Lokakuiset esikoisen odottajat

Kuulostapa rasittavalta! Miehen äiti on soittanut pari kertaa mutta puhelut on kyllä ollut ihan mukavia. Jännä miten noi vauva-ajat tuntuu olevan ihan unohtuneita noilla keski-ikäisillä. Just kaikkia ihme kysymyksiä ja ajatelmia..

Jännä juttu muuten miten tää äitiys on jotenkin loksahtanut. Raskauden aikana ajattelin että haluun vähintään 2 vkon opetteluajan ennenkun suostun ottamaan vieraita vastaan. Nyt viidentenä päivänä oon jo täysin sinut tähän tilanteeseen ja saanut sellasen oudon itsevarmuuden (tosin ajoittaisia hermoromahduksia on mut ne nyt vissiin kuuluu tähän)
 
Mulla oli sairaalassa jo semmoinen varmuus heti ja sainkin kuulla vierailta että äitiys sopii mulle. Neuvoja en ole saanut onneksi kenneltäkään ainoastaan kummallisia vinkkejä. Anoppi ärsytti mua ainoastaan neuvomalla poikaansa heti alussa miten vauvaa nostetaan vaikka mun mielestä mies teki sen ihan hienosti. ..toinen sentään vasta opetteli ja piti elämänsä toisen kerran pientä sylissään.
 
On se kyl jännä miten ne taidot jostain selkärangasta tulee, vaikkei ennen ole pahemmin vauvojen kans ollut tekemisissä. Miehen kans puhuttiin myös, että oman kohdalla on varma olo, kuin jos muiden lapsia on pitänyt sylissä tms. Oman kanssa on varmat otteet.
 
Takaisin
Top