaudelle, jolloin pomon olisi hyvä tietää, että en voi jotain juttuja tehdä. Tämän kuun yritän nyt kaikin keinoin pimittää tietoa, kun on vielä koeaika, mutta sen jälkeen melkein voi jo kertoakin, kun viikkoja alkaa olla kasassa riittävästi..

Joudun siis käymään ylimääräisiä lääkärikäyntejä perussairauden takia alusta asti melko tiheästi ja lisäksi vielä normaalit neuvolakäynnit. Voi olla vaikea niitä selittää työnantajalle, jos töistä joutuu olemaan useamman kerran poissa. Puhun toki neuvolassa asiasta vielä, mutta miten te olette asian ratkaisseet, jos esimiehen on raskaudesta pitänyt aikaisin tietää?
 
Mää kerroin esimiehelle esikoisesta jo ennen ekaa neuvolaa. Mulla oli juurikin se tilanne, että oli pakko olla töistä pois, koska mulla on työmatkakin sen verran pitkä, että ei olisi ollut järkeä ajella eestaas. Neuvolat siis mulla asuinpaikkakunnalla ja työpaikka toisella paikkakunnalla.
Nyt on vähän eri tilanne, kun oon vielä hoitovapaalla. Odottelen ekan ultran ja kerron sitten.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top