Lokakuun kuulumisia

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Esikoisesta paino alko nousee heti. Turvotusten myötä ekalla neuvola käynnillä oli lähes 2kg lisää tullut. Ekan kolmanneksen pahoinvointi pysyi asoissa syömällä, niin tuli lisää painoa aikas nopeesti. Keskiraskaudesta painonnousu oli maltillisempaa. Loppuraskaudesta taas otettiin kiriä loppulukemiin pääsemiseksi. Olin lopussa n20kg painavampi kuin ennen raskautta (tuntui kyllä lonkissa!). Ihanne maksimi taitaa olla n+16kg lähtölukemiin. Ja jäikin n 5kg, mitä en vieläkään ole jaksanut ottaa pois.
 
Muokattu viimeksi:
Heippa kaikille! Ihana syksyinen sunnuntai. Eilen sain kunnon siivouksen tehtyy ja nyt loppusilaus puuttuu.
Elaffy ihanaa kuulla susta ku mietin sul oli tuhruvuotoo, etkä vähän aikaan tullut kirjoittelee. Hyvä et kaikki hienosti siellä. Ja miksi muka ette ansaitsisi vauvaa? Älä tuollaisia mieti!!!! Äläkä turhia murehdi.
Kyllä täällä tuntuu kaikilla olevan vähän "uskomatonta, onko totta?" Fiilis raskauteen. Ja minä myös tunnen näin. Mutta jos nyt joukolla tsenpataan toisiamme ;). Huomisesta ei tiedä kukaan, joten olkaamme murehtimatta.
Tervetuloo Timantti* ja laskusi vaikuttavat realistisilta! Eli kesäkuisiin kyllä kuulut. Ultra sit korjaa jos tarvii korjata.
 
Tää pahoinvointi tuntuu kestävän aamusta iltaan! Aamulla kuitenkin pahimmillaan. Tänään meinas töissä tulla oksennus. Pakko oli sanoo työkaverille kun ihmetteli mikä mulla on. Aattelin et toisesta sen pahoinvoinnin kestää paremmin kun tietää mistä se johtuu mut on tää kyllä ihan hirveetä! Kokoajan on huono olo ja just töissä on vaikee kun ei voi kellekkään puhua.
 
Mulla ei ole vielä ollut mitenkään järkkyä pahoinvointia, mutta vielä se ehtii. Eihän se oksentaminen mukavaa ole, mutta ajattelee vaan sen olevan sen arvoista. :)
 
Harmony, tuhrua kesti reilun viikon ja sitten ei ole tullut yhtään mitään. Varmaan liittyi kuukautisiin, kun olisivat olleet siihen aikaan normaalisti. Ja tuo on kyllä niin totta, että huomisesta kukaan ei tiedä, joten turha sitä murehtia. Joskus se vain on vaikeaa..

Nyt on sählyt pelattu ja kyllä jännitti koko ajan, sen verran vauhtia ja vaarallisia tilanteita pelissä tulee. Nyt jääkin monta viikkoa välistä ja todennäköisesti en enää jatka sen jälkeen ihan vain tuon vammautumisriskin takia. Äkkiä tulee kaatumisia ja osumaa keskivartalon alueelle, myös mahaan. Tuntuu liian isolta riskiltä. Ratsastusta sen sijaan aion jatkaa niin kauan kuin tuntuu hyvältä ja lääkäri antaa. Putoamista en pelkää ja muutenkin kroppa on hyvin tottunut ratsastukseen, kun on harrastanut puoli elämäänsä. Olisi kurjaa pitää pitkän pitkä tauko, jos voi vähän lyhyemmälläkin päästä. Taukoa siihen tulee joka tapauksessa.
 
Voi kun mukava saada lisää väkeä tänne!! Ite palattiin äsken reissusta Helsingistä. Ihana päästä irti tavan arjesta ees hetkeksi kun vuosiin ei oo ollu lomaa kun ihan lyhyitä pätkiä!! Viime päivinä päikkärit on ollu ihan välttämättömät saa nähä mitä tapahtuu kun töihin menee taas huomenna.

Seittemäs viikko aluillaan 6+0 tänään
 
Ninni ootko kunnossa?? Oliko jotain vakavampaa?

Toissa iltana mä olin nukkunu ne päikkärit joilta mies oli melko heti mut herättänyt, sit huilailimme sohvalla ihan tosi väsyneenä mut mies tulee kyseleen et oonks mä kipee? Onko mulla kuumetta? Mä sanoin et ei tunnu siltä et johtuu vauvasta. Jaksanko lähtee koko reissuun. Paremmin oon viimeaikoina nukkunu ja päikkäreitä mut illalla nukahan kröhöm 8 maissa. Hirvittää kyllä noi iltavuorot kun yhdeksään asti pahimmillaan töitä ja ajelee puol tuntia kotia Huoh. No oiskohon nyt enää noin kuukaus kun keskiraskaan alkaa eli raskausviikolla 12 ihanaa!!!
 
Täällä kanssa väsymystä, hajuaisti herkistynyt( tortillat haisi pahalle :D) ja pissalla juostava jatkuvasti. Tuota valkovuotoa ollut "runsaasti", tuntunut kurjalle, mutta ilmeisesti kuuluu asiaa..
 
Nyt se väsymys sitten iski tännekkin, ei vaan tahdo piristyä. Lähdin koirienkin kanssa metsällä käymään etten nukahda sohvalla. Pirteenä olin tasan sen aikaa, kun olin pihalla. Heti autossa iski taas väsy. Nyt haluan saunaan ja tietää, että sen jälkeen nukahdan varmaan pystyyn. :grin
 
Mäkin vääntäydyin koiran kanssa väkisin lenkille kun aattelin ettei tästä jatkuvasta makoilusta tuu yhtään mitään. Piristyinkin heti ulkona mut jonkun aikaa kun olin kävellyt alko ihan jäätävä vatsakipu. Oikeelle puolelle alavatsaa viilsi niin pirusti ja voimistui vain kun kävelin eteenpäin. Jouduin siis kääntyä kotiin takaisin ja äkkiä sikiöasentoon sohvalle niin meni ohi.. luin netistä että vois olla kohdun venymisestä johtuvaa? Itse tietty itku kurkussa että saanko keskenmenon :( pitää seurailla nyt oloa.. ei ainakaan mitään vuotoa oo ollu onneks.. toivotaan ettei tää oo mitään vakavaa. Säikäytti vaan koska vatsakipu oli todella kova.
 
Tsemppiä! Mulla oli tänään kertaalleen kans semmost viiltävää kipua, ei kovin isoa eikä kestänyt kuin hetken. Mitään vuotoja ei ole mullakaan ollut. :) Mä ehkä enemmän pelkään, että ultrassa todetaan tuulimuna kuin keskenmenoa.

Onko noi tuulimuna raskaudet muuten miten yleisiä?
 
Tuli mieleen et kai saunoo voi normaalisti raskausaikana siis melko lyhyesti ja ei ylikovia löylyjä ota? Vesijuoksu, onko se sallittua? Ettei vauva litisty kun vyöhön pitää olla napakka? Saako vissyä juua?

Moonflover toivottavasti on kohdusta johtuvaa kipua ja menee ohi!! Ihan samaa pelkään mäkin et raskaus on jo tavallaan niin pitkällä ja ketään ei löydykään sit kohdusta...

Cherrylläkin oli ollu kipu :(
 
Mä en ainakaan saunasta luovu, enkä kyllä tiedä miksei saisi saunoa? En muutenkaam istu siellä tolkuttoman kauan, maksimissaan varmaan vartin. :)
 
mun on varmaan pakko vähentää saunassa istumista. Äsken kullan kans saunassa ni alko tullee vähä pöperö olo ja suihkuun ku menin ni huippas aika makiasti. Sitte menin vielä pitkäkseen ni alko huone pyörii ja syke jumputti päässä. Pittää kyllä olla vähä varovaisempi :/ :)
 
Saa saunoa. Itsellä vaan kuumassa oli tuli huonompi olo. Kannattaa olla juomista mukana, itsellä alhainen verenpaine, tasaseen hörppiminen jotenkin esti pyörrytystä.

Ja kivennäisvesiä saa juoda. Mieluiten vaan suolattomia, niinku muutenkin liian suolan käyttöä hyvä välttää oli raskaana tai ei.

Itse meinasin kyllä vesijuoksua jatkaa. Ja oon nähnyt aikas isomahaisia mammoja samassa harrastuksessa. Enemmänkin pohdituttaa, että asettuuko vyö enää muutenkaan mukavasti ison vatsan kanssa, kun jäänee "vatsan päälle". Onko liian ylhäällä sitten. Jää nähtäväksi...

Toivottavasti vatsakipuilut on vaan kohdunkasvukipuja.

Ostin digitestin tänään, jos sillä saisin itselleni luottavaisen mielen... Pitää tehdä se, kunhan joudan laskeskelemaan mikä lukema siinä pitäisi olla sitten.
 
Kiitokset tsempeistä. Oli jo jonkun aikaa ihan normi olo mut nyt taas sohvalla sikiöasennossa :( nyt ei oo samanlainen viiltävä kipu vaan kunnon menkkakipu-jomotus, tosi voimakkaana. Auts :(
 
Cherrylle valtavasti tsemppiä! Keskenmenoon ei voi itse vaikuttaa, sitä ei voi itse aiheuttaa. Ajatus on varmasti valtavan pelottavaa, mutta se on totta, että murehtimalla asiaa, se ei muutu miksikään. Olet raskaana nyt. Vain sillä on väliä. Voimia! :)
 
Cherry, voimia ja tsemppiä! Toivotaan, että kaikki ok ja tuo kipuilu kuuluu asiaan. <3
 
Vesijuoksu on hyvä laji raskausaikana. Vyötä ylemmäs kun maha kasvaa, ei mulla ainakaan tuntunu inhottavalta.
 
elaffy sanoi:
Harmony, täällä olen. :) luen kyllä ahkerasti, mutta kirjoittelu on välillä vähän jäänyt. Sitä vaan odottaa tunnemylläkässä, miten tässä mahtaa käydä. Jotenkin tuntuu, että juuri me emme sitä lasta ole ansainneet tai emme muka koskaan saa - ihan kuin se olisi vain parempien ihmisten asia ja juttu. Ja toisaalta "tiedän", että tämä raskaus menee loppuun asti. Melkoisen matkan tässä saa kyllä tehdä itseensä. Raskaus on todella todella toivottu ja silti olen peloissani ja epävarma, onko tämä nyt kuitenkin juuri sitä, mitä me halusimme.. Kai joku muukin on tällaisia joutunut miettimään?

Tissit huutavat hoosiannaa, syömisen jälkeen tulee huonoa oloa ja eilen ratsastus tuntui pahalta. Niin se tuntui viimeksikin, mutta tunne hävisi, kun viikkoja tuli lisää. Näen painajaisia ja on välillä vähän vetämätön olo. Silti sitä joutuu muistuttamaan itseään, että tässä ollaan nyt elämänsä suurimmalla matkalla ja lopputulos on jotain sellaista, jota ei voi etukäteen edes kuvitella. Olet raskaana!
Click to expand...

Kovin samoja tunteita täällä. Aattelin jo olevani ainoa.. Oon aina halunnut tulla äidiksi ja odottanut tätä aikaa. Nyt kun se on totta, tuntuu että epävarmuus iskee.. Miten osaan olla äiti, onko minusta äidiksi? Eihän tämä voi hyvin päättyä jne... Ilmeisesti ajatukset kuuluvat äidiksi kasvamisen prosessiin.

On vaikea vain luottaa, että asiat järjestyvät niin kuin on tarkoitus. Ristiriitaista, kun toisaalta haluaisi ajatella vain positiivisia ajatuksia mutta toisaalta tuntuu että kaikkein pahimpaan on pakko jollain tasolla valmistautua.

Toivottavasti Cherryn kivut loppuvat ja ei ole kyse mistään vakavasta! Tsempit kaikille!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top