Soittelin juuri yksityiselle kyselläkseni inseminaatioaikaa. Lähete ei ollut vielä julkiselta sinne mennyt niin sovittiin että aloitan nyt terolutit ja soitan kun vuoto alkaa niin varataan aika ultralle kp 8-9. Aloitan myös letrot taas kun uusi kierto alkaa, nyt siis menossa kp13.
Eli nyt taas tuskallista odotusta seuraavat pari vkoa kun mitään ei tässä vielä tapahdu.
Aloitan varmaan terolutit ja huomenna kp 14. Hoitaja puhelimessa sanoi ettei sillä juurikaan väliä miten ne aloitan jos ei kuukautisia kuuluisi ilman niitä.
Jännä miten mielialat vaihtelee kokoajan. Viime viikolla olin hyvillä mielin että asiat etenee taas ja uusia hoitoja kokeillaan, mieli oli rauhallinen. Nyt taas tänään olen itkenyt koko päivän että meille ei varmaan koskaan tule vauvaa ja todellisuus iskee päin kasvoja. Olemme menossa inseminaatioon, en koskaan voinut kuvitellakaan että juuri me ollaan tässä tilanteessa. Myös ärsyttää että mikä järki on inseminaatiossa jos munatorvet huonossa jamassa.. Lohtua tuo ivf mahdollisuus - ja silkkaa kauhua. Me ivf hoidoissa, miksi ei vaan voida onnistua luomusti :arghh:
Miksi kaikki mun ympärillä saa lapsia niin helposti, miks mä en saa.. Katkera ja epäreilu olo, väsynyt tähän.
Juuri tyhjensin lipaston laatikon johon aina vipannut raskauskeijun kirjekuoren missä tullut ovis+raskaustestejä. Heitin tyhjiä kirjekuoria roskiin ja laskin ne. 20 kirjekuorta, lähes jokaisessa tilauksessa ollut noin. 14ovistestiä ja 10raskaustestiä. 20*24=480 testiä.
Melkein 500 testiä tuhlannut tähän toiveeseen mikä on tehty loputtoman vaikeaksi toteutua.
Mä oon niin väsynyt ja surullinen. Vaikkakin yritystä takana "vasta" lähes puolitoista vuotta.
Juu kovin on tuttuja sun ajatukset, ja myös tuo mielialojen vaihtelu. Ikinä ei oikein voi tietää mikä mieli on seuraavana päivänä.. Juuri eilen nukkumaanmennessä sanoin miehelle että oikeasti mieti, me ollaan lapsettomia. Ja miten outoa että mitään ei tapahdu useista oikein ajoitetuista yrityksistä huolimatta, tai ennemminkin miten hitossa muilla tää onnistuu noin vain. Ihan absurdi ajatus jo koko raskautuminen.
Myös mä oon miettinyt sitä paljonkin, et toisten tarvii ostaa se yks kaks raskaustestiä ja se on siinä. Sit me joudutaan laittaa tuhansia tähän, miten epäreilua.
Toisaalta jos vertaan omia mielialoja vaikka vuoden takaiseen niin mieli on paljon tasaisempi nyt, koska jollain tapaa oon kuitenkin hyväksynyt tän tilanteen, vaikkein todellakaan haluais hyväksyä. On tottunut ajatukseen että ei tää luomusti onnistu, niin ei oo enää kovin paljoa toiveitakaan. Ehkä on myös vaikuttanut se, että nyt ei oo muutamaan kk tullu enää raskausuutisia lähipiiristä ku aiemmin tuntu et tuli joka kk. Toki pelkään sitä tunnemyrskyä mikä tulee sitten seuraavaksi ivf:ssä, koska siinä toivo varmasti nousee sfääreihin, ja samalla pelko epäonnistumisesta.
Vaikka nää hoidot ei kivoja oo niin mun päivän pelasti silti tänään tieto siitä että me saatiin vihdoin ivf-suunnitteluaika!
toki se on vasta helmikuun puolivälissä mutta SILTI. Luulin että joudutaan odottamaan sitä ainakin maaliskuuhun. Tosin itse hoito ei varmaan ala ennen maalis-huhtikuuta..
Selittämätön lapsettomuus ei ole kaikesta järkevää selitystä etsivälle ihmiselle oikein mieluisa dg. Etenkään, kun lapsettomuudesta tietävät sukulaiset ihmettelevät meille ääneen miten on mahdollista, kun meidän kummankin suvussa ''kaikki on raskautuneet helposti''. Kiva, mukava kun ollaan kummankin suvun mustat lampaat.
