No sitten se vasta alienille tuntuuki, ku möyrii/muljahtelee puolelta toiselle niin, että koko maha liikkuu! :D Ihanaa tuo liike kyllä on! :)
Minä mietin esikoisen kohdalla pitkään, ketä kummeiksi eli ystäviä vai sukulaisia. Ajattelin omaa lähipiiriäni, omia ja sisarusteni kummeja sekä lähisuvun kummijärjestelyjä ja sitten menneitä ja nykyisiä ystävyyssuhteitani. Monelle on käynyt niin, että kummit ovat hävinneet ajan saatossa, kun eivät ole mitään sukua ja ystävyys syystä tai toisesta lopahtaa. Lähisuvulla on myös usein suurempi tunneside lapseen. Toisaalta se on juurikin niin, että sukulaisilla on joka tapauksessa oma roolinsa lapsen elämässä. Minusta se sitten onkin vain hyvin luontevaa, että kummit ovat juuri siitä porukasta. Ymmärrän kuitenkin hyvin sen toisen näkökulman. Kannattaa vain sitten varautua siihen, että elämäntilanteet ja ihmissuhteet muuttuvat, yksi lopahtaa, toinen tulee tilalle. Kesällä viimeksi harmittelin, ettei minulle tärkeän nuoren kummi ollut konfirmaatiossa. Häntä itseään/perhettään asia ei kuitenkaan tuntunut vaivaavan.
Itsellä nyt vaikea valinta, kun lähisukua niin paljon. Asiaa ei kyllä helpottaisi, vaikka kummit valittaisiin ystävistä, päinvastoin.