Letrozolin käyttäjiä?

[Varpu3]

Täälläkään ei oo ovista näköpiirissä, on jo kp17 mutta ultrassa ei näkynyt johtofollikkelia ja limakalvokin vain 5,5mm (edellisen mittauksen 7mm oli vissiin mittausvirhe) En saanu kokeiluun piikityksiä vielä vaan täytyy ensin testaa Letrozolin nosto... Terolut taas kehiin kp25 alkaen jotta pääsis uuteen kiertoon. Niin turhauttavaa että toiset ehtii tulla raskaaksi ja synnyttääkin ennen ku mä saan edes ensimmäistä ovulaatiota!

Toivottavasti teillä muilla ovistestit näyttäis pian plussaa, sekin on jo juhlimisen paikka Pipsun lämpökäyrä näyttää kyllä hyvältä!

 

[alinah]

Taidan minäkin aloittaa primot viimeistään ylihuomenna, jotta pääsen myös joskus uuteen kiertoon..

 

[Varpu3]

Kannatan alinah, ehkä se ens kierto olis meijän kierto! :angelic: Pidän peukkuja että isompi annos Letroja tuottais tulosta :)


Kettutyttö, soittiko lääkäri sulle jo ja saitko irrotuspiikin?

 

[alinah]

Kannatan alinah, ehkä se ens kierto olis meijän kierto! :angelic: Pidän peukkuja että isompi annos Letroja tuottais tulosta :)


Kettutyttö, soittiko lääkäri sulle jo ja saitko irrotuspiikin?

Joo peukut pystyssä pidän sullekin ensi kiertoon! :)

 

[Kettutyttö]

Kannatan alinah, ehkä se ens kierto olis meijän kierto! :angelic: Pidän peukkuja että isompi annos Letroja tuottais tulosta :)


Kettutyttö, soittiko lääkäri sulle jo ja saitko irrotuspiikin?

Sain huomiselle soittoajan. Se on sit jo kp 20. Eilen Illalla oli one step tummumaan päin. Mutta aamulla digi edelleen tyhjä ympyrä. Voi jestas, mihin meidän ovikset on piiloutuneet :D

Ensi kierto on monelle toiveikas kun tulee muutoksia :)

 

[Kettutyttö]

Gynen soittoaika oli tänään. Epäili, että ei ole kasvanut follia ollenkaan tässä kierrossa. Seuraavassa ultra kp 13-14 aikoihin ja sit saan irrotuspiikin reseptin. Jos siellä kasvaa jotain.
Eli niin turha kierto kuin vai voi olla oli tää

 

[Essi86]

Taitaa melkein meillä kaikilla olla "turhat" kierto nyt, jospa ens kerralla menis kaikki nappiin :)

 

[alinah]

Aloitin nyt tänään ne primot, tsemppiä naiset ensi kiertoon kaikille! Jospa sitten ois meidän vuorot plussaa!

 

[Tyyne.]

Mielenkiinnosta tsekkailin ovulaatiota tästä 12 follin kierrosta, mutta ei sitä koskaan tullut. Eli ihan turha kaikin puolin tämä kierto täälläkin.

Nyt kuumeisesti ootan vuotoa, huomenna ehkä alkaa. Menopur-pistokset on jo valmiina odottamassa ja odotukset kasvaneet aika isoiksi tässä.

Peukut pystyyn meille kaikille ensi kiertoon!

 

[Varpu3]

Voi ei, onpa tosiaan nyt joku turhien kiertojen aalto menossa!:banghead: Mulle se gyne kyllä sanoikin viime kerralla että on tosi yleistä ettei eka lääkeannos saa vielä mitään kasvamaan, mutta isommallakaan ei voi lähteä suoraan kokeilemaan ettei tuu liikaa folleja..

On se vaan niin turhauttavaa ootella! Mutta otetaan ensi kiertoon sit ovisaalto

 

[Tyyne.]

Laitetaan vaan ovistikut laulamaan ihan urakalla ensi kierrossa! :)

Todellakin odottavan aika on pitkä. Mutta kivalle tuntuu, kun täällä tätä vertaistukea on saatavilla. Omassa elämässä kun ei muita samassa tilanteessa ole, on vain niitä onnellisesti raskaanaolevia tai pienten äitejä.

 

[Varpu3]

Laitetaan vaan ovistikut laulamaan ihan urakalla ensi kierrossa! :)

Todellakin odottavan aika on pitkä. Mutta kivalle tuntuu, kun täällä tätä vertaistukea on saatavilla. Omassa elämässä kun ei muita samassa tilanteessa ole, on vain niitä onnellisesti raskaanaolevia tai pienten äitejä.

Mulla sama juttu ja kaikki vielä raskautuneet helposti. Töissäkin sattuu juuri olemaan useampi raskaanaoleva... Onneksi on tää palsta

 

[Tyyne.]

Nyt menee kyllä pahasti aiheen vierestä tämä koko kommentti, mutta pakko on vähän avautua.

Välillä katkeruus nousee pinnalle ja aika raskaastikin. Etenkin juuri näiden ihmisten kohdalla, jotka ovat helposti tai jopa vahingossa (tahtomattaan) raskautuneet. On tosi vaikea olla iloinen heidän puolestaan, tai edes teeskennellä sitä.

Ootteko pystyneet puhumaan miten avoimesti muille lapsettomuudesta ja näistä hoidoista? Puhutteko vaikkapa näistä tässä ketjussa käsitellyistä asioista oikeassa elämässä?

 

[Kettutyttö]

Nyt menee kyllä pahasti aiheen vierestä tämä koko kommentti, mutta pakko on vähän avautua.

Välillä katkeruus nousee pinnalle ja aika raskaastikin. Etenkin juuri näiden ihmisten kohdalla, jotka ovat helposti tai jopa vahingossa (tahtomattaan) raskautuneet. On tosi vaikea olla iloinen heidän puolestaan, tai edes teeskennellä sitä.

Ootteko pystyneet puhumaan miten avoimesti muille lapsettomuudesta ja näistä hoidoista? Puhutteko vaikkapa näistä tässä ketjussa käsitellyistä asioista oikeassa elämässä?

Tyyne, en puhu oikein muualla. Mulla alkoi raskaus syksyllä lokakuussa ja se meni jouluksi kesken
Siitäkään en pahemmin puhu, kun ei oikein ne ymmärrä ketkä ei oo keskenmenoa kokeneet. Onneksi siitä oon saanut puhua/kirjoittaa täällä myös.

 

[Varpu3]

Nyt menee kyllä pahasti aiheen vierestä tämä koko kommentti, mutta pakko on vähän avautua.

Välillä katkeruus nousee pinnalle ja aika raskaastikin. Etenkin juuri näiden ihmisten kohdalla, jotka ovat helposti tai jopa vahingossa (tahtomattaan) raskautuneet. On tosi vaikea olla iloinen heidän puolestaan, tai edes teeskennellä sitä.

Ootteko pystyneet puhumaan miten avoimesti muille lapsettomuudesta ja näistä hoidoista? Puhutteko vaikkapa näistä tässä ketjussa käsitellyistä asioista oikeassa elämässä?

Mä oon hyväksynyt sen että muiden raskausuutista herättää hankaliakin tunteita, kuten tää koko prosessi, ja puhunut niistä fiiliksistä vaikka puolison kanssa. Jossain kohtaa ne tunteet sit aina lievenee ja nykyään aattelen silleen että esim kateus ei oo huono juttu vaan viesti siitä että asia on mulle tärkeä ja että todella haluan lapsen. Oon lisäks kokenut itselle parhaaks olla aika avoin tässä asiassa ja suurin osa tietää meidän tilanteesta. Silleen vältän myös typerät kommentit ja turhat utelut lapsien hankkimisesta.. Mutta enpä mä kenenkään kanssa ovislimoista tai follien tarkasta koosta puhele kun ei kukaan niistä tajua mitään

 

[Varpu3]

Ja vaikka kaverit oliski ymmärtäväisiä kaikenlaisten tunteiden suhteen niin ei se silti oo sama ku puhua jollekin joka oikeasti tietää kokemuksesta millaista tää on...

 

[Tyyne.]

Tyyne, en puhu oikein muualla. Mulla alkoi raskaus syksyllä lokakuussa ja se meni jouluksi kesken
Siitäkään en pahemmin puhu, kun ei oikein ne ymmärrä ketkä ei oo keskenmenoa kokeneet. Onneksi siitä oon saanut puhua/kirjoittaa täällä myös.

Voi ei, otan osaa

Mulla on välillä tosi kova tarve puhua kaikkeen tähän liittyvästä. Mut samalla tulee sellanen möykky sisälle enkä osaa tai uskalla puhua. Puolisolle tietysti puhun ja yhdelle ystävälle olen puhunut tosi avoimesti.

Tällaisessa elämänvaiheessa on tärkeetä, että voi jollekin puhua niistä ovislimoista ja follien määrästä ja koosta. Nää on itselle niin tärkeitä juttuja mut eipä näistä muut jaksa puhua, jos ei asia millään tavalla kosketa.

Mä oon hyväksynyt sen että muiden raskausuutista herättää hankaliakin tunteita, kuten tää koko prosessi, ja puhunut niistä fiiliksistä vaikka puolison kanssa. Jossain kohtaa ne tunteet sit aina lievenee ja nykyään aattelen silleen että esim kateus ei oo huono juttu vaan viesti siitä että asia on mulle tärkeä ja että todella haluan lapsen.

Oot ajatellut kauniisti tuon kateuden. Itse oon kokenu kovaa syyllisyyttäkin siitä, että oon tosi kateellinen ja katkerakin monelle naiselle. Ehkä alan ajatella samalla tavalla :)

 

[Kettutyttö]

Tyyne, kiitos
Mulle voi laittaa esim yksityisviestiä jos tulee joskus iso tarve puhua näistä asioista, mutta ei oo semmoinen minkä haluaisi jakaa isolle ryhmälle. Tai muuten vaan :)

Varpu, mäkin oon välillä kateellisen ja katkeran välimaastossa, onneksi oon pysyny niitten kanssa vielä koossa. Mitta varsinkin keskenmenon jälkeen on tuntunut hirmu pahalta jos lähellä joku tullut raskaaksi vaikkapa hyvin helposti/vahingossa. Ei se ole tietenkään minulta pois mutta on tuntunut pahalta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki ansaitsee onnen.

 

[Essi86]

Mulla on onneksi aika paljon tuttavia, ketkä on saaneet lapsen vasta ivf hoitojen avulla ja heiltä oon kyllä saanut paljon ymmärrystä tilanteeseen. Sitten on nämä omat kaverit, jotka on kyllä ihan pihalla ja ei ymmärrä kyllä yhtikäs mitään näistä hoitokuvioista ja ei varmaan kyllä kiinnostakaan kuunnella mun juttuja :D
Oon huomannu itestä, että on tosi vaikea olla sellaisessa tilanteessa, missä joku saa esim. onnitteluja raskauden vuoksi, jotenki pelkään, että oma pahaolo näkyy ulospäin. Jätin yhden sellaisen tilaisuuden nyt välistä ja koin siitä vähän huonoa omatuntoa, mutta omaa jaksamista on oikeus myös vaalia :)

 

[Tyyne.]

Kettutyttö, kiitos tarjouksesta :)

Ehdottomasti pitää omaa jaksamista vaalia. Olen minäkin jättäytynyt pois tilanteista ja juhlista, joissa tiedän joutuvani kohtaamaan liian rankkoja tuntemuksia. Ei tämä toivottavasti ole pysyvä olotila ja ehkä joskus helpottaa.