Moikka! Löysin tieni tänne, kun aihe on itselleni hyvin ajankohtainen. Olemme mieheni kanssa yrittäneet toista lasta melkein 1,5 vuotta ja juuri aloittaneet lapsettomuushoidot. Taustaa sen verran että olemme noin kolmekymppisiä ja meillä on yksi 3-vuotias lapsi, joka on luomuna saatu aikaiseksi. Minulla on aina ollut epäsäännöllinen kierto, joten luomuesikoinen muutamassa kuukaudessa olikin melkoinen yllätys. Pcos:ää on epäilty, mutta lapsettomuushoitojen ensikäynnillä gyne ei sitä diagnosoinut, vaan hänen mukaansa normaali tilanne. Rakkuloita oli kyllä vasemmalla paljon, varmaan 20 kpl mutta ei sitten ilmeisesti kuitenkaan diagnoosiin asti. Kannassa luki ”määrittämätön naisen hedelmättömyys”. No, tämä pikkukakkosen yritys ei olekaan mennyt ihan yhtä helposti kuin ekan kohdalla. Nyt siis eka hoitokierto ja saatiin letrot avuksi. Aloitin yhdellä tabletilla kp 3-7 mutta nämä eivät kyllä taida tehdä juuri mitään
Kp 10 oli ultra ja siellä oli vain tasakokoisia rakkuloita, eikä yhtä johtavaa näkynyt. Oon tikuttanut ovista kp 10 cb:n testeillä (niillä tuplahormoni), ja hymynaama on vilkuttanut kp 15-20. Torstaihin asti kannattaa paketin ohjeen mukaan enää testailla jos ei tule ovisplussaa. Oireita ei ole juuri minkäänlaisia, joten olen kovin skeptinen oviksen suhteen…. Sovittiin gynen kanssa että jos tämä kierto venyy yli 35-päiväiseksi, tuplaan letrojen annostuksen ja menen uudelleen ultrattavaksi. Nyt kun ovista ei näy eikä kuulu kp 20, pelottaa ajatus siitä että kierto venyy letroista huolimatta megapitkäksi
viimeiset 1,5 vuotta on odotettu turhaan sitä normaalimittaista kiertoa, niin alkaa samat pelot taas nostaa päätään. Olin ladannut niin suuret odotukset letroavusteiseen kiertoon että en ollut osannut henkisesti varautua tähän että letrot ei välttämättä olekaan mitään superainetta ja kierto voi venyä. Mieli on jotenkin muutenkin maassa, liekö letrot vielä vaikuttamassa kun tunnun olevan poikkeuksellisen itkuinen ja ärtyisä. Huuletkin kuivuu ja väsyttää ihan älyttömästi, eikö näiden oireiden pitänyt jäädä sinne alkukiertoon
No, mutta vielähän sitä on toivoa jäljellä tässäkin kierrossa! Ja tulevissa, meidän kohdalla kokeillaan oi-hoitoa n. puolen vuoden ajan ennen mahd. inssiä.
Tällainen pitkä valitus tuli sitten tästä. Vertaistuki on kyllä todella tarpeen, on tämä yrittäminen ja odottaminen ja pettyminen vaan niin kauhean raskasta. Ei sitä uskoisikaan.