Lokakuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me kerrottiin Facessa aprillipäivänä ;) Omasta mielestämme oli kovinkin hassu juttu, kaikista ehkä ei :D Toki seuraavana päivänä vielä vahvistettiin asia, että totta tää on. Aprilli"pila" oli senkin puolesta osuva, että kukaan ei oikeesti olis uskonut, että meille tulee vauva! Yhdessä oltu kuitenki 13v ja aina puhuttu vähän siihen tyyliin, et ainoat lapset meillä on karvaisia.

Mulla välillä sattuu perhanasti mahaan, jos aivastan kovaa tms. Menee nopeasti onneksi ohi. Liitoskipuja tai muita kipuja ei vielä ole.
 
Haha joo toi aprillipäivä olis ollut hauska! Itsekin vähän sitä mietin, mutta jäi sikseen kuitenkin, kun silloin ei ollut vielä nt-ultrassa käyty. Olen syntynytkin samana päivänä ja kihloihinkin mentiin silloin, joten hyvä päivä kyllä ;)
 
Aino J. Toi kuulostaa repäsykivuilta eli on ihan raskausoire :)
Me annettiin kummanki äidille ultrakuva, mut miun mutsille sanoin et täs ois taas yks musteläiskä kuva arvioitavaks ja miehen äidille annettiin laskun välissä jonka oli luvannu maksaa ja sit ku se äimisteli vielä ni mies antoi pikkuisen pussukan jossa oli ruokalappu ja siinä teksti "Mummin sottapytty".
Facessa kerroin muille ultrakuvan kanssa pienestä salamatkustajasta. Pari paradta ystävääni tiesi kyl jo heti kunmolin plussannu.
 
Mulla tuli liitoskivut viimeks toisella kolmanneksella aina kun seisoi ja käveli paljon. Tuntuu alavatsassa ja nivusissa kipuna ja paineena. Mulla liittyi samaan kipuun aina myös reisien kipeytyminen.
 
Kerroin töissä raskaudesta myös Aprillipäivänä, mutta kuukaan ei edes ajatellut että olisi pila, joten huumori elementti meni vähän ohi.
 
Mulla on sellaista kipua kuin sukkapuikolla sohittaisiin toosaan :angry5 Plus niitä repäisykipuja kun yskii tai tekee jotain liian nopeaa. Ilkeän tuntuisia mutta kuulemma tosiaa vaarattomia...
 
Me kanssa kerrottiin aprilli päivänä, mutta enpä oo sen jälkeen mitään erikoista siitä kirjottanut kysyessä vastaan kyllä et on mennyt ihan hyvin ja et pahoinvoinnit on kyllä hirveitä :) sit kaikki on ollu äimänkäkenä kun ei se ollutkaan vitsi... Millä tuli mun isälle hyvä sauma kun oli papan salaiset 80 Vuotis juhlat ja isä kun niistä kysy ja painotti et se on salaisuus niin tokasin takas et mullakin olis salaisuus me saadaan lokakuussa vauva :p viikkoja oli sillon vasta joku 8 mut silti isäni repes innosta :D nyt se huutelee kylillä kuinka siitä tulee pappa xD
 
Heippa kaikille! Olen palannut :D täällä siis la 16.10. Ja esikoinen tulossa. Olin hetken täällä vähän passiivisena käyttäjänä, koska omassa elämässä tapahtunut PALJON muutoksia tämän perheenlisäyksen osalta: töissä uusia haasteita, miehen työmaalla yt:t, hormonitoiminta jotenkin muuttanut mua (musta on tullut jotenkin itsekkäämpi, ehkä siksi, että pinna on ollut kireällä jne), itsetunto on kokenut pienen kolauksen, kun tässä vaiheessa raskautta ei vielä näytä raskaanaolevalta, vaan lihonneelta ja mä olen himourheilija ja käyn salilla jne, niin jotenkin vaatteiden istumattomuus on tuonut mulle oman stressinsä. Muuten olen ollut elämäni kunnossa :) Paitsi no, välillä mieli on aivan maassa ja veto pois, eli töiden jälkeen on vain pakko maata sohvalla. Mutta nyt tuntuu, että tämä tästä vielä iloksi muuttuu :D tämä siis tiedoksi, jos joku on sattunut ihmettelemään "katoamistani". Töissä on kerrottu ja todella moni sukulainenkin jo tietää :) tietääkö täällä joku jo maha-asukkinsa sukupuolta? Meillä 29.5. rakenneultra ja toivoisin, että silloin sitten nähtäisiin, kumpi on tulossa :) haleja kaikille! Ja olisi mukava kuulla, jos jotain muutakin pelottaa raskaus ja tuleva muutos (vaikka toivottu lapsi onkin tulossa, silti mielessä hiipii aina välillä pelko siitä, miten kaikki menee)...
 
Minnis, Meillä on samana päivänä rakenneultra :) Aluksi aattelin koko ajan, et poika tulee, mut nyt oon alkanu horjumaan ja ehkä jopa salaa vähän toivon tyttöä ;)

Äläkä huoli, et ole ainoa, jota tää touhu pelottaa. En oikeen uskalla edes ajatella tulevaa, päivä kerrallaan mennään. Onneks tässä on tää 9 kuukauden valmistautumisaika! :D
 
Minua pelottaa ainakin ihan hulluna välillä että miten tää raskaus menee. Välillä tulee sellane olo et onko siellä kaikki kunnossa ja vaikka maha onkin vähän jo kasvanut, niin kun liikeitä ei vielä tunen ni se ahdistaa. Mutta siltä se maha näyttää kun olis vaan lihonut ja se on ärsyttävää. Toki illalla se näyttää turvotuksen kanssa pallomahalta. Lisää pelkoa tuo kaksosraskaus jossa sikiöllä on yhteinen istukka. Tää on nyt hirveen pinnallista mut minua hirvittää myös se venyneen vatsanahkan määrä, kun lapsia tulee tosiaan kaksin kappalein. Ehkä tää pinnallinen ajatus häipyy kun saa ne lapsen syliin. Kyllähän sekin on tässä kevään aikana käyny mielessä että kuinka kahden kanssa pärjää. Mutta nyt kun on odottanu jo hyvän aikaa kahta ja valmistautunut siihen, niin tuntuu etten voisi edes ajatella että meille tulisi yksi lapsi.

Meille kätilö sanoi että sukupuolen voi nähdä jo viikolla 15, mutta seuraavassa ultrassa, joka oli viikolla 16, lääkäri sanoi että ei sitä nyt vielä näe. Rakenneultraan pitää oottaa.
 
Kattika, musta on ihan normaalia, että myös ne pinnalliset asiat huolestuttaa välillä. Itse sain eilen pienimuotoisen sydämentykytyskohtauksen, kun huomasin vyötärölläni alkavia raskausarpia...!!! Äkkiä jotain tököttiä hieromaan kroppaan ja sassiin! :D

Kaksosten tulo mietityttää ihan taatusti tuplasti (kirjaimellisesti, ehehheh) enemmän kuin yhden tulo. Tsemppiä!
 
Mukava lukea että muitakin pelottaa.. meillä on miehen kanssa takana 10 v seurustelua, 2,5 v ollaan oltu naimisissa ja ikää minulla on 27 v ja miehellä 29 v.
Ollaan vaihtelevasti oltu aika meneväisiä aina ja saatettu ottaa kotona aiemmin vähän viiniä tai rommipaukkuja kahdestaan ja laulaa singstaria ja pelata pleikkari-movea ym. Tai on saatettu lähteä terassille kivoina kesäiltoina..
Nyt on ollut sieltä tammikuun lopusta hyvin rauhallista.. itse simahdan nykyään viimeistään kahdeltatoista sohvalle ja olen jotenkin pelännyt tätä muuttuvaa elämää.. vaikka lapsi on hyvin toivottu niin silti pelottaa..
Tänään itkin ja taas tulee tippa linssiin tätä kirjoittaessa kun jotenkin tulee mieleen nämä illat kun on pidetty miehen kanssa hauskaa..
Pelkään että se kaikki loppuu..
Ja sitten tämä oma kroppa... voi taivas mitä itsetunto-ongelmia voi olla kun joka paikka möhistyy ja ei tahdo jaksaa millään mennä ja touhata sitä vauhtia mitä ennen...
Ja nyt vasta tällä viikolla olen muuttunut hirvittävän itkuherkäksi.. ei tarvitse ku miettiä jotain mikä nyt muuttuu niin tulee itku... :(
 
Jep Sazu, samoja fiiliksiä täälläkin käydään läpi. Ollaan aina oltu meneväinen pari, ja tykätään juhlimisesta. Tosin viime ajat jo tuntenut, että se puoli elämästä on nyt nähty. Onko teillä lastenhoitoapua saatavilla, että pääsette joskus miehen kanssa humpalle? Sekin olis tärkeetä ja hienoa, jos sillon tällön pääsee tuulettumaan.
 
Juu tuo itkeminen on meilläkii tullu hyvin tutuksi. Kun kuulee jonkun biisin ja alkaa ajattelemaan niitä sanoja, ni jo sillo alkaa itkettää :sad015 Ei tarvii olla edes mikää syvällinen biisi sanomaltaan. Pienissä häissä... Saatikka sitte ku lukee täällä vaikka toisten epäonnesta tai peloista ni joha alkaa silmäkulma kostuu. Onneks en oo töissä vielä alkanu parkumaa :hilarious: mutta sitä päivää odotellessa.

Kyllä se oli vähän järkytys kun ekassa ultrassa lääkäri kysy, että kuinkas monta alkiota sinne laitettiin. Yksihän sinne meni, mutta jos Luoja suo niin kaksi tulee ulos. Aika nopeesti ajatukseen kuitenkin tottui, varsinkin kun läheiset oli kaikki sitä mieltä että tää on huippujuttu :happy093
 
Aino, on meillä onneksi tulevat isovanhemmat, joista varmasti saa lastenhoitoapua. On se kuitenkin tärkeää, että välillä pääsisi kahdestaan jonnekin vähän Tuulettumaan ja saisi hoitaa parisuhdetta..
Kyllä tämä vaan vietävästi jännittää vaikka lapsi on hyvin toivottu.. mutta kun niin kauan on oltu kaksin niin jotenkin pelkääkin sitä kaikkea muutosta..
Onko teillä Aino lastenhoitoapua tiedossa?

Kattika, mun ei myöskään tarvi kun ajatella laulujen sanoja tarkemmin niin johan itku tulee.. Töissä kuuntelin yhden asiakkaan surullisia tapahtumia ja piti oikein purra huulta ettei itsekin ala itkemään asiakkaan kanssa.. hankalaa kun on niin herkkis nykyään!
 
Moikka! Tuun ny tänne huuteleen vaikken enää esikoista ootakkaan.
Minnis: mä olin kans aiemmin varsin solakka, ennen esikkoa bmi jotain 18 ja muutenkin varsin timmissä kunnossa. Raskauden vikalla kolmanneksella vatsan iho kutisi jonkin verran ja yritin aina rasvaillakkin vatsaa apteekin mamma voiteella, mutta.. en valitettavasti vieläkään kunnolla oikeasti hyväksy tätä raskauden jälkeistä vatsaa.. arvet. Nyt kun tokaa odotellaan niin kiva kun masu ruvennut pyöristymään, mutta.. noi arvet. Niin. Valitettavasti moni nainen joutuu luopumaan siitä omasta tutusta, turvallisesta ja ihanastakin kropasta luopumaan. Vai miten sen nyt sanois? Mut on tää meijän poika kyllä jokaisen arven arvoinen pakkaus!

ja Kattika! Tupla Onnea odotukseen! Toivon todella että teillä menisi kaikki hyvin! Sulla on kuitenkin riskiraskaus kun on molemmat samassa istukassa..
 
Meilläkin tiedossa apua, molemmat isovanhemmat ja tädit. Ilman heitä vauvan tulo tuntuisi jopa mahdottomalta! Se oma aika on varmasti tarpeen tulevaisuudessa, vaikka pari tuntia sillon tällön aluksi, niin päästään esim syömään tms.

Kropan muuttuminen on kyllä outoa. Välillä sitä tuntee ittensä vaan lihavaksi, toisaalta ihana esitellä masua.

Mulle tulee vedet kans silmiin nykyään hirveen helposti, muutenkin oon aika herkkis.
 
Täälläkin kauhistuttaa kaikki ulkoset muutokset vaikka vauva vatsan tahtoisin jo :D mutta haluaisin sen ilman raskausarpia ja niin että palautuisi hyvin synnytyksen jälkeen, onkohan liikaa vaadittu? :D Mutta pääasiassa stressaan kyllä siitä että onhan pienellä kaikki kunnossa :) Onkos kuinka monella muutes edessä auton tai asunnon vaihto? :)
 
Samat toiveet olis tilauksessa :D kyllä ne muutokset omassa kehossa (etenkin pitempiaikaiset) kauhistuttaa kun ei tiedä vielä mitä on odotettavissa. Ja vauvan hyvinvointi mietityttää päivittäin vaikka aika rauhallisin mielin alakin jo pääasiassa olla.

Auto ehdittiin kätevästi vaihtaa pienempään just ennen yllätysplussausta. Todennäköisesti syksyyn mennessä hankitaan kuitenki joku isompi niin mahtuu paremmin vauvan tavarat kun reissaillaan isovanhempien luo. :) tänhetkiseen kaksioon vauva mahtuu hyvin mutta ollaan jo etitty omakotitalookin ja haaveiltu siitä idyllistä että saatais tuoda vauva laitokselta uuteen kotiin :) saa nähdä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top