SannaKoo
Sanavalmis juttuseppä
Iltaa!
Tässä vielä töiden jälkeen puhteellisesti värjäsin pikkusiskon hiukset - ja odotan sen saavan kohta pestyä värin pois, jotta saman kohtalon näkee omakin tukkani. Mua kovin naurattaa, että ollaan toisistamme tietämättä ostaneet täysin identtiset hiusvärit! Ei sillä, meitä usein luullaan jopa kaksosiksi (siskoiksi tunnistaa kaikki, tuntemattomatkin, ja toisen kaverit kaduilla) - mutta meillä on kuitenkin 6v ikäeroa! Eli siis minähän näytän tietysti siltä, että täytän viikon päästä 18v, eikö? ;)
Amppu, mä niiiiiiiin fiilaan kaikki noi paskat tuntemukset. Samaa itsestäni ajattelen, minä ällöttävä sohvaperuna, vaikka vielä saankin tehdä muutakin kuin levätä. Päikkäreiden jälkeen tulee aina paha mieli, varsinkin kun mies raataa töissä 8h + koulussa 7h, enkä mä ole jaksanut sille tehdä välttämättä eväitä töihin tai pitää kodista huolta... Lättihän tämä alkaa olla (ei oikeesti), mutta minä en enää jaksa ja mies ei ehdi. Jos mut olis lekuri määrännyt totaalilepoon, niin en edes tietä miltä musta tuntuisi! Haleja siis sinne, palkinto korvaa tuon kaiken :) (palkintovauva, hahaa, vähän niinku palkintovaimo!)
Hoopoli, mulla pitäis varmasti tutkituttaa monta muutakin asiaa, ei nuo keuhkot ole ainoat. Mutta ei tää nyt NIIIIIIN paha oo, että viittisin lääkäriin ravata... ärsyttänyt, että tänä vuonna jo niin monta lekurireissua tän raskauden takia, niin en mä enää... olishan tossa yks tollanen ikävä luomikin, joka kaipaisi lääkärinsilmää, mutta johan se siinä on kolmisen vuotta ollut. Ruma se vain on, tuskin muuta... Ja kyllä, minä olen myös se, joka raivoaa ihmsille (miehelle, ystäville, isälleni...), kun ne eivät suostu menemään lääkäriin AJOISSA, vaan vasta kun on pää kainalossa! Vauvan takia olen jopa miettinyt lekurireissua, mutta ei tää tilanne oikeesti vielä oo paha - tänäänkin olin jo töissä! Kiitos kuitenkin huolenpidosta, toivottavasti ette pääse sanomaan "mitäs mä sanoin"...
Piukku, vai saitte kaveripariskunnalta jalat? Mullekin voisi lähettää yhden ylimääräisen parin ;) (en siis tajunnu, et mikä tää on... joku uus must have, mitä mä en tiiä?)
Ailime ja maarinen, voi, jumppapalloon minäkin olen rakastunut! Ja voin kuvitella, että synnytyksen jälkeen tuo tulee olemaan yksi harvoista, missä istuminen on mukavaa! Täytyy käydä kurkkaamassa myös nuo maarisen vinkkaamat sivut, en oo ees tullu ajatelleeks, että tota saatettais lääkinnällisestikin suositella raskaana oleville. Kivaa :)
Djaah, huomenna tää mamma siirtyy Tampereelle, tosin vain yhdeksi yöksi. Tiistaina käyn juhlimassa siskoni synttärit Tallinnassa (päiväristeilyllä vain, onneksi. En ehkä enää selviäisi noiden 18-kesäisten tahdissa ilman holia :D), ja torstai-aamuna olisi edessä suoriutuminen kohti Jyväskylän vierusta Muurametta, jossa ensin on 2pvää koulumme Mökkifestareita (eli kännisiä opiskelijoita, jee) ja sitten vielä 3 päivää opiskelijakunnan hallituksen paperihelvettiä. Siinä saa olla sit mun loppuvuoden kaukolomailut, LUPAAN itselleni, että junareissaaminen loppuu siihen. Loppuvuoden tapahtumat onkin onnellisesti turvallisesti täällä etelässä - juuri niin Marianna, Suomen etelässä ;) En uskalla käyttää sanoja "Helsinki", "Espoo" tai "pääkaupunkiseutu", koska monesti palstoilla ne leimataan just niin "stadilaisiks", että oon alkanut vähän karttamaan tätä ja käyttämään kiertotieilmaisua ;) Vaikka ei, en juuriani häpeä: äitini puolelta olen syntyjäni paljasjalkainen stadilainen 8. polvessa, isän puolelta vain neljännessä... Kunnes rakkaus vei, ja muutin tänne maalle, Espooseen :D Arvatkaa järkytyinkö, kun tajusin, että minun lapseni ei synnykään Hgin Naistenklinikalla, kuten suvussani on ollut tapana - ellen sitten tilanteen ollessa päällä karjase vahingossa kuskia itseäni sinne viemään, synnärin kun saa päättää vaikka vasta siinä tilanteessa ja valita näiden HUS-alueen synnäreistä minkä vain. Vaan koska mieheni on kotoisin Kauniaisista, niin ei tämä paljasjalkaisuus hänelle olisi missään tilanteessa periytynytkään (ja kotipaikkakunta kai määräytyy äidin sen hetkisen kotipaikkakunnan mukaan?), joten ehkä voin käydä tuolla 10min (5min, jos mieheni on kuskina) ajomatkan päässä, enkä turhaan ajele motarilla kaupungin halki Töölöön. (JA SILTI; kaiken tämän jälkeen kyllä minuakin on myhäilyttänyt mm. Pranametrin ja maarisen tunnelmalliset kuvailut maaseudun rauhasta. Kuvailette sen, missä minä mielelläni lomailisin rakkaani kanssa viikonlopun, ehkä jopa pitkänkin, mutta jo muutaman päivän jälkeen on pakko päästä edes tänne Suomen isompien kyläpahasten "vilskeeseen". Enemmän kaiholla siis kuitenkin Ailimen ja Mariannan kotiseutukuvaukset hymyillen lukisin läpi. Vaan onneksi koti on siellä, missä sydän on <3)
Tulipa paatos, vaan enpä ole palstatilaa tällä viikolla juuri vienyt, joten tässä sitten kerralla enempi :D
Tässä vielä töiden jälkeen puhteellisesti värjäsin pikkusiskon hiukset - ja odotan sen saavan kohta pestyä värin pois, jotta saman kohtalon näkee omakin tukkani. Mua kovin naurattaa, että ollaan toisistamme tietämättä ostaneet täysin identtiset hiusvärit! Ei sillä, meitä usein luullaan jopa kaksosiksi (siskoiksi tunnistaa kaikki, tuntemattomatkin, ja toisen kaverit kaduilla) - mutta meillä on kuitenkin 6v ikäeroa! Eli siis minähän näytän tietysti siltä, että täytän viikon päästä 18v, eikö? ;)
Amppu, mä niiiiiiiin fiilaan kaikki noi paskat tuntemukset. Samaa itsestäni ajattelen, minä ällöttävä sohvaperuna, vaikka vielä saankin tehdä muutakin kuin levätä. Päikkäreiden jälkeen tulee aina paha mieli, varsinkin kun mies raataa töissä 8h + koulussa 7h, enkä mä ole jaksanut sille tehdä välttämättä eväitä töihin tai pitää kodista huolta... Lättihän tämä alkaa olla (ei oikeesti), mutta minä en enää jaksa ja mies ei ehdi. Jos mut olis lekuri määrännyt totaalilepoon, niin en edes tietä miltä musta tuntuisi! Haleja siis sinne, palkinto korvaa tuon kaiken :) (palkintovauva, hahaa, vähän niinku palkintovaimo!)
Hoopoli, mulla pitäis varmasti tutkituttaa monta muutakin asiaa, ei nuo keuhkot ole ainoat. Mutta ei tää nyt NIIIIIIN paha oo, että viittisin lääkäriin ravata... ärsyttänyt, että tänä vuonna jo niin monta lekurireissua tän raskauden takia, niin en mä enää... olishan tossa yks tollanen ikävä luomikin, joka kaipaisi lääkärinsilmää, mutta johan se siinä on kolmisen vuotta ollut. Ruma se vain on, tuskin muuta... Ja kyllä, minä olen myös se, joka raivoaa ihmsille (miehelle, ystäville, isälleni...), kun ne eivät suostu menemään lääkäriin AJOISSA, vaan vasta kun on pää kainalossa! Vauvan takia olen jopa miettinyt lekurireissua, mutta ei tää tilanne oikeesti vielä oo paha - tänäänkin olin jo töissä! Kiitos kuitenkin huolenpidosta, toivottavasti ette pääse sanomaan "mitäs mä sanoin"...
Piukku, vai saitte kaveripariskunnalta jalat? Mullekin voisi lähettää yhden ylimääräisen parin ;) (en siis tajunnu, et mikä tää on... joku uus must have, mitä mä en tiiä?)
Ailime ja maarinen, voi, jumppapalloon minäkin olen rakastunut! Ja voin kuvitella, että synnytyksen jälkeen tuo tulee olemaan yksi harvoista, missä istuminen on mukavaa! Täytyy käydä kurkkaamassa myös nuo maarisen vinkkaamat sivut, en oo ees tullu ajatelleeks, että tota saatettais lääkinnällisestikin suositella raskaana oleville. Kivaa :)
Djaah, huomenna tää mamma siirtyy Tampereelle, tosin vain yhdeksi yöksi. Tiistaina käyn juhlimassa siskoni synttärit Tallinnassa (päiväristeilyllä vain, onneksi. En ehkä enää selviäisi noiden 18-kesäisten tahdissa ilman holia :D), ja torstai-aamuna olisi edessä suoriutuminen kohti Jyväskylän vierusta Muurametta, jossa ensin on 2pvää koulumme Mökkifestareita (eli kännisiä opiskelijoita, jee) ja sitten vielä 3 päivää opiskelijakunnan hallituksen paperihelvettiä. Siinä saa olla sit mun loppuvuoden kaukolomailut, LUPAAN itselleni, että junareissaaminen loppuu siihen. Loppuvuoden tapahtumat onkin onnellisesti turvallisesti täällä etelässä - juuri niin Marianna, Suomen etelässä ;) En uskalla käyttää sanoja "Helsinki", "Espoo" tai "pääkaupunkiseutu", koska monesti palstoilla ne leimataan just niin "stadilaisiks", että oon alkanut vähän karttamaan tätä ja käyttämään kiertotieilmaisua ;) Vaikka ei, en juuriani häpeä: äitini puolelta olen syntyjäni paljasjalkainen stadilainen 8. polvessa, isän puolelta vain neljännessä... Kunnes rakkaus vei, ja muutin tänne maalle, Espooseen :D Arvatkaa järkytyinkö, kun tajusin, että minun lapseni ei synnykään Hgin Naistenklinikalla, kuten suvussani on ollut tapana - ellen sitten tilanteen ollessa päällä karjase vahingossa kuskia itseäni sinne viemään, synnärin kun saa päättää vaikka vasta siinä tilanteessa ja valita näiden HUS-alueen synnäreistä minkä vain. Vaan koska mieheni on kotoisin Kauniaisista, niin ei tämä paljasjalkaisuus hänelle olisi missään tilanteessa periytynytkään (ja kotipaikkakunta kai määräytyy äidin sen hetkisen kotipaikkakunnan mukaan?), joten ehkä voin käydä tuolla 10min (5min, jos mieheni on kuskina) ajomatkan päässä, enkä turhaan ajele motarilla kaupungin halki Töölöön. (JA SILTI; kaiken tämän jälkeen kyllä minuakin on myhäilyttänyt mm. Pranametrin ja maarisen tunnelmalliset kuvailut maaseudun rauhasta. Kuvailette sen, missä minä mielelläni lomailisin rakkaani kanssa viikonlopun, ehkä jopa pitkänkin, mutta jo muutaman päivän jälkeen on pakko päästä edes tänne Suomen isompien kyläpahasten "vilskeeseen". Enemmän kaiholla siis kuitenkin Ailimen ja Mariannan kotiseutukuvaukset hymyillen lukisin läpi. Vaan onneksi koti on siellä, missä sydän on <3)
Tulipa paatos, vaan enpä ole palstatilaa tällä viikolla juuri vienyt, joten tässä sitten kerralla enempi :D