Hei!
Oon seurannut tätä ketjua aktiivisesti oman taipaleeni aikana ja saanut siitä valtavasti tukea, joten halusin tulla tänne vielä kirjottamaan oman kokemukseni.
Eli me jätettiin ehkäisy pois heinäkuussa 2018. Tuon jälkeen mun kuukautiskierrot piteni säännöllisesti joka kuussa ja lopulta helmikuussa mun kierto oli jo 60 päivää pitkä. Koin kuitenkin ovuloivani, koska tunnistin selkeästi ovulaation ja siitä aina kahden viikon päästä alkoi kuukautiset. Ovulaatio vain tuli joka kierrossa aina vain myöhemmin.
Tuolloin helmikuussa lähdin hakemaan apua kaupungin perhesuunnitteluneuvolasta, koska yrittäminen turhautti kun mahdollisuudet raskautumiseen oli tuossa vaiheessa kiertojen puolesta vain kerran kahdessa kuukaudessa ja todennäköisesti kierrot olisivat jatkaneet pitenemistään jatkossakin. Siellä ultrattiin ja mulla todettiin monirakkulaiset munasarjat, mitä en osannut jotenkin yhtään odottaa. Ultrassa näkyi tuolloin kp 17 kierron vaiheeseen nähden optimaalinen kohdun limakalvo, mutta ei merkkiä ovulaatiosta eikä minkäänlaista follikkelliakaan. Tultiin tulokseen, että joko en ovuloi ollenkaan tai hyvin harvoin, tai sitten mun ovulaatio on niin myöhään kierrossa, ettei kohdun limakalvo ole enää sopiva vastaanottamaan munasolua vaikka se hedelmöittyisikin. Kunnalliselta kuitenkin kerrottiin, ettei kiertojen pituudelle lähdetä tekemään mitään ennenkuin lasta on yritetty vuosi ja ohjattiin yksityiselle lääkärille mikäli halusin lääkitystä aikasemmin. Varasin sitten saman tien ajan yksityiselle puolelle.
Yksityisellä todettiin myös nuo PCOS tyyppiset munasarjat ja lääkäri määräsi mulle terolutit päättämään silloisen kierron ja sen jälkeen aloitettavaksi letrozolin 2,5 mg kp 3-7. Lääkäri neuvoi, että tällä jatkettaisiin heinäkuun loppuun ja jossain kierrossa olisi hyvä käydä kontrolliultrassa katsomassa, onko annostuksella vastetta. Söin terolutit, joista sain sivuoireena järkyttävän isoja, kipeitä ja pitkäkestoisia finnejä, jollaisia minulla ei ole koskaan ollut. Letrozolista minulla ei ollut minkäänlaisia sivuoireita.
Päätin mennä heti ensimmäisessä kierrossa kontrolliultraan. Sain jo kontrolliultraa edeltävänä iltana ovulaatiotestiin elämäni ensimmäisen positiivisen tuloksen. Kontrolliultrassa löytyi kp 14 18,6 mm johtofolli, joka ovuloi vielä samana iltana. Tuo johtofollin näkeminen ultrassa tuntui jo itsessään isolta voitolta ja uuden toivon kipinältä, niin ahdistavia ja epätietoisia aikoja oli eletty siihen asti. Peittoja heiluteltiin kolme päivää ennen ovulaatiota, ovulaatiopäivänä ja kolme päivää ovulaation jälkeen, melkoinen työmaa siis. :D
Lopputuloksena on, vaikka se edelleen epätodellisen onnekkaalta tuntuu, että tämä ensimmäinen letrokierto tuotti meille toivotun tuloksen ja nyt toivotaan, että maha-asukilla on tarrasukat jalassa.
Itse sain niin paljon toivoa tämän ketjun vauvauutisista, että halusin tulla tämän mun tarinan jakamaan.
Toivon kaikille muillekkin ihan hirmuisesti plussatuulia
Toki vatsan jomottelua ollut pari päivää ja rintojen arkuutta 
eli nyt olis menossa dpo 10. Jännityksellä odottaen.
vaikka voihan se vielä plussaksi muuttua niinkuin monet noilla dpoilla sanoo mut en tiiä auttaako siihen 'taas nega' fiilikseen
mites pitkä yritys teillä on takana? :)