Heimoipäivää!
Niin se talvi tuli tänne meillekin, ja päivällä rämmittiin räntä- ja lumisateessa... YÄK! Onneks meni yhtä nopeasti ohi kuin alkoikin, tosin jätti jälkeensä jäätävän tuulen ja semiräntäisen sateen. Vaikka Helsinki onkin ihana kaikkina vuodenaikoina, niin se tuuli, mikä keskustassa jyllää, niin se käy luihin ja ytimiin. Onneksi mä hankin sen talvellakin mahtuvan takin fiksuna loppukesästä, niin voin siihen kohta verhoutua :)
Ailime, puheenjohtajan homma on helppoa, kun muistaa ja osaa delegoida ;) Plus, että raskaana olevaa naista tietysti hemmotellaan ja lellitään, niin lähinnä tuo viikonloppu oli aivojen käyttöä lököasennossa ja mukavaa saunomista tärkeiden ja läheisten ihmisten kanssa mökillä. Tästä kiitos kyllä porukalle, jolla oli (kerrankin?) oikeesti motivaatiota työskennellä!
Pranametri, kyllähän tuo ultralla saatava painoarviokin saattaa heittää, mutta tosiaan varmasti vähemmän kun vatsan päältä kopeloiden. Tässä tosin nyt sitten pyörittelee mielessään, että miten voi olla mahdollista, että se on niinkin pieni... olenko sittenkin tuhonnut jotain kahvinjuonnilla, ja olisiko pitänyt vielä enemmän yrittää päästä kokonaan irti nikotiinista? Vaan ei auta pohdinnat, kyllähän sieltä muutoin terveen lapsen pitäisi olla tulossa! :) Ja olis se lääkäri sanonut, jos jotain huolestuttavaa koossa olisi ollut :)
PaulaMaija, kiva kun teillä on nyt uusi koti, johon vauvakin sitten pääsee! Ja liikkeettömyyksien kanssa pähkäilleenä tiedän sen tuskan, mitä se tuottaa... onneksi täälläkin yleensä illan tullen ehtii hiljentyä kuuntelemaan ja tuntemaan, jolloin vauva yleensä odotuksen palkitseekin! Dopplerin hankintaa mä jopa mietin tossa näillä viikoilla, mutta ei kai nyt sentään enää viitsi... :D
Saparo, juurikin Riihivuoressa. Alotettiin opiskelijakunnan kanssa viime vuonna perinne, että siellä järkätään sellaiset Mökkifestarit. Eli vuokrataan kauhea kasa mökkejä ja se rinneravintola, roudataan meidän verkostoamk:n kaikki opiskelijat sinne paikanpäälle busseilla. Sitten on bändejä ja haalarirypemistä, eli perus opiskelijatoimintaa. Tänä vuonna oli siis sama juttu, tuo tapahtuma oli to-pe, mutta hallituksen kanssa jäätiin pitämään paperihelvettiä vielä tähän aamuun asti. Tai siis mä lähdin vasta perjantai-illaksi, eli haalarirypeminen jäi, ja osallistuin vaan siihen aivo-osuuteen. Ihan kiva, kuvia katellessa olis saattanu harmittaa, ettei muiden perässä olisi selvinpäin ehkä jaksanut koko yötä rypeä :D
Amppu, täällä myös nuo nivuskivut hirttää aamulla jalat niin kiinni, ettei oo juur toivoa housuja saada seisaalteen jalkaan. Ja alapää on meillä onneks miehen vastuulla... säärien sheivailua yritin tuossa perjantaina saunassa, mutta hitto ku se on hankalaa! Ja jalkojen raspaus oli hassua: mulla kyllä vasen jalka taipuu ihan melkein normisti, mutta oikean saaminen risti-istuntaan on hankalaa!
(vielä sanottava tuosta ikävästä; oikeestaan se on aika ihanaa ikävöidä, koska silloin tulee ajateltua toista jotenkin paljon enemmän, eikä niinkään arkisella tasolla!)
nannanen, parempaa vointia loppusuoralle! Hurjaa tietää, että sulla ei oo sitten enää edes kymmentä viikkoa niinku ihan aikuisten oikeesti...!
Oiskohan se taas nukkuaika, omaan sänkyyn ollut ikävä! Ei oo enää kovin kivaa nukkua sellasella kämäsellä vaahtomuovipatjalla, kun lonkat huusivat hoosiannaa jo ensimmäisen vessareissun aikana! Ja siinä sängyssä kului kolme yötä väännellen...
EDIT:
Oho, unohdin näemmä lukea kokonaan vikan sivun! :D Nooh, luen ja kommentoin jos huomenna muistan :)