Hienoa, että epätietoisuus päättyy ja pääsette uuteen kiertoon. Toivottavasti tällä kertaa toimii letrot paremmin ja mielen myrskyt helpottaa pian!Noniin, alkaa taas tulla selvyyttä asioihin. Punasta näkyvissä ja päästään vihdoin uuteen kiertoon. Taidampa laskea vasta huomisesta kp1, koska vasta nyt illalla alkoi tulla punaa paperiin. Suunnitelmana nyt sitten uutta yritystä lääkärin ohjeen mukaan kp3-7 letrot 1x1 ja ovistestin perusteella viikko o+:sta jälleen progesteronimittaus. Ei tarvita nyt vasteultraa kuulemma.
Aloin voida huonosti itseni kanssa ja se on ollut kyllä merkki menkkojen alkamisesta. Tosin, oli erittäin epämukava olla eilen ristiäisissä.. melkein juoksin pakoon kaikkia taaperoita ja vauvoja, joita oli myös tilaisuuteen saapunut. Nyt tietää, että paremmat ajat mielen myrskyjen kanssa alkaa kohta koittaa kun hormonitasot taas muuttuu.
Mitäs muille kuuluu?
Täällä dpo4 ja kunhan odottelen ja koetan nauttiskella viimeisestä lomaviikosta. Ollaan anoppilassa, ja täällä on miehen sisaruksilla pieniä vauvoja. Vähän kirpasee, mutta ihmeen hyvin olen saanut pidettyä itseni kassassa. Mutta syliin en noita pieniä kyllä halua! Onneksi me ollaan keskenämme kesämökillä, niin pääsee hieman pakoon.
Perjantaina sitten taas kotia kohti. Mulle gyne ei suositellut tai määrännyt mitään proge mittausta, mutta käyn nyt torstaina verikokeissa (otan samalla muitakin kokeita puhdin kautta) tsekkaamassa progen, kun se nyt Suomessa on mahdollista (mun asuinmaassa ei ole mitään yksityistä terveydenhuoltoa missä vois käydä ottaa kokeita oman mielen mukaan).
oon jaksanu testailla edelleen. Kp19 menos. On nää hitusen tummenpia viivoja ku edelliset. Digi näytti tyhjää palluraa ja niitten käyttöohjeessahan sanotaan ettei nuit viivoja sais kattua että ne ei näytä okiaa. Pitäs vaan luottaa palluraan. Vaan mihin tässä "prosessissa" muka osais luottaa 
kaikki tuntuu olevan kiini universumin ja tähtien asennosta
Sit jännitellääl pari viikkoo 
riippuu miten laskee ku ovisplussa tuli ma iltana 11aikaan. Toki toivon sydämeni pohjasta et nyt ois vihdoin meijän vuoro näitten vuosien jälkeen ja silti hoen itelleni et ei se kuitenkaan tärppää. Ehkä sen takia, ettei pettymys ois niin iso mahollisen negan jälkeen.
niin toivoisin, että nämä lääkkeet toimisivat. Taas on niin pettynyt olo kun oma keho ei toimi. Toivottavasti pian olisi myös meidän vuoro.