Lokakuun juttuja

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Emir
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla kun ei heti kans tärppi käynyt (hurja 3 kiertoa meni mut tuntui ikuisuudelta) ja Google lauloi keskustelupalstoja myöden, diagnosoin itselleni endon, munasarjojen toimimattomuuden, liian lyhyen luteaalivaiheen, väärät hormonitasot, aivan kaikki maan ja taivaan väliltä.
Nyt kun tikussa plussa, aloin pähkäilee keskenmenoa ja tuulimunaa, ja tarkkailemaan oireita. On se ihmismieli kumma. Varmaan pitkin raskautta yhtä sun toista tulee diagnosoitua vielä ja odotas ku lapsi syntyy nii sitten vasta Google taas laulaakin et mikä mitä missä häh :D
 
10-15 % raskauksista päättyy keskenmenoon, ja jopa puolet hedelmöityksistä loppuu kemiallisina raskauksina. Eli onhan tämä paljon, paljon yleisempää kuin ns. oikean elämän perusteella uskoisi, koska siitä ei uskalleta puhua. Kaveripiiristäni tiedän vain yhteensä kaksi keskenmenoa, vaikka lapsia kavereillani on yhteensä kymmeniä. Minulla ei ole ollut yhtään keskenmenoa, mutta hyvin voi sellainen tulla, koska ne ovat niin yleisiä. Eikä se pelota tai ahdista minua tippaakaan, koska sitten vain uutta yritystä peliin. Huomattavasti isompi shokki tuo olisi silloin, jos sen yleisyyttä ei tietäisi ja se tulisi täysin yllättäen.

Tilastotiedot Duodecimista.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00138

Minä en taas koskaan osannut kuvitella itselleni minkäänlaisia hedelmällisyysongelmia, kunnes lääkäri totesi PCOS:n ja sen, etten edes ovuloi ilman lääkitystä. Ei tullut edes mieleeni. Ikinä. Ja senkin jälkeen ajattelin, että lääkkeillä tärppää heti ensimmäisestä yrityksestä, mutta niitä lääkkeita pitikin kokeilla useampaa sorttia, ennen kuin toimiva lääke löytyi. Eli ihan hyvä on tietää realiteetit, ettei tipu hirveän korkealta kun jotain ei-niin-mukavaa löytyykin.
 
Juuri tuota realiteettiajattelua oon tässä itekkin hakenu takaa, tarkotus ei oo lietsoo eikä pelotella mutta kun ne ei todellakaan oo niin harvinaisia kun mitä monet uskoo, siksi niistä kannattaa olla tietoinen :)
 
Taidamme lähestyä realiteetteja eri suunnista. :) Jos on lähipiirissä paljon vauvoja eikä kukaan ole maininnut keskenmenoista mitään, niin ei ehkä tule ajatelleeksi, että ne ovat kuitenkin aika yleisiä. Minä taas olen pyörinyt paljon vauvapalstoilla ja lapsettomuusblogeissa, joissa keskenmenot ovat jatkuvasti läsnä, joten minusta tuntui, että ne ovat paljon yleisempiä kuin oikeasti ovatkaan. Ainut lähipiiristäni, joka on viime vuosina saanut vauvan, on myös saanut keskenmenon ennen sitä, joten nämä tosielämän kokemukset eivät ole ainakaan vähentäneet sitä mielikuvaa, että varmaan puolet raskauksista päättyy keskenmenoon.
 
Itse yritän mennä asenteella 'kaikki on hyvin kunnes toisin todistetaan'.. Ei tästä muuten mitään tulisi, kun on esikoisen kanssa kotona, niin olisi ihan liikaa aikaa pohtia mahdollista keskenmenoa..
 
Minä ajattelen, että mistään ei ole varmuutta, ennen kuin toisin todistetaan. Eikä se haittaa... kun ei näitä millään tavalla pysty selvittämään tässä kohtaa, eikä omat tuntemuksetkaan kerro luotettavasti yhtään mitään, on ihan turha murehtia tai miettiä. Eli en jaksa ajatella koko asiaa, selviää sitten aikanaan. :)
 
Kääk, meidän tytön tarharyhmässä on nyt kahdella parvorokko. Pitää varmaan soitella neuvolaan, onko jotain mitä pitäis tehdä tai tarkastavatko oonko sairastanut sen lapsena, kun silloin ei olis hätää.
 
Ei neuvolassa tiedetä, oletko sairastanut vai et. Verikokeeseen pääset, jossa näkyy, onko vasta-aineita vai ei, ja jos on, niin onko uusi tartunta vai immuniteetti vanhasta.
 
Entä jos sitä raskautta yritetään ja toivotaan vuosien ajan,eikä raskauden alulle saaminen ole ihan helpommasta päästä,niin jokainen keskenmeno on todella kova paikka joka pistää matalaksi koska seuraavasta raskaudesta ei ole takeita.
 
Suski75 ai eikö ne muka sellaista osaa naaman perusteella katsoa ;D tarkoitin verikoetta.
 
Olikos se niin et esim toi parvorokko on vaarallinen raskausaikana? Ite oon päiväkodissa töissä ja lasten keskuudessa kiertää aina kausittain kaikki mahdolliset taudit ni mitenköhän tommoset sit välttää jos sattuu omaan päikkyyn. Hmmm...
 
Tinttilii, joo parvorokko voi aiheuttaa keskenmenon tai sitten jotain turvotusta sikiölle. HUS:n sivuilla luki ainakin että päiväkodin henkilökunnalle voidaan harkita vapautusta töistä epidemian ajaksi, jos on raskaana.
 
Mää en osannu esikoista odottaessa oikeen pelätä mitään, aattelin vaan että kaikki menee hyvin. Nyt sitte on kaikki kauhukuvat käyny mielessä läpi että mitä kaikkea sitä voikaan tapahtua. Tieto lisää tuskaa..
 
Diku sanoi:
Entä jos sitä raskautta yritetään ja toivotaan vuosien ajan,eikä raskauden alulle saaminen ole ihan helpommasta päästä,niin jokainen keskenmeno on todella kova paikka joka pistää matalaksi koska seuraavasta raskaudesta ei ole takeita.
Click to expand...

Juuri tätä samaa ajattelin, keskemenon tullen ajatus ei todellakaan ole se ”sitten vain uutta yritystä”. Meille tämän raskauden alulle saaminen on ollut sekä henkisesti että fyysisesti niin vaativa prosessi, etten edes jaksaisi enää kovin pitkään yrittää. Saatika sitten että alkaisiko se uusi raskaus ja kuinka nopeasti?

Sinänsä realistinen suhtautuminen on hyvä asia, jos kyse on niiden realiteettien huomioimisesta/tunnistamisesta. Mutta tärkeää on myös uskaltaa uskoa ja toivoa hyvää, se usko ja toivo on kantanut meidät tähän pisteeseen. Jos niitä ei olisi ollut en olisi jaksanut enää yrittää.
 
Nää asiat mitä kukakin pelkää ja mitä ei, niin jokainen tietää itse parhaiten omalle kohdalle. Kyllähän kokemukset sen pitkälle määrittää. Ja jokainen saa asiat kokea, niin kuin kokee. Hyvä että niistä voi puhua, oli niitä pelkoja tai ei.
Mulla ekassa raskaudessa oli todella paljon pelkoja, en halua enempää avata syitä. Nyt on rauhallisempi mieli, en niin paljon etukäteen tee itselleni kauhukuvia. Mutta varmaan tietty pelko seuraa siihen asti kun vauva on sylissä ja toivottavasti on vielä joku päivä.
Ja se mikä kenellekin tuo rauhaa, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Jotkut ei saa rauhaa mielelleen oikein millään, sitten vain päivä kerrallaan. Suosittelen puhumaan rohkeasti neuvolassa.
 
Diku sanoi:
Entä jos sitä raskautta yritetään ja toivotaan vuosien ajan,eikä raskauden alulle saaminen ole ihan helpommasta päästä,niin jokainen keskenmeno on todella kova paikka joka pistää matalaksi koska seuraavasta raskaudesta ei ole takeita.
Click to expand...

Ihan samat ajatukset. Ei siinä ajattele mitään, et uutta yritystä sit vaan. Kun se ei kaikilta muutenkaan suju tosta vaan. Ihan ymmärrettävää pelätä ja stressata. Kaikki keinot on sallittuja stressin helpotukseen ja_mua_ ainakin noi prosenttikaaviot jotenki helpottaa :Heartred

Halauksia kaikille meille keskenmenon kokeneille ja sitä pelkääville, onneks ei olla yksin :Heartred
 
Diku sanoi:
Entä jos sitä raskautta yritetään ja toivotaan vuosien ajan,eikä raskauden alulle saaminen ole ihan helpommasta päästä,niin jokainen keskenmeno on todella kova paikka joka pistää matalaksi koska seuraavasta raskaudesta ei ole takeita.
Click to expand...
Kyllä minä nelikymppisenä ollessani ensimmäistä kertaa raskaana (kiitos mahtavien suomalaisten lapsettomuuslääkäreiden) ajattelin, että upeaa, nyt tiedetään, että minun on mahdollista tulla raskaaksi, eli sitä ei enää tarvitse stressata, ja vaikka raskaus menisikin kesken, voin aina yrittää uudestaan. Koska jos raskautuminen onnistui kerran, niin sitten se voi onnistua toisenkin kerran. Ja kun tätä mietin, alkaa tuntua, että olenkin ilmeisesti optimisti, kun aina on vahva luottamus siihen, että jos jokin on todistetusti jo minulta onnistunut, voi se onnistua minulta toistamiseenkin.
 
Suski75 sanoi:
Kyllä minä nelikymppisenä ollessani ensimmäistä kertaa raskaana (kiitos mahtavien suomalaisten lapsettomuuslääkäreiden) ajattelin, että upeaa, nyt tiedetään, että minun on mahdollista tulla raskaaksi, eli sitä ei enää tarvitse stressata, ja vaikka raskaus menisikin kesken, voin aina yrittää uudestaan. Koska jos raskautuminen onnistui kerran, niin sitten se voi onnistua toisenkin kerran. Ja kun tätä mietin, alkaa tuntua, että olenkin ilmeisesti optimisti, kun aina on vahva luottamus siihen, että jos jokin on todistetusti jo minulta onnistunut, voi se onnistua minulta toistamiseenkin.
Click to expand...

Todella todella hieno ajatus ja että koet asian niin! Mutta kun on epäonnistunut montamonta kertaa useammin kuin on onnistunut (hoidoilla, ei vain luomuna), on ymmärrettävästikin monella erilaiset ajatukset.
 
Enemmän minullakin tuli hoidoissa epäonnistuneita yrityksiä kuin onnistuneita. Mutta se on täysin luonnollista, koska onnistumisprosentit ovat niin huonot, joten ensimmäisen epäonnistuneen hoitoyrityksen jälkeen laskeskelin, että kymmentä epäonnistunutta yritystä kohti voisin olettaa onnistuvani kerran, ja ensin pitää vain ottaa ne epäonnistumiset.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top