Olen alkanut nyt tällä viikolla friikkailla ihan huolella näistä kaikista muutoksista. Aiemmin ei oikein ole ollut maha esille ja nyt tosi monet töissä on kommentoinut kuinka se on nyt kasvanut. Itseä vaan kauhistuttaa ja olo on kuin sotanorsulla.
Yritin eilen miehelle selittää, että miten tää on myös henkisesti raskasta kun vartalo muuttuu, mutta ei se tuntunut oikein ymmärtävän.. Kommentoi vaan, että tottakai se muuttuu kun siellä on vauva sisällä ja synnytyksen jälkeenhän se sitten palautuu. Tottahan noikin asiat, mutta ei se poista sitä faktaa, että tuntuu _todella_ oudolta kun vartalo alkaa oikeesti yhtäkkiä muuttumaan. Etenkin kun oon nyt 3 vuotta ollut enemmän tai vähemmän laihduttamassa opiskeluaikana keräämiäni pizzakalja-kiloja niin tämä nopea mahankasvu siihen päälle tuntuu vaan pahalta.
Yritin eilen miehelle selittää, että miten tää on myös henkisesti raskasta kun vartalo muuttuu, mutta ei se tuntunut oikein ymmärtävän.. Kommentoi vaan, että tottakai se muuttuu kun siellä on vauva sisällä ja synnytyksen jälkeenhän se sitten palautuu. Tottahan noikin asiat, mutta ei se poista sitä faktaa, että tuntuu _todella_ oudolta kun vartalo alkaa oikeesti yhtäkkiä muuttumaan. Etenkin kun oon nyt 3 vuotta ollut enemmän tai vähemmän laihduttamassa opiskeluaikana keräämiäni pizzakalja-kiloja niin tämä nopea mahankasvu siihen päälle tuntuu vaan pahalta.

ehkä sen synnytyksen vois myös skipata ja siirtyä suoraa vauva-aikaan. No ainakii siinä kirjassa