Lokakuiset 2018

Moikka! Oon uusi täällä palstalla, mutta ajattelin nyt liittyä tänne. Plussasin maanantaina ja varmistin digitestillä keskiviikkona. :) Soittelin neuvolaan, ja laskettu aika olis heidän mukaan 1.10.
Mulla esikoinen täyttää keväällä jo 11v. joten tuntuu taas tää kaikki ihan uudelta ja ihmeelliseltä. Elokuusta asti yritettiin, eli aika nopsaa lopulta tärppäs. Jätin sillon hormonikierukan pois ja pari kiertoa hormonit oli ihan sekaisin.
Oireista.. ei vielä hirveesti mitään, eilen illalla ekan kerran vähän kuvottava olo, sellanen tukala. Välillä nippailee mahasta, ja rinnat on kipeet. Osasin epäillä raskautta kun koko viikonlopun oli pieniä repäisykipuja. Muuten oon voinu tosi hyvin ja ollu aika energinenkin.

Kiva vähän purkaa tänne tuntemuksia. :grin Onnea kaikille plussista! <3
 
Pelkääkö kukaan muu keskenmenoa? Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Minulla on, ja olen ihan kauhusta kankeana! Mikä tähän auttaisi?
 
Ei koskaan ole ollu km mutta välillä käy mielessä että voiko jo 3 kerran kaikki oikeesti mennä hyvin. En siis oikeen osaa sanoa mikä auttaisi. Mutta jos vaan ylettää ajatella mahd positiivisesti ja sit mahdollisesti ar-ultraan meno joskus 7-8 viikolla ? Toivottavasti kaikki menisi taifuuni kuitenkin hyvin loppuun asti ♡
 
Taifuuni sanoi:
Pelkääkö kukaan muu keskenmenoa? Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Minulla on, ja olen ihan kauhusta kankeana! Mikä tähän auttaisi?
Click to expand...

Minä pelkään, vaikka kokemusta ei keskenmenosta olekaan. Ensimmäinen ja huonosti päättynyt raskaus on kuitenkin jättänyt jälkensä. Jotenkin mulla on pelko siitä, että jos onkin vaan tuulimuna. Pitää tsempata tosissaan, että pystyy nyt raskausasiasta iloitsemaan!:) Mutta päivä kerrallaan!:)
 
Taifuuni sanoi:
Pelkääkö kukaan muu keskenmenoa? Onko kenelläkään kokemusta asiasta? Minulla on, ja olen ihan kauhusta kankeana! Mikä tähän auttaisi?
Click to expand...
Pelkään! Vuoden sisään kahdesti mennyt varhaisilla viikoilla kesken, ei onnistuneita raskauksia takana. Netti kertoo, että 2 km:n jälkeen olisi 60 %:n todennäköisyys, että seuraava kuitenkin menee normaalisti. (Yhden km:n jälkeen tsäänssit taisivat olla käytännössä samat kuin nollalla km:lla.) Koitan tuohon tuudittautua ja iloita raskaudesta - jos kurjasti käy, sen murehtimisen aika on vasta sitten, eikä sitä yhtään helpota, jos aloittaisi murehtimisen jo nyt... Mutta koko aika kyllä silti pelko takaraivossa, ei sitä niin vain voi järkeillä katoamaan. Valitettavasti. :sad001 Oletan, että helpottaa siinä vaiheessa ainakin jonkin verran, kun pääsee näkemään pienen sykkeen ar-ultrassa. <3 Minulla vaan ei ole koskaan tuohonkaan asti edennyt.
 
Mä en pelkää keskenmenoa sinänsä, ainakaan tällä hetkellä. Jotenkin itelleni koitan hokea, että sille ei mitään voi, niin turha murehtia. Koitan vaan nauttia joka hetkestä, kun tää on mun viimeinen raskaus kuitenkin. Ikää siis tulee seukkina jo 40v täyteen.
 
Täytyy myöntää että pelkään keskenmenoa, en haluais pelätä mutta minkäs teet. Nää oireetkin kun on ihan erilaiset ku viimeks, tuntuu et lievemmät..Pitää vaan yrittää iloita tästä vihdoinkin alkaneesta raskaudesta ja jos tämä ei päätykään onnellisesti niin sitten kenties kaikki ei ollut kunnossa. Paljon oon miettiny sitä ar-ultraa, se varmasti rauhoittais mieltä.
 
Se on totta, että eihän keskenmenolle todella mitään voi. Silti se on rankka kokemus, mitä ei toivoisi kenellekään. Itselleni keskenmeno tuntuu oikeastaan yhtä mullistavalta kuin synnyttäminenkin, molemmissa on niin isot hormonimyllerrykset mukana. Ja vaikka asian kanssa olisikin oppinut elämään, niin aina se jostakin putkahtaa silmille. Viimeksi soittaessani neuvolaan, kun siellä kysyttiin, monesko raskaus tämä on. Toivoisin niin, että voisin sanoa kolmas. Tavallaan ajattelen, että keskenmenoa ei ole mitään syytä eikä järkeä pelätä, koska sille tosiaan ei mitään voi, ja siitäkin kyllä hengissä selviää. Toisaalta pelkään sitä juuri siksi, että tiedän, miten rankka ja muun elämän hetkeksi lamaannuttava kokemus se on. Onneksi pääsen kunnalliseen varhaisultraan, ja sain vieläpä tingattua sen viikoille 7+jotain, kun ensin yrittivät paria viikkoa myöhemmin. En mitenkään olisi pystynyt odottamaan niin pitkälle, kun viikoilla 7+ kuitenkin jo sykkeen ultrassa hyvin näkee.
 
Tosi hyvä homma et pääset siihen ultraan! :)
Miullakin on yksi kkm takana ja vaikka en silloin vuosia sitten edes tiennyt olevani raskaana ja menin kipujen takia lääkäriin, surin silti menetystä. En pysty edes kuvittelemaan miltä se tuntuu kun raskaus on toivottu.
 
Liityn minäkin seuraan, eilen tuli plussa ja laskurin mukaan la on 3.10. Ennestään lapset 2014 ja 2013.

Oireita on pahoinvointi, nippailu yms. Nyt vaan nousi myös kuume ja en oikein tiedä kummasta tää pahoinvointi johtuu

Vähän täällä jännitän samaa kun joku muukin kolmannen odottaja, että voiko kaikki mennä hyvin sen kolmannenkin kerran.. Mutta kai se tästä kun viikkoja tulee lisää ja pääsee ultraan
 
Ekaa kertaa mukana kuukausiklubissa, joten mites tää menee... Ilmeisesti muuttuu suljetuksi jossain vaiheessa ja miten siihen sit pääsee mukaan?

Keskenmenoa en pelkää. Tilanne on varmaan erilainen niillä, jotka ovat sen kokeneet joskus. Itseä mietityttää hieman se, että oireet on tosi erilaisia kuin esikoisen aikana. Ei ainakaan vielä pahoinvointia ja vatsaa pistelee/juilii aika voimakkaasti välillä. Klassisesti päivä kerrallaan mennään.
 
Minäkin varovaisesti liityn seuraanne.
Tällä viikolla useita testejä tehnyt, joista suurin osa plussia. Tänään aamulla vielä oli pakko tehdä digitesti ja plussahan se siellä eli kuukautisten perusteella laskettu sijoittuisi 3.10.
Esikoinen olisi tulon päällä, yritystä ei kauaakaan takana, pillerit jätin pois jouluna..
Tulin tänne hakemaan vähän vertaistukea, koska emme ole puhuneet puolisoni kanssa tästä yrittämisestäkään kenellekään.
 
Heippa!

Eka kertaa foorumilla, laskettu aika olis kai 6.10. Ennestään 1 lapsi, syntynyt 2015.
Mulla pahoinvointia, palelua, päänsärkyä jne. Luulin ensin että kyseessä on varhaiset vaihdevuodet, nyt vähän huvittaa se.
Onnea kaikki plussanneet!
 
Mollukka sanoi:
Ekaa kertaa mukana kuukausiklubissa, joten mites tää menee... Ilmeisesti muuttuu suljetuksi jossain vaiheessa ja miten siihen sit pääsee mukaan?

Keskenmenoa en pelkää. Tilanne on varmaan erilainen niillä, jotka ovat sen kokeneet joskus. Itseä mietityttää hieman se, että oireet on tosi erilaisia kuin esikoisen aikana. Ei ainakaan vielä pahoinvointia ja vatsaa pistelee/juilii aika voimakkaasti välillä. Klassisesti päivä kerrallaan mennään.
Click to expand...

Salainen puoli aukaistaan ennen pitkää ja sinne voi liittyä sitten mukaan jos viestejä on riittävästi alla. :)
 
Minulla on kokemuksia keskenmenoista. Minulla on kaksi varhaista ja yksi tuulimuna. Tämä on minulla siis kuudesraskaus. Itse luotan oireisiin. Ne jotka on menneet kesken tai olleet tuulimuna, niin en niiden aikana ole kärsinyt pahoinvoinnista. Nyt kaksi edeltävää kärsin jo ennen kuin kuukautiset oli myöhässä ja tässä sama juttu niin pyrin luottamaan oireisiin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top