maarinen
Sukkela juttelija
No niin! On se vaan komea ja omatekoinen! Meijän mediaexpertillä meinas mennä hiki muuallekin kun hiusrajaan tämän tekniikan kanssa. Jotku asiat olis helpompia, kun ei turhaan ajatteleis tekemisiään... Siinä se mahanpullukka nyt kuitenkin on.Viikkoja reilu 32! Tänä aamuna taiturimaisesti mieheni ikuistamana. Lisää päättömiä vartaloita!!!
Täälläkin riehuu mahtava syysmyrsky! Peltikatto paukkuu ja ropisee. Metsä näyttää villiltä tuossa tuvan ikkunan takana! Tuuli riepottaa puita vimmoissaan ristiin rastiin. Meillä herättiin jo seitsämältä kuuntelemaan sateen pieksentää. Minusta puskee esiin piilotettu villi-ihminen tämmösellä kelillä.Otin särkylääkkeenkin, että jaksan lähteä ulos köpöttelemään. Sadevaatteet, kumisaappaat ja villasukat. Sateen liukastamalle laiturille seisomaan. Kädet levälleen ja naama kohti tuulta! Silmät kiinni. Antaa myrskyn äänien täyttää pää aaltojen pakotetulla melskeellä! Ja sitten takaisin kodin lämpöön kahvikupposen ääreen. Viltti masun päälle ja päiväunille.... miehen kainaloon. Radio saa hiljaa jorista omiaan...kunnes sen ääni katoaa unien pehmoiseen varjoon. HAUKOTUS!
Vauva on taas harvinaisen vilkkaalla päällä. Huvittavan näköinen tapaus. Tuossa keskellä, olemattoman napani päällä, vähän sen yläpuolella, selvästi pikkuinen pyllynkankku. Kummallakin puolella punkee terävät kantapäät epätahtiin. Epätahtiin, mutta terhakasti. Ihan niinkuin hän harjottelisi konttaamista ponkkoilevan pallon perässä!
Eikä siinä ole välissä kun se muutaman millin mahanahkakerros, joka peittää oikean näkyvyyden! Hassua!
Hm.. Taidan ottaa jonkun teidän vinkeistä käyttöön ja tehdä tänää KESKELLÄ PÄIVÄÄ jalkahoidon.
Mikäli kintut taipuu mahan alta oman käden hoidettavaksi. Oikeastaan voisikin alkaa ajattelemaan itseän sillätavalla, että tekisi joka päivä jotain hyvää. Minulle itselleni!
No niin, nyt sinne ulos!
Täälläkin riehuu mahtava syysmyrsky! Peltikatto paukkuu ja ropisee. Metsä näyttää villiltä tuossa tuvan ikkunan takana! Tuuli riepottaa puita vimmoissaan ristiin rastiin. Meillä herättiin jo seitsämältä kuuntelemaan sateen pieksentää. Minusta puskee esiin piilotettu villi-ihminen tämmösellä kelillä.Otin särkylääkkeenkin, että jaksan lähteä ulos köpöttelemään. Sadevaatteet, kumisaappaat ja villasukat. Sateen liukastamalle laiturille seisomaan. Kädet levälleen ja naama kohti tuulta! Silmät kiinni. Antaa myrskyn äänien täyttää pää aaltojen pakotetulla melskeellä! Ja sitten takaisin kodin lämpöön kahvikupposen ääreen. Viltti masun päälle ja päiväunille.... miehen kainaloon. Radio saa hiljaa jorista omiaan...kunnes sen ääni katoaa unien pehmoiseen varjoon. HAUKOTUS!
Vauva on taas harvinaisen vilkkaalla päällä. Huvittavan näköinen tapaus. Tuossa keskellä, olemattoman napani päällä, vähän sen yläpuolella, selvästi pikkuinen pyllynkankku. Kummallakin puolella punkee terävät kantapäät epätahtiin. Epätahtiin, mutta terhakasti. Ihan niinkuin hän harjottelisi konttaamista ponkkoilevan pallon perässä!
Eikä siinä ole välissä kun se muutaman millin mahanahkakerros, joka peittää oikean näkyvyyden! Hassua!
Hm.. Taidan ottaa jonkun teidän vinkeistä käyttöön ja tehdä tänää KESKELLÄ PÄIVÄÄ jalkahoidon.
Mikäli kintut taipuu mahan alta oman käden hoidettavaksi. Oikeastaan voisikin alkaa ajattelemaan itseän sillätavalla, että tekisi joka päivä jotain hyvää. Minulle itselleni!
No niin, nyt sinne ulos!