Lokakuun juttuja
- Ketjun aloittaja Emir
- Aloituspäivämäärä
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Huh! No kyllä varmasti katoaa zen taivaan tuuliin taas hetkeksi.. Toivotaan että olis jotain muuta tai ei ainakaan vaikuttais suhun ja vauvaan mitenkään.. Tsemppiä!
Mä tunnen jotenkin kauheaa syyllisyyttä jos olen hetkenkin onnellinen. Viime raskaus päättyi keskenmenoon rv6 ja nyt parin päivän päästä alkaa rv8 ja olin siitä sekunnin iloinen kunnes rupesin ajattelemaan että haloo monta viikkoa vielä ennenku ollaan paremmilla viikoilla. Mies kertoi viikko sitten veljelleen jonka avopuoliso myös odottaa lasta että hei meillekkin tulee. Ensimmäinen ajatus oli että voi vee millään jaksaisi selittää sitä keskenmenoa sitten... yhdynnän jälkeen on tullut nyt muutamana kertana niukkaa vuotoa mikä vain pahentaa tätä oloa. Joka kerta kun käy vessassa saa jännätä joko sitä verta tulisi. Jotenkin kauhean vaikea ajatella että meillekkin ihan oikeasti tulisi vauva:/
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Todella tuttuja ajatuksia esikoisen odotuksen alkuvaiheista. Pelkäsin, että jos sanon sen jollekin ääneen niin se viedään multa pois.. Nyt on pelkoja tai samankaltaisia ajatuksia, mutta ne eivät ole niin vahvoja. Juuri mietinkin tänään, että johtuuko se siitä että meillä on jo lapsi vai mistä sitten..
Vasta kun esikoinen oli noin neljän kuukuden ikäinen, tajusin, että ihan oikeasti kukaan ei tule viemään minulta lasta pois. Alitajunnassa oli koko ajan tuntunut, että kohta ilmestyvät lapsen oikeat vanhemmat, kiittävät hoidosta ja toteavat jatkavansa tästä. Vaikka siis lapsi oli ihan minun synnyttämä ja minun soluistani lähtöisin. Eikä tuon tunteen olemassaoloa edes tajunnut ennen kuin tunne katosi. Olen hoitanut lapsia elämäni aikana todella paljon, ja se varmasti selittää tuota tunnetta, että on tottunut ajattelemaan ettei lapseen saa kiintyä koska se on jonkun muun lapsi.
Ihan samoja ajatuksia vastavirrassa! Jotenkin mä oon myös ajatellut että tää on mahdollisesti meidän viimeinen vauva, joten en haluaisi käyttää raskausaikaa murehtimiseen ja stressaamiseen (niinkun tein esikoista odottaessa). Toisaalta ehkä esikoinen pitää myös niin kiireisenä, ettei näitä asioita ehdi niin paljon pyöritellä pään sisällä.
Tulppaani
Jostain jotain jo tietävä
Mä aattelin aikaisemmin, että jos tulen vielä raskaaksi niin nautin siitä sitten ja otan rennosti ihan eri tavalla kun esikoisen kanssa, mutta ei.. ei vaan osaa :) Välillä osaan ajatella, että näille asioille ei voi mitään. Niin kauan kun lapsi on sylissä voi tapahtua mitä vaan, pitäisi vaan pystyä ottamaan vastaan se mikä annetaan ja nyt nauttia siitä mitä on 
Mitenhän sitä malttaa odottaa vielä torstaihin asti neuvolaan/ultraan että näkee onko kaikki kunnossa :) En oisi ikinä ajatellut että minä, ei lapsia toivonut/yrittänyt, jännittäisi näin paljon että kaikki olisi hyvin jne :D Oireita kuitenkin edelleen on.. tämä raskaus kuitenkin vahvistaa sen että taidan sittenkin haluta lapsen Torstaina olisi sitten rv8+0.
Sitten vielä mietyttää se että kun on kakkosriski olemassa..
Torstaina olisi sitten rv8+0.Sitten vielä mietyttää se että kun on kakkosriski olemassa..
ellami
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ihan samat ajatukset täällä. Täytyy tsempata itseään ajattelemaan positiivisesti. Että neljä onnistunutta raskautta niin miksi ei tämäkin menisi hyvin. Niin, jos on jo neljä mennyt hyvin niin vieläkö tämäkin menee?
Minusta tuntuu, että mitä useampi raskaus ja synnytys takana sitä enemmän pelkään, kaikkea.
Mies haluaisi innoissaan kertoa kaikille jo raskaudesta. Minä haluaisin olla kertomatta. Haluaisin käpertyä omaan koloon odottelemaan.
Mitä yhdytään ja vuotoon tulee, se on normaalia, esim kuivat limakalvot. Jossain tapauksissa ei suositella yhdyntää raskauden alussa mutta harvemmin siitä haittaa on, näin olen lukenut. Itse en tällä hetkellä kyseistä touhua jaksa, ei huvita, en halua, ja pelkään myös vuotoa, vaikka juuri kirjoitin lukeneeni asiasta, paljon.
Melkeinpä sinne puoliväliin asti tämä alkuraskaus on vähän ärsyttävää. Sitten voi hetken nauttia. Sitten alkaakin pelätä ja odottaa synnytystä, ei saa nukuttua kun mahassa myllätään, lonkkiin sattuu, pissittää, supistaa jne :D ihana kamala, toivottu raskaus.
Minusta tuntuu, että mitä useampi raskaus ja synnytys takana sitä enemmän pelkään, kaikkea.
Mies haluaisi innoissaan kertoa kaikille jo raskaudesta. Minä haluaisin olla kertomatta. Haluaisin käpertyä omaan koloon odottelemaan.
Mitä yhdytään ja vuotoon tulee, se on normaalia, esim kuivat limakalvot. Jossain tapauksissa ei suositella yhdyntää raskauden alussa mutta harvemmin siitä haittaa on, näin olen lukenut. Itse en tällä hetkellä kyseistä touhua jaksa, ei huvita, en halua, ja pelkään myös vuotoa, vaikka juuri kirjoitin lukeneeni asiasta, paljon.
Melkeinpä sinne puoliväliin asti tämä alkuraskaus on vähän ärsyttävää. Sitten voi hetken nauttia. Sitten alkaakin pelätä ja odottaa synnytystä, ei saa nukuttua kun mahassa myllätään, lonkkiin sattuu, pissittää, supistaa jne :D ihana kamala, toivottu raskaus.
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Muistaakseni joskus neuvolassakin jopa suositeltu esim Ceridal öljyä tai kai ihan joku liukuvoidekin ajaa asian. Siis jos nyt ihan seksistä puhuttiin. :D Muuten en kyllä äkkiä osaa auttaa, esim kuivaan nenään on suihketta, mutta siinä on muistaakseni a-vitamiinia..
Tunnistan noita ajatuksia tosi hyvin. Esikoista odottaessa en osannut rentoutua koko aikana ja raskaus oli henkisesti tosi rankka. Turvauduin ammattiapuun lopulta, koska stressi oli hyvin kokonaisvaltainen. Esikoinen olikin ihan älyttömän itkuinen vauva ja väitän stressini vaikuttaneen siihen.
Nyt olen kaikesta (mahdollisesta parvostakin) huolimatta rauhallinen. Tiedän, etten juurikaan tähän hommaan voi vaikuttaa. Välillä mietin kyllä sitäkin, onko tämä rauhallisuus huono enne...? Mutta sitten työnnän senkin ajatuksen syrjään. Nyt ei paljon muu auta kuin aika.
Mutta mulla on täällä kaksi vilperttiä pyörimässä ja pitämässä päätä pinnalla. Ei niin paljon ehdikään vatvomaan raskautta.
Nyt olen kaikesta (mahdollisesta parvostakin) huolimatta rauhallinen. Tiedän, etten juurikaan tähän hommaan voi vaikuttaa. Välillä mietin kyllä sitäkin, onko tämä rauhallisuus huono enne...? Mutta sitten työnnän senkin ajatuksen syrjään. Nyt ei paljon muu auta kuin aika.
Mutta mulla on täällä kaksi vilperttiä pyörimässä ja pitämässä päätä pinnalla. Ei niin paljon ehdikään vatvomaan raskautta.
vastavirrassa
Asioista perillä oleva
Triina mä mietin tuota rauhallisuutta myös yks päivä ja tuli jotenkin mieleen kaksi vaihtoehtoo: ei ehdi arjen keskellä niin paljon pyörittään ajatuksia omassa navassa tai sitten se on joku intuitio, kaikki on hyvin.
Seksiin just vaikka Ceridal tai ihan vauvaöljy, ja sit voi muuten käyttää vaikka Vagisan- voidetta kosteuttamaan :)
Mulla kävi taas niin, että mä en osannut stressata mitään, vaikka keskenmenonkin olin ennen sitä kokenut.. Olin vaan jossain hormonieuforiassa.. Poika ollut tosi tyytyväinen ja helppo tapaus :) Synnytyskin oli tosi voimaannuttava ilman kipulääkkeitä. Nytkin tuntuu, et sama hormonizen on tullut ilmeisesti tähänki raskauteen.. 