Ilmottaudun mukaan tähänkin ketjuun. :)
Meille tämä on jo toinen raskaus, mutta ensimmäinen vauva. Vauvatoiveita on ollut jo tammikuusta 2013 asti. Taustalla on myöhäisen vaiheen keskeytynyt keskenmeno rv 18+6 ( synnytys oli rv 19+0) lokakuussa 2013. Pikkuisella todettiin nt-ultrassa hurja turvotus 10,3mm. Istukkabiopsiasta tuli tuloksena kromosomivika X0, eli Turnerin syndroma. Raskautta seurattiin kahden viikon välein ultrilla. Missään vaiheessa turvotus ei laskenut ja sitä alkoi olla lähes joka puolella. Pienen sydän ei kestänyt turvotuksia ja 18+6 todettion eloton sikiö.
Alusta asti edellisessä raskaudessa oli olo, ettei kaikki ole kunnossa ja koko raskautta oli vaikea uskoa todeksi vaikka se oli todella odotettu ja toivottu.
Nyt sitten ollaan uudelleen raskaana. Tähän plussaan menikin keskenmenosta 13 kiertoa ennen kuin tärppäsi. Mukana oli jo clomifenit buustaamassa ovista. Olin aivam varma, että olisimme joutuneet menemään rankempiin hedelmöityshoitoihin, mutta 3. clomikierto toi ihania uutisia. Olo on nyt paljon luottavaisempi tähän raskauteen. On vain olo, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.
Ollaan miehen kans oltu yhdessä melkein 11 vuotta ja naimisissa reilu 2,5vuotta. Ollaan kumpikin -88 syntyneitä. Mies on aivan ihanasti mukana tässä raskaudessa. Huolehtii, mutta pitää mun jalat maassa.