Lokakuiset esikoisen odottajat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vesta
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Täällä kanssa yksi myöhäisherännäinen tänne foorumille :D Eli 36 vee mittarissa, esikoista odotellaan kovasti. Tänään oli eka lekurin tarkistus (joka nyt ei käytännössä eronnut neuvolasta mitenkään), kyseli kuulumiset, kuunneltiin pikkuisen sydänäänet, eikä oikeastaan muuta mutta sehän riitti. Ensi viikolla sitten rakenne. Nyt menossa 19+1. Me vietettiin eilen kyllä varjoäitienpäivää pienesti ;)
 
Mulla (tai meillä molemmilla miehen kanssa) on hävinnyt ne alun paniikkitunteet, ja nyt alkaa jo vähän odottaa tätä koko hommaa. Ens viikolla saadaan tietää sukupuoli, luulen, että sillon vielä enemmän asia konkretisoituu. Ja sit mää pääsen sisustaa vauvanhuonetta :smiley-bounce005
 
Mulla ei ole mitään epävarmuutta ollutkaan, mutta kivasti toi 4D-rakenneultra ja tyttölupaus konkretisoivat tosiaan tätä odotusta :)

Missä vaiheessa te muut olette nimipohdinnan suhteen?
 
Me ollaan kirjotettu ylös muutama nimi aina kun jompi kumpi on törmännyt sellaseen mikä on miellyttänyt. Kerran käytiin niitä yhdessä vähän läpikin ja karsittiin.

Ihan alkutekijöissään on vielä mietinnät, ei olla tosissaan etitty nimiä tai lyöty lukkoon parhaita vaihtoehtoja. Sen verran on juteltu aiheesta et tuntuu kuitenki jo et ollaan aika samoilla linjoilla eikä nimen valinnassa tuu mitään ihan ylitsepääsemättömiä ristiriitoja.

Luulen et sitten kun sukupuoli selviää aletaan enemmän tosissaan pohtimaan vaihtoehtoja. :)
 
Me ollaan päätetty jo pari eri vaihtoehtoa tytölle sekä pojalle, miehen vaatimuksena oli että ainakin etunimi löytyy kalenterista, toisella nimellä ei niin suurta merkitystä, itse taas halusin että etunimi "rimmaa" toisen nimen kanssa.

Edit. Ei siis aiota kysyä kumpi tulossa, siksi on molemmille mietitty pari nimeä valmiiksi joista voi sitten valita sopivimman :)
 
Meillä on jo sovitut nimet molemmille mutta nyt kun koko asia alkaa kunnolla realisoitua niin alkaa jännittämään.. Nimi on kuitenkin niin pysyvä osa, stressiä et onko se sitten sopiva. Ehkä paras tehdä niin et miettii vaan muutamia mahdollisuuksia ja sit katsoo et minkäslainen tyyppi sieltä edes putkahti :)
 
Tervetuloa ellin00ra! Mua ahistaa...painoa tulee vissiin liikaa. Gyne sanoi jo tästä viimeksi ja en oo ees uskaltanut käydä vaakalla. 17 viikko meneillään ja painoa tullut jo 9 kg. Osittain johtunee myös tupakoinnin lopetuksesta. Ja viikon verran on muutenkin ollut ihan ylihuolestunut olo ja mitä ilmeisimmin ihan turhaan...miksi ei tunnu mitään liikkeitä? (vaikka on ihan normia etten ekasta vielä ees tunne mitään) ym ym. Mitäs jos mun baby onkin sellanen 24h itkevä koliikkitapaus joka ei rauhotu millään...Mulle on tosi tyypillistä alkaa murehtia yhtä asiaa ja sitten murheet räjähtääkin ylimitoitetuiksi ja kuvaannollisesti voisin juosta ympäri taloo ja vaan huutaa
 
Tervetuloa Ellin00ra! :)

Agape, älä turhaan murehdi painosta! Monet ovat sanoneet, että jos painoa ei ole alkuraskaudessa juuri kertynyt, se tulee sitten lopussa ja toisinpäin. Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita! Toki kannattaa varmaan parhaansa mukaan syödä maltillisesti, mutta jos painoa silti tulee vauhdilla, sille ei varmaan vaan voi mitään. Etköhän pääse siitä sitten tenavan kanssa nopeasti eroon!

Itsellä huomenna alkaa "jo" 19. viikko eikä vieläkään kuulu mitään selkeitä potkuja ja liikkeitä. Viimeisen parin viikon aikana on kyllä ollut toisinaan tuntemuksia, joista olen ajatellut, että voisivat liittyä liikkeisiin, mutta ei tosiaan mitään selkeää. Monet esikoista odottavat etenkin menevät aika pitkälle, ennen kuin potkuja tuntevat.

Itsekin toki toivon helppoa vauva-aikaa tytön kanssa, mutta mikäli koliikkia tai muuta ongelmaa tulee, niin senkin kanssa varmaan selvitään. Vauva-aika on kuitenkin loppupeleissä ohimenevä ajanjakso, vaikka se ei siinä tilanteessa varmasti siltä tunnu.

Positiivisin mielin siis :)

Tsemppiä Agapelle ja muillekin!!
 
Mulla myös huomenna alkaisi 18 viikko eikä täälläkään tuntunut minkäänlaisia liikkeitä eikä myöskään mahan kasvua.. onkohan kaikki hyvin? Sykkeet kyllä kuulen dopplerilla, onneksi. Rakenne ultraan ois vielä reilu kolme viikkoa.. Toivottavasti aika menis nopeesti! Mä lähinnä pelkään ja murehdin siitä, että saanko tämän pienokaisen ylipäätänsä terveenä tähän maailmaan, koliikit sun muut ovat sitten vain pieni aika lapsen elämää :) Enkä siid todellakaan halua vähätellä kenenkään huolia, jokainen huolehtii erilaisesta asioista :) Eiköhän se painon tulo tasoitu sitten loppu vaiheessa :)
 
Käytiin eilen kaveripariskunnan luona visiitillä ja alko aika paljon liikuttaa kun seurasin heidän 10kk tyttären menoa. Kohta meilläkin on tuollainen! Aivan älytöntä että vuoden päästä (jos kaikki menee hyvin) lokakuisten vauvatkin on jo 7/8kk vanhoja "isoja" taaperoita :)
 
Se on kyl niin omituinen asia et ei vaan voi tajuta! Mulla oli kans hetken hoidossa mun siskontyttö 2,5v. Siinä ei paljoo paikoillaan meinaa oltu...aloin jo aattelee et voi herrajumala, tällästäkö se sit on, mun päivät tulee täyttymään mm. portaiden kiipeemisestä ylös alas :eek: :)
 
Heh, just tonne salaisten puolelle kirjoittelin, että tokaa odottaessa ei tarvii pelätä tuota elämänmuutosta. Sitähän tää elämä pienen kanssa oikeasti on: jatkuvaa huolenpitoa, vähemmän aikaa itselle ja tylsiä rutiineja ja leikkejä. Mutta toinen puoli asiassa on, että oppii arvostamaan asioita ihan eri tavalla. Tunti sohvalla makoilua (wau), yksin suihkuun (aah), kauppareissu ilman lasta (helppoa ku mikä, eikä haittaa, vaikka kassajono olisi vartin) tai ilta ystävän seurassa (ihaninta ikinä). En voisi kuvitella enää valittavani lentomatkan odotteluista tai ruuhkasta motarilla, jos samaan aikaan ei ole sitä vauvaa/lasta ihmeteltävänä, että jaksaako se. Ja tää elämä pienen kanssa muuttuu koko ajan vähitellen helpommaksi, mikä saa aiemmin vaikealta tuntuneen tuntumaankin helpolta. Se 2v tai 4v kanssa touhuaminen ei loppupeleissä siinä vaiheessa enää tunnu niin rankalta. Alkurysäys vauvan tullessa (imetyskoneena toimiminen, arvaamattomuus vauvan toiminnassa, omat hormonit ja shokki elämänmuutoksesta) voi olla paha, mutta hitaasti tähän tottuu ja siihen pystyy kuitenkin vaikuttamaan, miten lapsen kanssa haluaa elää. Meillä on koti jopa 1,5v kanssa sen verran childproof, että en mä kulman taakse joudu joka kerta menemään katsomaan, mitä se siellä touhuaa. Portaissa on portti, joten niitäkin kiivetään silloin, kun MÄ haluan vaihtaa kerrosta. :D
 
Puolivälissä oltais täällä. Tänään oli neuvolalääkäri ja toista kertaa kuultiin sydänäänet. 150 oli. Yhes vaihees tyyppi karkas. Ei vissiin tykänny ku lekuri heilutteli ja herätti. Tyyppi liikku iltasin ja öisin tosi paljo ja tykkää pomppia rakon päällä. Miltä teistä vauvojen liikkeet tuntuu. Miust tuntuu sellasilta muljahteluilta, ei välttämättä aina niin mukavilta...ens maanantaina olis ultra ja vihdoinki saa tietää kumpi sieltä on tulossa. Voimia ja vointeja muille :)
 
Muljahteluja tuntuu ja jos vatsallaan makaa niin selkeitä liikkeitä. Eilen tuntu eka potku! Tai ainakin luulen niin.. :D Selkeästi en oo tuntenut että vauva hyppelisi vaikka juuri virtsarakon päällä, mutta eiköhän nekin tunteet tulee vielä :)

Mulle on jotenkin ollut hankalaa sisäistää tää vatsan kasvu. Kaikki ensimmäiseksi katsoo mahaa, kommentoi sitä jne. Tuntuu jotenkin tosi pahalta koska eihän se raskausmaha oo vielä mikään kovin iso ja näkyvä (mun mielestä), vaan enemmänkin se on se läskimaha.
 
Mie en pysty enää täysin mahallani olee vaan pakko olla vähintään toinen jalka koukus. Muuten on aika epämukava olo.
Ihan selkeitä potkuja en vielä ole tuntenu. Mies odottaa kovin et tuntis jo potkuja vatsalta. On vaan tuota rasvakerrosta sen verran tos et ei vielä taida tuntua ennen ku potkut on voimakkaita.
 
Joo, mulla on aina toinen jalka silleen "ylhäällä" jos nukun vatsallani. Hankalaa kun yleensä tykkään eniten nukkua just vatsallaan ja kohta se ei enää kyllä onnistu..

Sama homma täällä ton vatsan kanssa. Itse tuntee, mutta mies on aika epäilevä kun ei itse tietty pysty tuntemaan. Ehkä pian!

Aamulla työkaverit hihku että tää sun maha on niin ihana kun se jo noin näkyy. Vastasin melko lakonisesti että ei se raskausmaha rintojen alta ala ja söin just aamupalaa et tää "raskausmaha" johtuu ihan siitä..
 
Töissä oon huomannut ja salaa hihitellyt ihmisten epätoivoisille yrityksille katsoa mua eka silmiin ja sitten vasta mahaan (joka kieltämättä on aika silmiinpistävä) :wink :grin
 
Moi kaikki ensiodottajat :) yksi myöhäisherännäinen tällä palstalla, mutta kirjoittelun foorumille aloitin jo tuolta raskaaksi 2014-ryhmästä. Meillä 1,5 vuoden yritys takana ja tämä onnistuminen tuli yllättäen luomuna, kun hoitojakin oli jo yritetty turhaan. Sen takia meinaakin koko ajan usko loppua, että koska tämä onni viedään. Tällä viikolla on neuvolalääkäri, jota odotan kuin kuuta nousevaa, jotta kuulee sydänäänet :) rakenneultraa saa jännittää vielä 3 viikkoa. Minä oon juuri vielä 28 ja mieskin lähenee 30. La meillä 23.10. Ei oo mitään ihmeellisiä oireita ollut, ihan satunnaista, maha on vielä aika pieni, vaikka 18.viikko meneillään, enkä oo tuntenut liikkeitä. Täytyy vaan toivoo, että kaikki on hyvin.

Mukava lukea muiden tuntemuksia ja taustoja, voidaan sitte yhdessä täällä jännäillä :)
 
Täällä 19+1 ja liikkeitä kyllä tuntuu vaikka ensimmäinen lapsi. Semmosta kuplintaa tuntu jo rv14 enkä uskonu että voisin oikeesti sikiön liikkeitä tuntee, mutta oli ihan outoa tunnetta mun mahaan se. Neuvolassa sanoin niin vastattiin vaan että kaikki äidit tuntee erilailla. Eli kai se saatto jo sitä olla...

Mulla on maha jo tosi iso, mut oon mää jonkuverra syönykki ei siin. Painoo on tullu 2-6kg riippuu laskeeko lähtöpainosta vai siitä mihin pudottiin alkuraskauden pahoinvoinnin jälkeen. En kuitenkaan jaksa siitä ressata, tulee sen verran ku tulee ja loppuvuonna alkaa kuntokuuri :)

Edelleen vaivaa pahoinvointi ja alkanu alaselkä kipeytyy mutta ehkä tää tästä :)

26pvä onkin rakenneultra ja toivottavasti toisella ois kaikki hyvin♡
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top