Letrozolin käyttäjiä?

Tammenterho91 sanoi:
Kuulostaa lupaavalta! Mä oon joitain ekoja haaaaaleita plussia dpo10-11 ja täällä https://www.countdowntopregnancy.com/pregnancy-test/results-by-day-past-ovulation.php jotain tilastoo kans siitä mikä todennäkösyys että on positiivinen jos on tärpänny :happy: tää jaettiin tuolla Raskaaksi 2021 ryhmässä.

Täällä kans tota runsaampaa VV ja turvotusta, väsymystä ja päänsärkyä, yhä jatkuen :facepalm: nyt itellä dpo 8-9 :grin
Click to expand...


Kiitos vinkistä! Muistan että '19 kun ovulaatio oli ollut 11.11 (kp20) niin sain plussan vasta joskus 11pv seuraavaa kuuta eli tasan kk päästä. Oireita alkoi olla kyllä se about 10-12pv ovulaation jälkeen, mutta esim 8pv näytti vielä negaa. Toi on kyllä varmaan johtunut silloin siitä, että mun kierrot on ollut tosi pitkiä ja epämääräisiä, mutta siksi just toi dpo10-15kin tuntuu absurdilta. Viimeksi tais olla siis dpo30..
 
Pelkään, että nuorempana sairastamani anoreksia on myös osa syy tähän kun kierto ei toimi. Edelleen käyn päivittäin vaa'alla ja tarkkailen painoa, kovasti oon koittanut tsempata itseäni ja syömään monipuolisesti ja hyvin, mutta edelleen huomaan pelkoa ruokaa kohtaan. Tän ku sais kuntoon, niin ehkä kroppakin toimisi ilman lääkkeitä... :(
 
Thetaio sanoi:
Onnenomena, mä olen ottanut letrot aamupäivällä 9.30-10 maissa, mulla tosiaan myös tyroksiini aamulla. Kuumat aallot on tullut varmaan poikkeuksetta iltaisin, yleensä vasta sängyssä nukkumaanmennessä. Harmi että sulla negatiivinen testitulos, onneksi menkkojen alku on kuitenkin myös uuden kierron ja sullakin nyt letrokierron alku - voi taas alkaa kasvatella uusia toiveita! (Vaikka se onkin samaan aikaan lohdullista ja hemmetin rankkaa...)

Neiti Kuu, ymmärrän tuskaasi siitä, ettei ollut varmuutta haluaako puolisosi lapsia. Meillä myös oma kantani lapsen / lasten haluamiseen on aina ollut selkeä kyllä, miehen taas ehkä. Itse olisin halunnut jättää ehkäisyn pois jo paljon aiemmin. Onneksi meillä molemmilla miehetkin ovat päätyneet kyllä-puolelle ja uskoneet ettei asian kanssa kannata enää odotella! :)
Click to expand...

Onnenomena: Kiitos kovasti, blogi on ollut minulle ihan välttämätön väylä näiden kaikkien ajatusten ja tunteiden purkamiseen!

Thetaio: Kiitos, kun jaoit teidän tilannetta. Tuskaista tämä tosiaankin on ollut, kun toiveet lapsesta eivät ole useisiin vuosiin kohdanneet puolison kanssa. Eivätkä toki täysin kohtaa vieläkään, vaikka olemme nyt jo sen 6 kk yrittäneet. Silti todella yksin olen edelleen tämän asian kanssa arjessa.. :sorry:

Sain viimein luettua koko ketjun alusta loppuun. Toivotan kovasti voimia kaikille täällä ja haluan kiittää jokaista tänne kirjoittanutta, täältä saa kullanarvoista vertaistukea. Olen jäänyt koukkuun! :Heartpink:gen053

Päivitystä meidän tilanteeseen: Minulla oli siis nyt käytössä ensimmäistä kertaa letrot kp 3-7, yksi tabletti päivässä. Ensimmäisenä päivänä koski epätyypillisen rajusti päähän, ei muita oireita niistä. Kp 13 oli ultra, jossa todettiin yksi hyvänkokoinen johtofollikkeli kooltaan 22,25 mm, myös kohdunkaulan liman tilanne oli oikein hyvä. Lääkäri piti yllättävänä, että munarakkula oli kasvanut pienellä letroannoksella näin hyvin siihen nähden, miten monirakkulaiset munasarjani ovat. Viime kierrossa, ilman letroja, isoin munarakkula oli ultrassa kooltaan 8mm, kp 10.

Lääkäri arveli ovulaation olevan jo hyvin lähellä, vaikkei minulla ollut minkäänlaisia siihen viittaavia oireita, joita normaalisti on selkeästi havaittavissa. Aiemmissa kierroissa ovulaatioplussat (enteilivät ne sitten oikeaa ovulaatiota tai ei, PCOSin takia ei voi olla varma) ovat tulleet aikaisintaan kp 17 ja luonnollinen kierto on siis normaalia vähän pitempi, 31-36 päivää. Tässä kierrossa en ollut vielä edes testannut ovulaatiota, koska oltiin niin aikaisessa vaiheessa kiertoa eikä ollut mitään ovulaation oireita. Klinikalla mainittiin, että voi alkaa testata kp 10 lähtien, mutta ajattelin, etten testaa ennen kuin alan tuntea tuttuja merkkejä.
Lääkäri halusi varmistaa ovulaation tulevan juuri oikeaan aikaan follia ajatellen ja määräsi Ovitrelle-irrotuspiikin otettavaksi seuraavana iltana, kp 14. Yhdynnät ultrapäivän iltana eli kp 13 sekä kp 15, sen pitäisi hänen mukaansa riittää. :wideyed:

En ollut yhtään varautunut tähän, olin ajatellut, että letrojen jälkeen olisi itse saatava testeillä luontainen ovulaatio kiinni, kuten normaalistikin olen testaillut. Kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna irrotuspiikki oli ainut looginen ratkaisu, koska luonnollinen ovulaationi on tullut (jos on tullut) paljon myöhempään, mitään ovisoireita ei ollut ja folli oli juuri hyvässä vaiheessa irtoamaan.

Ovitrellen pistäminen itse ei oikeasti sattunut yhtään, vaikka jännitti kovasti (pientä piikkikammoa). Se oli helpottava yllätys!
Pidän myös lääkärin käytännöllisestä suhtautumisesta riittäviin yhdyntämääriin. Tallettelut tms. käsitteet tuntuvat itselleni vierailta, joten sanon siis suoraan että lapsen yrittämiseen liittyvä seksi ahdistaa puolisoa ja sitä kautta myös itseäni paljon, aika ilmeisistä syistä. Rehellisesti sanottuna olen välillä niin kateellinen kaikille, joiden mies on ihan täysillä mukana ja lähestulkoon hyppäämässä sänkyyn yrittämään. Mieheni siemennestettähän ei ole (vielä) testattu, enkä edes uskalla ajatella, miten käy, jos sitäkin pian suositellaan, suostuisiko hän ylipäänsä siihen.. :eek::sad015

Nyt liityn siis piinailijoiden joukkoon!:smiley-angelic001
Miten sitä osaisi suhtautua tähän mukavalla tavalla toiveikkaasti, mutta ei liikaa? Siinäpä vasta kysymys.:smiley-angelic008

https://planeetatjaenkelitjakuu.blogspot.com/2021/05/itseaan-pistava-nainen.html
 
Meni eilen niiiin pasmat sekaisin tosta testistä et tänään oli pidättäydyttävä testin teosta.:sorry: Mie näin, ystävä näki, mies näki ja työkin mutta sit päässä alko pörräämään nämä kaikki kemiallisesta varhaiseen keskenmenoon, testien toimintaan ja oireisiin et hyh olkoon. ”Virallinen” testipäivä olis keskiviikkona, saa nähä tosin maltanko siihen saakka. :facepalm: Gynekin sillon sanoi että vaikka testi olis tuolloin negaakin, pitäis joka toinen pv viikon ajan testata jokatapauksessa, ja nyt kun on noi haamulaiset saanut niin tuntuu et järkytän itteeni vaan enemmän jos ”viiva ei vahvistu” tai jollain toisella testillä negatiivista vaan siks että olis ”liian aikaista”... :stop:

Piinapäivät todellakin... ”oireilu” on samanlaisena pysynyt, on sitä itellä semmonen fiilis et vois ollakin mutta, pelkää liikaa syksyn kemiallisen toistuvan :facepalm: ja mies on varma että tärppi on käynyt... Kp28 ja dpo11(-12).
 
Täällä kp28 ja DPO11 myös. En oo kyllä koskaan kokenut näin kovaa turvotusta alavatsalla mitä nyt on. Jotenkin sellainen tunne on, että menkat ne taitaa alkaa..

Tammenterho91 : ymmärrän tuskan! Itsekin oon pari kertaa testaillut, mutta nyt yritän kärsivällisesti odotella, josko ne menkat alkaisi... Tai sitten ei. Peukkuja meille!
 
@pikkulintu123 tsemppiä ja toivottavasti tupla-annos sitten tuottaa tulosta <3

@Tammenterho91 ymmärrän tuskan. kemiallisen (tai keskenmenon) koettuaan sitä ei varmaan koskaan osaa enää samalla tavalla luottaa viivoihin ja testeihin... kaikki peukut kuitenkin pystyssä et nyt olis tosi kyseessä :smiley-angelic001
 
Amemos, tsemppiä sinne kanssa! :Heartpink

Pikkulintu voi jehna sen ovuloimattomuuden kanssa :sorry: toivottavasti tupla-annos pistää solut liikkeelle!

Move88, kiitos:Heartpink
On se aikalailla eri se luottamuksen taso kun joskus aikanaan kun luotti enemmän testeihin ja viivoihin esikoisen yrityksen alussa. :smiley-ashamed004
Sillon syksyllä kun se testi oli plussa sen 20 päivää ja verestä nega niin herramunjee että se oli raskas pätkä... Nyt jos plussa tuliskin niin enhän mää siihen luottas ennenko verikokeessakin näkyy muutenkaan :hilarious:
 
Liekö tämäkin jää vaan kemialliseksi tai jotain mutta eipä se ainakaan selkeämpää vielä ole. Toki on aikasta ja vasta on dpo12 :facepalm:

upload_2021-5-17_10-51-15.jpeg
 
Neiti Kuu sanoi:
Onnenomena: Kiitos kovasti, blogi on ollut minulle ihan välttämätön väylä näiden kaikkien ajatusten ja tunteiden purkamiseen!

Thetaio: Kiitos, kun jaoit teidän tilannetta. Tuskaista tämä tosiaankin on ollut, kun toiveet lapsesta eivät ole useisiin vuosiin kohdanneet puolison kanssa. Eivätkä toki täysin kohtaa vieläkään, vaikka olemme nyt jo sen 6 kk yrittäneet. Silti todella yksin olen edelleen tämän asian kanssa arjessa.. :sorry:

Sain viimein luettua koko ketjun alusta loppuun. Toivotan kovasti voimia kaikille täällä ja haluan kiittää jokaista tänne kirjoittanutta, täältä saa kullanarvoista vertaistukea. Olen jäänyt koukkuun! :Heartpink:gen053

Päivitystä meidän tilanteeseen: Minulla oli siis nyt käytössä ensimmäistä kertaa letrot kp 3-7, yksi tabletti päivässä. Ensimmäisenä päivänä koski epätyypillisen rajusti päähän, ei muita oireita niistä. Kp 13 oli ultra, jossa todettiin yksi hyvänkokoinen johtofollikkeli kooltaan 22,25 mm, myös kohdunkaulan liman tilanne oli oikein hyvä. Lääkäri piti yllättävänä, että munarakkula oli kasvanut pienellä letroannoksella näin hyvin siihen nähden, miten monirakkulaiset munasarjani ovat. Viime kierrossa, ilman letroja, isoin munarakkula oli ultrassa kooltaan 8mm, kp 10.

Lääkäri arveli ovulaation olevan jo hyvin lähellä, vaikkei minulla ollut minkäänlaisia siihen viittaavia oireita, joita normaalisti on selkeästi havaittavissa. Aiemmissa kierroissa ovulaatioplussat (enteilivät ne sitten oikeaa ovulaatiota tai ei, PCOSin takia ei voi olla varma) ovat tulleet aikaisintaan kp 17 ja luonnollinen kierto on siis normaalia vähän pitempi, 31-36 päivää. Tässä kierrossa en ollut vielä edes testannut ovulaatiota, koska oltiin niin aikaisessa vaiheessa kiertoa eikä ollut mitään ovulaation oireita. Klinikalla mainittiin, että voi alkaa testata kp 10 lähtien, mutta ajattelin, etten testaa ennen kuin alan tuntea tuttuja merkkejä.
Lääkäri halusi varmistaa ovulaation tulevan juuri oikeaan aikaan follia ajatellen ja määräsi Ovitrelle-irrotuspiikin otettavaksi seuraavana iltana, kp 14. Yhdynnät ultrapäivän iltana eli kp 13 sekä kp 15, sen pitäisi hänen mukaansa riittää. :wideyed:

En ollut yhtään varautunut tähän, olin ajatellut, että letrojen jälkeen olisi itse saatava testeillä luontainen ovulaatio kiinni, kuten normaalistikin olen testaillut. Kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna irrotuspiikki oli ainut looginen ratkaisu, koska luonnollinen ovulaationi on tullut (jos on tullut) paljon myöhempään, mitään ovisoireita ei ollut ja folli oli juuri hyvässä vaiheessa irtoamaan.

Ovitrellen pistäminen itse ei oikeasti sattunut yhtään, vaikka jännitti kovasti (pientä piikkikammoa). Se oli helpottava yllätys!
Pidän myös lääkärin käytännöllisestä suhtautumisesta riittäviin yhdyntämääriin. Tallettelut tms. käsitteet tuntuvat itselleni vierailta, joten sanon siis suoraan että lapsen yrittämiseen liittyvä seksi ahdistaa puolisoa ja sitä kautta myös itseäni paljon, aika ilmeisistä syistä. Rehellisesti sanottuna olen välillä niin kateellinen kaikille, joiden mies on ihan täysillä mukana ja lähestulkoon hyppäämässä sänkyyn yrittämään. Mieheni siemennestettähän ei ole (vielä) testattu, enkä edes uskalla ajatella, miten käy, jos sitäkin pian suositellaan, suostuisiko hän ylipäänsä siihen.. :eek::sad015

Nyt liityn siis piinailijoiden joukkoon!:smiley-angelic001
Miten sitä osaisi suhtautua tähän mukavalla tavalla toiveikkaasti, mutta ei liikaa? Siinäpä vasta kysymys.:smiley-angelic008

https://planeetatjaenkelitjakuu.blogspot.com/2021/05/itseaan-pistava-nainen.html
Click to expand...

Se miehen sperman tutkiminen on nopeasti edessä. Meillä aloitettiin siitä ja minusta se oli vain ja ainoastaan järkevää, koska turha hoitaa naista lääkkeellisesti tai muutenkaan, jos miehellä ei esimerkiksi ole siittiöitä ollenkaan, todella vähän tms. Toivottavasti miehesi on siihen valmis. Onhan se "pakkoseksi" stressaavaa, veikkaan että suurimmalla osalla miehistä se vie fiilistä, kun ennemmin tai myöhemmin touhu menee siihen, että tavoite on vain ja ainoastaan tulla raskaaksi.
 
No voi ähmyränkänkyrä! Olihan se varmaan nyt sit joko kemiallinen tai jotain, hieman väriä pyyhkiessä eli eiköhän se vuoto sieltä ala parin päivän sisässä. :bag:
Okei, positiivista sinänsä, tarkottaa sitä et luteaali yli 12 päivää ja ovis on tapahtunut tosissaan jos se nyt jo vuotoa kohta pukkaa. :shifty:
 
Neiti Kuu sanoi:
Ovitrellen pistäminen itse ei oikeasti sattunut yhtään, vaikka jännitti kovasti (pientä piikkikammoa). Se oli helpottava yllätys!
Pidän myös lääkärin käytännöllisestä suhtautumisesta riittäviin yhdyntämääriin. Tallettelut tms. käsitteet tuntuvat itselleni vierailta, joten sanon siis suoraan että lapsen yrittämiseen liittyvä seksi ahdistaa puolisoa ja sitä kautta myös itseäni paljon, aika ilmeisistä syistä. Rehellisesti sanottuna olen välillä niin kateellinen kaikille, joiden mies on ihan täysillä mukana ja lähestulkoon hyppäämässä sänkyyn yrittämään. Mieheni siemennestettähän ei ole (vielä) testattu, enkä edes uskalla ajatella, miten käy, jos sitäkin pian suositellaan, suostuisiko hän ylipäänsä siihen.. :eek::sad015

Nyt liityn siis piinailijoiden joukkoon!:smiley-angelic001
Miten sitä osaisi suhtautua tähän mukavalla tavalla toiveikkaasti, mutta ei liikaa? Siinäpä vasta kysymys.:smiley-angelic008

https://planeetatjaenkelitjakuu.blogspot.com/2021/05/itseaan-pistava-nainen.html
Click to expand...

Neiti Kuu, samaistun vahvasti lapsentekoseksituskiin! Helppoahan se sinänsä itselle on, mutta kyllä tietoisuus miehen paineista ja samalla oma huoli siitä ettei suoritus onnistukaan syö omaakin fiilistä aikalailla - ja se sit taas helposti heijastuu toiseen. Yritä tässä sitten kannattaa ei-suoritus- ja -yhdyntäkeskeistä seksiä...o_O Tässä mielessä hoitojen aloitus on ollut helpottavaa: vaikka inseminaatioiden lisäksi on toki suositus olla lisäksi yhdynnässä, on ollut ihana tietää että kaikki ei ole niiden varassa. Täytyy myöntää että jännitin etenkin sitä miten mies suhtautuu noiden inseminaationäytteiden antamiseen (ja onnistuu siinä!) kun joutuu aamuvarhaisella purkittamaan, mutta ihan reippaasti ja valittamatta hän on onneksi osuutensa hoitanut :grin Toivottavasti sinunkin huolesi spermatestiin suostumisesta osoittautuu turhaksi jos siihen teillä päädytään!

Ja hienoa että pääset piinailemaan! Tuo tasapainottelu toivon ja pelon / epätoivon välillä on tosiaankin The Question :confused005 Mun tän hetkinen henkinen kamppailu on siinä, että periaatteessa haluaisin nyt pitää vähän kesälomaa lapsenteosta todennäköisesti alkusyksyllä alkavaan IVF:ään asti, mutta mitenköhän saisin itseni ihan OIKEESTI luopumaan tästä hetkeksi? Eli pääsisin siihen mielentilaan ettei mua aidosti harmittaisi vaikka tulevat ovikset jäis hyödyntämättä (testaamattakin kuitenkin suunnilleen tiedän koska ne on)?!
 
Tammenterho91 sanoi:
No voi ähmyränkänkyrä! Olihan se varmaan nyt sit joko kemiallinen tai jotain, hieman väriä pyyhkiessä eli eiköhän se vuoto sieltä ala parin päivän sisässä. :bag:
Okei, positiivista sinänsä, tarkottaa sitä et luteaali yli 12 päivää ja ovis on tapahtunut tosissaan jos se nyt jo vuotoa kohta pukkaa. :shifty:
Click to expand...


Toivottavasti olis harmitonta vuotoa:Heartred
 
Jaa, nytpä ei näykään enää ees pyyhkiessä mitään, vaan sen 1-2 vessakäyntiä hennon hailua (juur ja juur paperista erotti) :wideyed:

te joilla on ollut tiputtelua ennen menkkoja (ilman tärppiä), onks se loppunut ja/tai vaihdellut paljonkin se määrä ja päivät joina tiputtaa? Vai menny samoin tein punaseksi tiputteluksi? :shy:

Itellä kun ei oo ennen menkkoja juurikaan ollu tämmöstä, se on runsastunu se tiputtelu milteen heti jos sitä ees on ollut ennenko alkaa vuotaa... o_O
 
Tammenterho91 sanoi:
Jaa, nytpä ei näykään enää ees pyyhkiessä mitään, vaan sen 1-2 vessakäyntiä hennon hailua (juur ja juur paperista erotti) :wideyed:

te joilla on ollut tiputtelua ennen menkkoja (ilman tärppiä), onks se loppunut ja/tai vaihdellut paljonkin se määrä ja päivät joina tiputtaa? Vai menny samoin tein punaseksi tiputteluksi? :shy:

Itellä kun ei oo ennen menkkoja juurikaan ollu tämmöstä, se on runsastunu se tiputtelu milteen heti jos sitä ees on ollut ennenko alkaa vuotaa... o_O
Click to expand...


Jos noin vähäistä ollut, niin tuskin menkat alkaa! Tee uusi testi ja katso onko viiva vahvistunut. :)
 
Tammenterho91 sanoi:
Jaa, nytpä ei näykään enää ees pyyhkiessä mitään, vaan sen 1-2 vessakäyntiä hennon hailua (juur ja juur paperista erotti) :wideyed:

te joilla on ollut tiputtelua ennen menkkoja (ilman tärppiä), onks se loppunut ja/tai vaihdellut paljonkin se määrä ja päivät joina tiputtaa? Vai menny samoin tein punaseksi tiputteluksi? :shy:

Itellä kun ei oo ennen menkkoja juurikaan ollu tämmöstä, se on runsastunu se tiputtelu milteen heti jos sitä ees on ollut ennenko alkaa vuotaa... o_O
Click to expand...
Mulla yleensä tiputtelee 2-4 päivää ennen vuodon alkua juuri tuolla tavalla. Ensin näkyy pyyhkiessä hippunen tuhrua, sitten tuhrut loppuu ja alkaa uudelleen ja loppuu jälleen ennen kuin vuoto alkaa kunnolla. Välissä voi olla ihan tuhrutonkin päivä. Toivottavasti sinulla olisi kuitenkin raskaus alkanut ja olisi vain harmitonta. Vuoto voi olla runsastakin alkuraskaudessa ja silti raskaus jatkuu normaalisti.
 
Kp30/dpo13 ja kyllä mä tän tiputtelun kanssa varmaan tuun kahtoneeks et alkaako vaiko eikö, jos ei lauantaihin mennessä ala niin sit uutta testiä kehiin :rolleyes:
Nyt aamusta pari tippaa pyyhkiessä, siteessä asti ei näy ja jälleen just ja just erottaa paperin väristä eron.
 
Täällä mennään Tammenterho sun kanssa samoilla päivillä. Samaa rintojen/nännien arkuutta, järkyttävää alavatsan turvotusta ja vv havaittavissa edelleen. Viikonloppuna ajattelin ite kans testata seuraavaksi, jos ei nyt sitä ennen menkat ala. Huomasin myös, että kohdunnapukka on tosi alhaalla, niinkun yleensä menkkojen aikana.. Tosin ei mitään hajua missä se pitäisi olla alkuraskaudessa - onko jollakin kokemusta? Mä en oo oikein koskaan sitä muutenkaan seurannut, mutta sen verran, että tunsin nyt olevan todella alhaalla.
 
Takaisin
Top