Poppy_86: Mä joskus vihasin joulua yli kaiken. Oli mukamas niin perseestä ja kaupallinen, eikä sitä päässyt minnekään pakoon. Marraskuun alussa alkoi kaikkialla joululaulut ja hätäisimmät pistivät sillon jo jouluvalot ja -koristeet esille. Joululahjaehdotuksia oli lehdet pullollaan melkeen lokakuusta alkaen, ja se syyllistäminen, jos ei käyttänyt 50-100€/lahja.
En sit tiiä, mikä mun päässä naksahti, ku tapasin mieheni, mut sen jälkeen aloin vähitellen tykkäämään joulusta ja varsinkin sen jälkeen, ku alettiin viettää sitä yhdessä :) Nyt joulun odotus ja innostus vaan kasvaa, ku saa ite kohdistaa joulun siihen, joka siitä eniten nauttii: lapseen. Tosin, muutama vuosi menee, ennen ku muksu alkaa edes ymmärtämään joulusta mitään :D Nyt, ku meistä tulee perhe, ni haluan alottaa perhekeskeisen joulun, ja jättää muiden nurkissa loisimisen pois. Jotenkin vaan ihana ajatella, et nyt MÄ saan olla aattona se joulupuuron tuoksuinen äiti :)
Mun äiti onneks tuntuu ymmärtävän, ettei enää mennä aattona tai päivänä heille, ellei sitten ite haluta. Veljen lapset vaan pitää niin v*tullista meteliä, etten halua viedä pientä vauvaa niitten lähelle + meillä se viini kuuluu ruokapöytään = hermot palaa muutamassa sekunnissa xD Anopin reaktio on vielä kysymysmerkki. Se ei vielä tiiä, ettei mennä jouluna niille.