Täällä yks oikee laiskimus! Ennen raskautta käytii koiran kanssa sillontällön lenkillä, mutta johtuen koiran vetämisestä, harvoin käydään hihnalenkillä, mulla palaa hermo jo portilla ja se riittää viemään innostuksen pois. Nyt ku lumet alkan täällä lähtee ni nyt aletaa ottaa uusinta yrityksiä ku ei niin suurta pelkoa että liukastun ku estän mussukkaa vetämästä. Kyl se siis nätistikki osaa kävellä, korvat vaa koristeena aika usein. Ja nyt ku pihalta alkan lumet lähtä, aletaa harjottelee vaunujen kans kävelyä. Tuntuu turhauttavalta ja pahalta lähtä sit vaunujen kaa lenkille ja koira jää kotii, oikee energiapommi tikittämää ja sit saa iltasin isin kaa pihalla juosta ja pelata, sit se on mun vaivana sen aamupäivän..:D
Alotin "uintiharrastuksen" tossa kk sit, ajattelin että se mitä mainiointa liikuntaa odottavalle äidille, kävin kerran ja tulin kipeeks, sen jälkee en oo käyny :D tosin, viime perjantaita ennen en uskaltan lähtä uimaa etten vaa tuu uuestaa kipeeks ku oli rakenneultra, täl viikol ajattelin et jos menis taas. :)
Eilen käytii piiiitkästä aikaa miehen ja koiran kaa mettässä kävelyllä. Pelotti vähä et iskee kipu alavatsaan ja nivusiin taas, niiku muutama lenkki sitte mikä tehtii koiran kaa. No eikä mitä, hyvältä tuntui ja siel mentii tietä pitkin mikä kylläkin auraamaton lumisohjonen tie, että enempi siinä mulla hermoihin kävi ku kroppaan :D välillä ku astuit eteepäin ni sohjo luisti alla ni menit askeleen verran taaksepäin. :D ehkä tänää uuestaa sinne, ku vielä menee ulkohousut jalkaa ponnariviritelmä napissa ja vetoketju puoliks auki. Housut kyl valuu mahan alle mut on ne jalassa.. xD tarvis hankkia uuet, ku kevät tulee ni pihalla tulee oltua enemmän.