Letrozolin käyttäjiä?

[smoothie.]

Me molemmat ollaan sitä mieltä ainakin nyt että adoptio ei ole meidän juttu. Jonkun verran puhuttu lahjasoluista ja mies ei hyväksyisi lahjasiittiöitä ollenkaan mutta lahjamunasolun vois hyväksyä. Mullekin lahjamunasolu on se viimeinen oljenkorsi. Toisaalta ei olla vakavasti puhuttu siitä johtaisko lapsettomuus eroon.. Luulen että meistä kumpikaan ei tiedä siihen vastausta. Vaikeita juttuja. Toivon niin että kenenkään meidän ei tarvitse lopulta pohtia näitä vaihtoehtoja vakavasti ja tosiaan hoidot on vasta meillä alussa että hyvin on toivoa vielä mutta niinkuin Jesssu sanoi ajatukset seilaa sinne pahimpaan vaihtoehtoon välillä koska sekin vain valitettavasti on oikeasti yksi mahdollisuus. Vaikka suurin osa saa lapsen niin kukaan ei pysty sitä meille takaamaan. Siinä mielessä tää suuri pelko on hyvin inhimillistä.

 

[Hulbertiina]

Olen seurannut tätä ketjua jo pitkään, koska minulla letrot käytössä ns. viimeisenä oljenkortena. Julkisella tehty hoitoja, kaikki 3 ivf:ääkin. Tuloksena hoidoista 1 kemiallinen, joka keskeytyi spontaanisti rv 7 sekä toisen ivf:n tuoresiirrosta alkanut raskaus, joka päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon lapsivesien tihkuessa ulos rv 18 ja lääkkeellinen tyhjennys tehtiin 21+2. Yksityiselle ei ole varaa lähteä ja ikäkin on jo meitä vastaan. Kuitenkin letrot nyt vielä käytössä, koska niillä on saatu edes ovikset aikaiseksi.

Mutta halusin sekoittaa tätä mitä jos-soppaa. Meillä siis tilanne, jossa minulla on edellisestä suhteesta kaksostytöt ja nykyisellä rakkaallani ei ole omia lapsia. Pitkän lapsettomuustaipaleen aikana minulla ainakin on kypsynyt ajatus, ettei se rakkaus tarvitse biologiaa. Olemme rakkaani kanssa olleet yhdessä nyt melkein 5 vuotta ja hän on tytöille isä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ja tunne on molemmin puolinen sillä tytöt pitävät häntä isänään. Biologinen isä on kuvioissa suunnilleen kerran kuukaudessa eikä silloinkaan ole henkisesti läsnä.

Toisaalta olisin itse valmis ottamaan vastaan jonkun toisen naisen lapsen. On suuri vääryys, ettei Suomessa kohdun vuokraus ole laillista. Olen sanonut rakkaalleni, että hänen pitää käydä vieraissa saadakseen biologisen lapsen, johon hän vain tokaisee että miksi. Hän on enemmän hyväksynyt sen, ettei meille ehkä tulekkaan sitä yhteistä lasta tai että hänestä ei tule biologista isää. Hän on tottunut ajatukseen olla minun lasteni isä. Suhteemme alkaessa sanoin hänelle, että joudumme hoitoihin, jos ylipäätään haluamme lasta yrittää. Minulla siis PCOS taustalla ja ovista ei tule ilman lääkkeitä. Vuodotkin spontaanisti 1-2 krt/v. Rakkaani sanoi heti silloin, että se on sitten tarkoitettu niin, ellei yhteistä lasta tule. Minä en ole vielä valmis kokonaan luovuttamaan ajatuksesta yhteisestä lapsesta, koska rakkaani on kuin luotu isäksi.

Olisin ollut valmis myös adoptioon, mutta se prosessi olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten, koska se vie niin kauan ja minulla tosiaan alkaa ikä loppua jo siihenkin. Lahjasolutkin olisimme molemmat hyväksyneet, mikäli olisi varaa ollut lähteä yksityiselle. Olemme harkinneet sijaisperhetoimintaakin, jolloin me molemmat tulisimme tilanteeseen, jossa lapsi ei olisi kummankaan biologinen eikä ehkä olisi perheessämme kuin vain hetken.

Jokaisella on omat tunteet lapsista ja heidän alkuperästään. Joku voi nyt ajatella, että ei koskaan halua muita kuin biologisia lapsia, eikä halua riistää puolisoltaan mahdollisuutta saada omia lapsia. Ajan saatossa mieli voi kuitenkin muuttua, jolloin kypsyy ajatukseen lahjasoluista tai adoptiosta, niin kävi itsellenikin. Toiset ovat niihin valmiita jo hyvin varhaisessa vaiheessa, toiset eivät välttämättä milloinkaan. Toiset joutuvat hyväksymään sen, että joutuvat elämään kokonaan ilman lapsia. Keskinäinen rakkaus on koetuksella monella tavalla, eikä lapsen saaminen välttämättä takaa onnellista loppuelämää yhtenä perheenä.

Meillä rakkaus on lujittanut meidät yhteen, vaikka alkaa näyttää siltä, että yhteinen lapsi jää vain haaveeksi. Mutta halusin vain sanoa, että älkää luovuttako. Meillä kaikilla on oikeus omiin näkemyksiin ja tunteisiin. Joskus asiat vaativat kypsyttelyä, mutta rakkaus ei välttämättä tarvitse biologiaa. Kaikki on mahdollista. Voimia jokaiselle näiden suurien asioiden kanssa painiville.

 

[Peppipupu]

Mahtava kirjoitus Hulbertiina! Onnea matkaan!

 

[savonlikka]

Wau kuinka ajatuksia herättäviä ja koskettavia kirjoituksia täällä Onnea matkaan teille joka-ikiselle. Ootte niin ansainneet sen oman pienen, tavalla tai toisella.

Minä laitan nyt vähän omaa napaa, pakko päästä avautumaan. Edellinen eli 3. Letrokierto ei siis tuottanut toivottua tulosta ja nyt mennään uutta kiertoa jo, kp 6.
Aamulla oli ensimmäinen aika julkiselle puolelle. Jouduin mennä yksin kun mies ei paikalle päässyt. Paikalla oli lääkäri ja kätilö, tosi mukavia molemmat. Kerroin sitten heille, mitä kaikkea yksityisellä puolella on tehty ja juteltu ja siinähän menikin tovi. Ne klinikan tiedot kun ei omakannassa näy. Sitten tehtiin uä-tutkimus ja siitä jos mistä ahdistuin.. Oon ollu kokoajan siinä uskossa, että mulla on lievä pcos. Koska yksityisellä puolella siitä puhuttiin vähän kaunistellen ja silleen, että eihän tässä mitään hätää. Mutta nyt kun lääkäri ultrasi, sanoi, että toisessa munasarjassa on todella paljon rakkuloita... Toisessa vähemmän. Niin jotenkin tuli ihan tyhjä fiilis. Miks tätä ei voitu kertoo siellä yksityisellä?

Lääkäri sitten meni konsultoimaan lapsettomuuslääkäriä ja itse jäin juttelemaan kätilön kanssa. Oli kyllä ihan mukavaa kun sai kysellä kaikessa rauhassa mieltä askarruttavista asioista.

Suunnitelmana on nyt sitten jatkaa tämä kierto letroilla, seurantaultraa ei ole, kun ei oo aikoja. Myöskään irrotuspiikkiä en tietenkään saa, heillä eivät sitä kuulemma muutenkaan kovin usein anna. Lisäks sain ohjeeks alkaa käyttää metformiinia.. Onko täällä kellään sitä käytössä? Hurjalta ainakin sivuvaikutukset kuullosti.. Niin ja painoa suositteli pudottamaan muutaman kilon, ja sen tiedän itsekin. Mulla vaan tuo laihduttaminen on aina ollu vaikeeta, mutta toivotaan että tuo metformiini auttas siihen. Terolutit myös täytyy jättää pois, saa nähä pysyykö kierto säännöllisenä. Ja sitten tosiaan mies sai lähetteen siemennesteanalyysiin Ensi kiertoon saan sitten taas ajan, ja sinne mennään yhdessä miehen kanssa ja kuulemma aletaan miettiä mm. Inseminaatiota..

Oon iloinen, että homma etenee, mutta jotenkin on vaan silti ahdistava fiilis. Sitä tyhmänä joskus ajatteli, että eihän nyt mulla mitään ongelmaa lastensaannissa voi olla. Mutta kappas, tässä sitä ollaan 22-vuotiaana matkalla hoitoihin... Toki sitä toivos,että tästä kierrosta nyt tärppi tulis, mutta tässä kuussa on niin paljon kaikkee stressinaihetta ja ei ees sitä irrotuspiikkiä, niin ei oo fiilikset kovin korkeella.

Onneks täällä saa purkaa tuntojaan ja tiedän, etten oo yksin

 

[dimou]

Savonlikka, rakkuloiden määrässä voi myös kierroittain olla vaihtelua. Yksityisellä lääkärit eivät siis välttämättä ole mitään tietoa pimittäneet. Toki kaikilla on myös yksilölliset tavat kertoa potilaille asioista, jotkut tykkäävät vähän kaunistella ja rauhoiteilla, jotkut lyövät vain faktat tiskiin. Tsemppiä teille hoitoihin :)

 

[jamm]

Wau kuinka ajatuksia herättäviä ja koskettavia kirjoituksia täällä Onnea matkaan teille joka-ikiselle. Ootte niin ansainneet sen oman pienen, tavalla tai toisella.

Minä laitan nyt vähän omaa napaa, pakko päästä avautumaan. Edellinen eli 3. Letrokierto ei siis tuottanut toivottua tulosta ja nyt mennään uutta kiertoa jo, kp 6.
Aamulla oli ensimmäinen aika julkiselle puolelle. Jouduin mennä yksin kun mies ei paikalle päässyt. Paikalla oli lääkäri ja kätilö, tosi mukavia molemmat. Kerroin sitten heille, mitä kaikkea yksityisellä puolella on tehty ja juteltu ja siinähän menikin tovi. Ne klinikan tiedot kun ei omakannassa näy. Sitten tehtiin uä-tutkimus ja siitä jos mistä ahdistuin.. Oon ollu kokoajan siinä uskossa, että mulla on lievä pcos. Koska yksityisellä puolella siitä puhuttiin vähän kaunistellen ja silleen, että eihän tässä mitään hätää. Mutta nyt kun lääkäri ultrasi, sanoi, että toisessa munasarjassa on todella paljon rakkuloita... Toisessa vähemmän. Niin jotenkin tuli ihan tyhjä fiilis. Miks tätä ei voitu kertoo siellä yksityisellä?

Lääkäri sitten meni konsultoimaan lapsettomuuslääkäriä ja itse jäin juttelemaan kätilön kanssa. Oli kyllä ihan mukavaa kun sai kysellä kaikessa rauhassa mieltä askarruttavista asioista.

Suunnitelmana on nyt sitten jatkaa tämä kierto letroilla, seurantaultraa ei ole, kun ei oo aikoja. Myöskään irrotuspiikkiä en tietenkään saa, heillä eivät sitä kuulemma muutenkaan kovin usein anna. Lisäks sain ohjeeks alkaa käyttää metformiinia.. Onko täällä kellään sitä käytössä? Hurjalta ainakin sivuvaikutukset kuullosti.. Niin ja painoa suositteli pudottamaan muutaman kilon, ja sen tiedän itsekin. Mulla vaan tuo laihduttaminen on aina ollu vaikeeta, mutta toivotaan että tuo metformiini auttas siihen. Terolutit myös täytyy jättää pois, saa nähä pysyykö kierto säännöllisenä. Ja sitten tosiaan mies sai lähetteen siemennesteanalyysiin Ensi kiertoon saan sitten taas ajan, ja sinne mennään yhdessä miehen kanssa ja kuulemma aletaan miettiä mm. Inseminaatiota..

Oon iloinen, että homma etenee, mutta jotenkin on vaan silti ahdistava fiilis. Sitä tyhmänä joskus ajatteli, että eihän nyt mulla mitään ongelmaa lastensaannissa voi olla. Mutta kappas, tässä sitä ollaan 22-vuotiaana matkalla hoitoihin... Toki sitä toivos,että tästä kierrosta nyt tärppi tulis, mutta tässä kuussa on niin paljon kaikkee stressinaihetta ja ei ees sitä irrotuspiikkiä, niin ei oo fiilikset kovin korkeella.

Onneks täällä saa purkaa tuntojaan ja tiedän, etten oo yksin

Tsemppiä ihanaa että homma etenee! Miksei saa terolutteja syödä?
Itse en saa aikaseks edes soittaa julkiselle.. Noooooh jospa viimeistään loka-marraskuussa... Yritän tosin toitottaa itselleni että olen jo raskaana

 

[Buubi]

Me ei olla vielä puhuttu lahjasoluista, mutta käydään hoidoissa vain niin kauan kuin se tuntuu kestettävältä. Ahdistaa ajatus vielä monta vuotta kärsiä lapsettomuudesta, mutta tällä hetkellä helpottaa se, kun on asettanut takarajan, miten kauan vielä yrittää.
Adoptio ei ole meille vaihtoehto. Sijaisvanhemmuuteen mieheni ei näillä näkymin halua/pysty, mutta itse voisin pitää sitä mahdollisena, kun joskus luovutan hoitojen suhteen.

 

[Jesssu]

Wau kuinka ajatuksia herättäviä ja koskettavia kirjoituksia täällä Onnea matkaan teille joka-ikiselle. Ootte niin ansainneet sen oman pienen, tavalla tai toisella.

Minä laitan nyt vähän omaa napaa, pakko päästä avautumaan. Edellinen eli 3. Letrokierto ei siis tuottanut toivottua tulosta ja nyt mennään uutta kiertoa jo, kp 6.
Aamulla oli ensimmäinen aika julkiselle puolelle. Jouduin mennä yksin kun mies ei paikalle päässyt. Paikalla oli lääkäri ja kätilö, tosi mukavia molemmat. Kerroin sitten heille, mitä kaikkea yksityisellä puolella on tehty ja juteltu ja siinähän menikin tovi. Ne klinikan tiedot kun ei omakannassa näy. Sitten tehtiin uä-tutkimus ja siitä jos mistä ahdistuin.. Oon ollu kokoajan siinä uskossa, että mulla on lievä pcos. Koska yksityisellä puolella siitä puhuttiin vähän kaunistellen ja silleen, että eihän tässä mitään hätää. Mutta nyt kun lääkäri ultrasi, sanoi, että toisessa munasarjassa on todella paljon rakkuloita... Toisessa vähemmän. Niin jotenkin tuli ihan tyhjä fiilis. Miks tätä ei voitu kertoo siellä yksityisellä?

Lääkäri sitten meni konsultoimaan lapsettomuuslääkäriä ja itse jäin juttelemaan kätilön kanssa. Oli kyllä ihan mukavaa kun sai kysellä kaikessa rauhassa mieltä askarruttavista asioista.

Suunnitelmana on nyt sitten jatkaa tämä kierto letroilla, seurantaultraa ei ole, kun ei oo aikoja. Myöskään irrotuspiikkiä en tietenkään saa, heillä eivät sitä kuulemma muutenkaan kovin usein anna. Lisäks sain ohjeeks alkaa käyttää metformiinia.. Onko täällä kellään sitä käytössä? Hurjalta ainakin sivuvaikutukset kuullosti.. Niin ja painoa suositteli pudottamaan muutaman kilon, ja sen tiedän itsekin. Mulla vaan tuo laihduttaminen on aina ollu vaikeeta, mutta toivotaan että tuo metformiini auttas siihen. Terolutit myös täytyy jättää pois, saa nähä pysyykö kierto säännöllisenä. Ja sitten tosiaan mies sai lähetteen siemennesteanalyysiin Ensi kiertoon saan sitten taas ajan, ja sinne mennään yhdessä miehen kanssa ja kuulemma aletaan miettiä mm. Inseminaatiota..

Oon iloinen, että homma etenee, mutta jotenkin on vaan silti ahdistava fiilis. Sitä tyhmänä joskus ajatteli, että eihän nyt mulla mitään ongelmaa lastensaannissa voi olla. Mutta kappas, tässä sitä ollaan 22-vuotiaana matkalla hoitoihin... Toki sitä toivos,että tästä kierrosta nyt tärppi tulis, mutta tässä kuussa on niin paljon kaikkee stressinaihetta ja ei ees sitä irrotuspiikkiä, niin ei oo fiilikset kovin korkeella.

Onneks täällä saa purkaa tuntojaan ja tiedän, etten oo yksin

Mulla kans toinen munasarja todella rakkulainen. Tai jopa molemmat, en ole ihan varma muuten kun että rakkulaista helminauhaa on paljon ja selvä PCOS. Tuosta metformiinistä oon täällä aikasemminkin maininnut kun kaikissa jenkkiläisissä videoissa/sivuilla gynekologit toitottavat metformiinin tärkeyttä PCOS diagnoosin saaneille, joten hyvä jos olet ne saanut! :-)
Meillä menee tosi samanlailla nämä jutut, itsellä myös kolmas letrokierto takana, menkat pitäisi alkaa muutaman pvän sisällä. Ja ensi kuussa meillä eka aika julkiselle hoitoihin. Mun kans pitäisi painoa pudottaa, mutta PCOS:sän kanssahan painon pudotus on selkeästi haastavampaa kun ns "normi-ihmisillä". Tuo metformiinihan auttaa painonpudotukseen myös.
Tsemppiä kaikille ja hyvää viikonloppua

 

[Peonies]

Wau kuinka ajatuksia herättäviä ja koskettavia kirjoituksia täällä Onnea matkaan teille joka-ikiselle. Ootte niin ansainneet sen oman pienen, tavalla tai toisella.

Minä laitan nyt vähän omaa napaa, pakko päästä avautumaan. Edellinen eli 3. Letrokierto ei siis tuottanut toivottua tulosta ja nyt mennään uutta kiertoa jo, kp 6.
Aamulla oli ensimmäinen aika julkiselle puolelle. Jouduin mennä yksin kun mies ei paikalle päässyt. Paikalla oli lääkäri ja kätilö, tosi mukavia molemmat. Kerroin sitten heille, mitä kaikkea yksityisellä puolella on tehty ja juteltu ja siinähän menikin tovi. Ne klinikan tiedot kun ei omakannassa näy. Sitten tehtiin uä-tutkimus ja siitä jos mistä ahdistuin.. Oon ollu kokoajan siinä uskossa, että mulla on lievä pcos. Koska yksityisellä puolella siitä puhuttiin vähän kaunistellen ja silleen, että eihän tässä mitään hätää. Mutta nyt kun lääkäri ultrasi, sanoi, että toisessa munasarjassa on todella paljon rakkuloita... Toisessa vähemmän. Niin jotenkin tuli ihan tyhjä fiilis. Miks tätä ei voitu kertoo siellä yksityisellä?

Lääkäri sitten meni konsultoimaan lapsettomuuslääkäriä ja itse jäin juttelemaan kätilön kanssa. Oli kyllä ihan mukavaa kun sai kysellä kaikessa rauhassa mieltä askarruttavista asioista.

Suunnitelmana on nyt sitten jatkaa tämä kierto letroilla, seurantaultraa ei ole, kun ei oo aikoja. Myöskään irrotuspiikkiä en tietenkään saa, heillä eivät sitä kuulemma muutenkaan kovin usein anna. Lisäks sain ohjeeks alkaa käyttää metformiinia.. Onko täällä kellään sitä käytössä? Hurjalta ainakin sivuvaikutukset kuullosti.. Niin ja painoa suositteli pudottamaan muutaman kilon, ja sen tiedän itsekin. Mulla vaan tuo laihduttaminen on aina ollu vaikeeta, mutta toivotaan että tuo metformiini auttas siihen. Terolutit myös täytyy jättää pois, saa nähä pysyykö kierto säännöllisenä. Ja sitten tosiaan mies sai lähetteen siemennesteanalyysiin Ensi kiertoon saan sitten taas ajan, ja sinne mennään yhdessä miehen kanssa ja kuulemma aletaan miettiä mm. Inseminaatiota..

Oon iloinen, että homma etenee, mutta jotenkin on vaan silti ahdistava fiilis. Sitä tyhmänä joskus ajatteli, että eihän nyt mulla mitään ongelmaa lastensaannissa voi olla. Mutta kappas, tässä sitä ollaan 22-vuotiaana matkalla hoitoihin... Toki sitä toivos,että tästä kierrosta nyt tärppi tulis, mutta tässä kuussa on niin paljon kaikkee stressinaihetta ja ei ees sitä irrotuspiikkiä, niin ei oo fiilikset kovin korkeella.

Onneks täällä saa purkaa tuntojaan ja tiedän, etten oo yksin

Minulla on käytössä metformiini ja siitä on ollut apua. Helmikuussa todettiin pco ja heinäkuussa ei voitu enää diagnosoida sitä koska kaikki näytti normaalilta. Maha meni aluksi aivan sekaisin lääkkeestä mutta noin reilun viikon jälkeen mahakin tottui. :) mullekin sanottu että muutaman kilon voisi tiputtaa mutta painoon lääkkeellä ei ole ollut vaikutusta. Tai ei ainakaan ylöspäin ole mennyt

Mulle tehtiin tiistaina aukiolotutkimus ja ei ollut kyllä mikään miellyttävä kokemus Mutta tuubat on kuitenkin auki ja se pääasia. Nyt menossa kp 15 ja ovista ootellaan.. tänään ovistesti näytti jo aika lupaavalta.

 

[Peonies]

Ja mun pitäisi kanssa semmoiset 5kg tiputtaa mutta metformiinistä siihen ei ole ollut apua.. mutta ei ainakaan ylöspäin paino ole mennyt

 

[Peonies]

Ja mun pitäisi kanssa semmoiset 5kg tiputtaa mutta metformiinistä siihen ei ole ollut apua.. mutta ei ainakaan ylöspäin paino ole mennyt

Ohoh tuplana tuli samat jorinat

 

[Peppipupu]

Jannn miten sun testi? Missä on Olivia?

 

[jamm]

Jannn miten sun testi? Missä on Olivia?

Kumpi testi oviksia tehny vielä satunnaisesti, tänään oli puolentoista tunnin pidätyksellä iltapäivällä haalea ovis. Teinkö ke aamuna nega raskaustestin. Huomen aamulla taas. Lähes koko kierron nippaillut välillä munasarjoista, en tiedä mitä on.. Sekä kolme päivää tuntunut ihme pistelyä hetkellisesti alapäässä, siis tyyliin häpy/emätin-alueella... Ehkä pyöräilystä johtuvaa? Tuskimpa tässä taaskaan ollaan raskaana. Talleteltu viimeksi sunnuntaina, ei vaan oo enää jaksanu. Eli kp18 vika kerta. Toiv oli ovis ennen sitä..

Mitäs muille?

 

[smoothie.]

Nyt dpo14, la-su pitäs menkat alkaa. Huomenna teen vielä varmistusnegan ja sit kohti toista inssiä.

Te jotka metformiinia käytätte/saatte käyttöön niin oon ainaki lukenu et moni plussaa niiden avulla

 

[Onninen-Olivia]

Jannn miten sun testi? Missä on Olivia?

Täällä yhä . Olin julkisen käynnillä elokuussa ja ultrassa näkyi kaksi johtavaa follia. Kystat/liikarakkulat olivat poistuneet, joten helpotus oli suuri. Ovulaatiotikkuun ei kuitenkaan tullut taaskaan viivoja, joten iskin viimeisen Ovitrellen kierron 11/12 päivä, vaikka en siis ottanut Letroja tässä kierrossa. Johtavat rakkulat olivat n. 13mm jo kp5/6, joten oletin että jatkavat kasvamistaan. Nyt on jo kp 20/26 ja muutaman päivän on ollut erikoisia oireita. Vaikeaa sanoa johtuvatko Ovitrellesta vai mistä, mutta jos kierto päättyy kuukautisiin, yhteydenotto polille kp1 ja pitkän kaavan sumuttelut alkaa kp18. Sikäli jännittää, että koska kierto oli niin sekaisin 3-4kk keskenmenosta, taas kierto voi mennä ketulleen.

Olen jo päättänyt, että kerran pitkä kaava julkisella ja toinen lyhyt kaava loppuvuodesta ja kolmas ensi vuoden alussa Dextrassa Helsingissä.

Mies tosin uskoo taas vakaasti ettei hoitoja edes tarvita, mutta itse varauduin kolmeen hoitosykliin
ensin omilla soluilla. En ryhdy luovuttamaan ennenkuin mahdollisuudet on nolla . Jotenkin on helpompi elää, kun kokee tekevänsä voitavansa asian eteen.

Tsemppiä kaikille! Taistelu on vasta alussa, ei lopussa. Pitää uskoa siihen että onnistuu, vaikka se vaikeaa usein onkin !

Kuinka sinun kierto sujuu Peppipupu?

 

[Peppipupu]

Täällä kp 12 ja ovis hukassa...

 

[Onninen-Olivia]

Täällä kp 12 ja ovis hukassa...

Mulle kävi samoin tässä(kin kierrossa). Saattaa olla että ovulaatio olisi tullut ilmankin piikkiä, mutta itseä helpottaa kun voi olla varma. Mulla rakkulat kasvaa ilman lääkkeitä, mutta irtoaminen ei ole varmaa ainakaan joka kuu.

Oletko miettinyt hakevasi irrotuspiikkejä? Voisi parantaa mahdollisuuksia ja helpottaa tressiä :angelic:. Itse sain niitä puhumalla työpaikan gyneltä..

 

[jamm]

Mulle kävi samoin tässä(kin kierrossa). Saattaa olla että ovulaatio olisi tullut ilmankin piikkiä, mutta itseä helpottaa kun voi olla varma. Mulla rakkulat kasvaa ilman lääkkeitä, mutta irtoaminen ei ole varmaa ainakaan joka kuu.

Oletko miettinyt hakevasi irrotuspiikkejä? Voisi parantaa mahdollisuuksia ja helpottaa tressiä :angelic:. Itse sain niitä puhumalla työpaikan gyneltä..

Täytyy kysyä yksityisen gyneltä itsekin kun käyn ens kerran :)

 

[Peppipupu]

Mulle kävi samoin tässä(kin kierrossa). Saattaa olla että ovulaatio olisi tullut ilmankin piikkiä, mutta itseä helpottaa kun voi olla varma. Mulla rakkulat kasvaa ilman lääkkeitä, mutta irtoaminen ei ole varmaa ainakaan joka kuu.

Oletko miettinyt hakevasi irrotuspiikkejä? Voisi parantaa mahdollisuuksia ja helpottaa tressiä :angelic:. Itse sain niitä puhumalla työpaikan gyneltä..

Jaa... Me ollaan siellä Dextrassa hoidossa, pitäisikö soittaa sinne? Laittaisivatko ihan puhelimessa reseptin..

 

[smoothie.]

Meki ollaan Dextrassa ja oon ite kysyny irrotuspiikkejä ja aina oon saanu kunhan on ultra käyty ennen sitä ja varmistettu että vain 1-2 johtofollia.