Lapsenalkunsa menettäneet
- Ketjun aloittaja Mangusti
- Aloituspäivämäärä
Kaksi viikkoa sitten torstaina otin cytotecit, lauantaina iltapäivällä nousi lämpö siihen 37.5 jolloin soitin sairaalaan missä kätilö pyysi seuraamaan tilannetta ja sanoi, että jos siitä nousee tai tulee kovat kivut tule sairaalaan heti, muuten pyysi mittaamaan lämpöä monta kertaa päivässä ja sanoi että jos jatkuu lämpö niin "tule tarkastuttamaan tilanne". Sunnuntaina oli 37.4, maanantaina 37.2 jolloin menin Kättärin päivystykseen. Olivat Tosi ihania siellä, ottivat verikokeita ja lääkäri ultrasi ja sanoivat, että jos jatkuu tai kivut tulee koviksi niin tule vain uudestaan.
Meillä meni kaikki suunnitelmat uusiksi kun saimme tietää raskaudesta, ja mietimme paljon täytyykö etsiä uusi asunto tai miten sisustaa olemassaoleva koti niin, että vauvalla hyvä olla jne. Olin päättänyt etten osta mitään vauvalle ennen ultraa, ja hyvin se pitikin, kunnes olimme käymässä ulkomailla ja löysin maailman söpöimmät pienet housut ja villatakin vauvalle. Mutta, säilytän ne pakattuna jos vaikka saisi sen vauvan joku päivä :)
Yksi asia mitä olen jäänyt miettimään kovin on se kun np-ultrassa kätilö sanoi, että istukka oli alkanut irtoamaan jonkun verran vaikka olikin hyvin kiinni. Jälkeenpäin olen miettinyt (ehkä koska äiti otti asian esille), entä jos se oli irti koko ajan, ja sen takia pikkuinen ei ole kasvanut?
Asioita joihin ei koskaan saa vastausta, mutta ajattelin sitä varhaisultraa siltä kannalta, että näkee onko oikeassa paikassa ja onko istukka kiinni jne..vaikka tiedän, ettei se mitään silti takaa niin varhaisessa vaiheessa.
Meillä meni kaikki suunnitelmat uusiksi kun saimme tietää raskaudesta, ja mietimme paljon täytyykö etsiä uusi asunto tai miten sisustaa olemassaoleva koti niin, että vauvalla hyvä olla jne. Olin päättänyt etten osta mitään vauvalle ennen ultraa, ja hyvin se pitikin, kunnes olimme käymässä ulkomailla ja löysin maailman söpöimmät pienet housut ja villatakin vauvalle. Mutta, säilytän ne pakattuna jos vaikka saisi sen vauvan joku päivä :)
Yksi asia mitä olen jäänyt miettimään kovin on se kun np-ultrassa kätilö sanoi, että istukka oli alkanut irtoamaan jonkun verran vaikka olikin hyvin kiinni. Jälkeenpäin olen miettinyt (ehkä koska äiti otti asian esille), entä jos se oli irti koko ajan, ja sen takia pikkuinen ei ole kasvanut?
Asioita joihin ei koskaan saa vastausta, mutta ajattelin sitä varhaisultraa siltä kannalta, että näkee onko oikeassa paikassa ja onko istukka kiinni jne..vaikka tiedän, ettei se mitään silti takaa niin varhaisessa vaiheessa.
Olin myös päättänyt etten mitään osta ja se onneksi piti vaikka monta kertaa kaupassa käydessä huomasin kärryyni ilmestyneen vaikka mitä onneksi palautin kaikki takaisin aina hyllyille! :d Niin totta tuollaisiin mietteisiin varhaisultra kyllä varmasti antaa mielenrauhan ja muutenkin! Minulle kaavinnan jälkeen lääkäri ilmoitti, että istukasta otettu pieni näyte patologille tutkittavaksi ja että tulokset tulevat sitten postissa. Nyt jännään täällä myös sitä.
Mulle sanottiin viime keskiviikon kontrollin yhteydessä, ettei enää ole mitään kieltoja (kylpeminen/uiminen, seksi), vaikka tilanne ei ollutkaan täysin normaali ja jälkimmäinen kaavinta oli vasta pari päivää aikaisemmin. 
Vähän siis ihmetytti miksi ei ole enää mitään varotoimenpiteitä... lisäksi ne toiset tulehdusta hoitavat antibiootit sai lopettaa etuajassa... varsinaista vuotoa ei kyllä juurikaan enää tullut viime viikolla, mutta nyt on parina päivänä tullut taas hieman. Viikonloppuna kyllä uskaltauduimme seksiä harrastamaan (ihan ilman ehkäisyäkin koska siitä ei ollut lääkärissä mitään puhetta), mutta pakko sanoa, ettei se kyllä kovin mukavalta tuntunut. Jotenkin arka/kipeä koko emätin + limakalvot ja jotenkin pelotti koko touhu. Toivottavasti ei tuu mitään traumaa tästä hommasta...
Viime viikolla ei ollut enää ihmeempiä tuntemuksia vatsassa, eikä tosiaan juurikaan vuotanut mitään. Nyt taas on parina päivänä tullut vessakäynnin yhteydessä sellaista hyytelömäistä (hajutonta) vuotoa, jonka mukana on vähän verta. Lisäksi vatsassa on ikäänkuin menkkamaisia tuntemuksia. Ihmettelenkin, että mitä tää nyt on... "onneksi" on torstaina vielä se lääkäri, niin voi ottaa vuodon/tuntemukset puheeksi.
Vähän siis ihmetytti miksi ei ole enää mitään varotoimenpiteitä... lisäksi ne toiset tulehdusta hoitavat antibiootit sai lopettaa etuajassa... varsinaista vuotoa ei kyllä juurikaan enää tullut viime viikolla, mutta nyt on parina päivänä tullut taas hieman. Viikonloppuna kyllä uskaltauduimme seksiä harrastamaan (ihan ilman ehkäisyäkin koska siitä ei ollut lääkärissä mitään puhetta), mutta pakko sanoa, ettei se kyllä kovin mukavalta tuntunut. Jotenkin arka/kipeä koko emätin + limakalvot ja jotenkin pelotti koko touhu. Toivottavasti ei tuu mitään traumaa tästä hommasta... Viime viikolla ei ollut enää ihmeempiä tuntemuksia vatsassa, eikä tosiaan juurikaan vuotanut mitään. Nyt taas on parina päivänä tullut vessakäynnin yhteydessä sellaista hyytelömäistä (hajutonta) vuotoa, jonka mukana on vähän verta. Lisäksi vatsassa on ikäänkuin menkkamaisia tuntemuksia. Ihmettelenkin, että mitä tää nyt on... "onneksi" on torstaina vielä se lääkäri, niin voi ottaa vuodon/tuntemukset puheeksi.
Onneksi pääset vielä lääkäriin! Me pidettiin kyllä suosilla taukoa, ja odotettiin menkat ennen ehkäisyn poisjättämistä. Ei ollut kyllä halutkaan kovin korkealla sen ruljanssin jälkeen ja olin kyllä myös verenhukasta ja muusta niin heikkona, et ei kyllä tauko haitannut! Tulehdusriski siinä kai lähinnä on niin kauan kun vuoto jatkuu, enkä me kyllä haluttu yhtään riskeerata.. Pelkäsin myös kipuja ja siksikin oli kivempi oottaa, et olin varmasti toipunut hyvin.
Mulla on vielä hieman rusehtavaa vuotoa, mutta lähinnä vessassa. Tällä viikolla tulee kolme viikkoa cytotecin ottamisesta. Ei oo mitään maha-tuntemuksia tai kipuja, lähinnä vaan aivan tajuttoman väsynyt.
Meinasin oman mielenrauhan takia käydä gynellä heti kun raskaustesti on negatiivinen, en ole vielä tehnyt.
Meinasin oman mielenrauhan takia käydä gynellä heti kun raskaustesti on negatiivinen, en ole vielä tehnyt.
No niin, nyt on viimeinen kontrollikäynti käyty gynepolilla. Tällä kertaa tuli sentään "hyviä" uutisia, kohtu näytti VIHDOINKIN tyhjältä, hurraa! Tosin kohtukanavassa näytti vielä olevan jotakin tulollaan (ei ole kyllä edelleenkään mitään sattumia tullut...) ja keltarauhasen jäänteet 2x3cm oli vielä oikeassa munasarjassa jäljellä.
Labra-arvot oli ihan ok, tulehdusarvo oli laskenut normaaliksi ja hcg oli enää 15 (normaali on alle 5), hemoglobiini tosin oli aika matala (117) huolimatta siitä, että kohta kuukauden päivät oon vedellyt rautalisää...
Että jospa tämä tilanne tästä viimeinkin normalisoituisi... saapa vaan nähdä kuinka kauan menee, että ekat kuukautiset alkaa...
Tayssin hormoni- ja lapsettomuuspolille olis tarkoitus mennä 8.12 vähän kartoittamaan tilannetta ja suunnittelemaan tulevaa, mutta tämän vuoden puolella on ihan turha haaveilla enää mistään toimenpiteistä...
Tosin kohtukanavassa näytti vielä olevan jotakin tulollaan (ei ole kyllä edelleenkään mitään sattumia tullut...) ja keltarauhasen jäänteet 2x3cm oli vielä oikeassa munasarjassa jäljellä.Labra-arvot oli ihan ok, tulehdusarvo oli laskenut normaaliksi ja hcg oli enää 15 (normaali on alle 5), hemoglobiini tosin oli aika matala (117) huolimatta siitä, että kohta kuukauden päivät oon vedellyt rautalisää...
Että jospa tämä tilanne tästä viimeinkin normalisoituisi... saapa vaan nähdä kuinka kauan menee, että ekat kuukautiset alkaa...
Tayssin hormoni- ja lapsettomuuspolille olis tarkoitus mennä 8.12 vähän kartoittamaan tilannetta ja suunnittelemaan tulevaa, mutta tämän vuoden puolella on ihan turha haaveilla enää mistään toimenpiteistä...
Eipä ole menkat alkaneet vielä, sunnuntaina tulee 6 viikkoa kuluneeksi keskenmenosta (tai siis siitä lääkkeellisestä tyhjennysyrityksestä). Viime viikolla oli torstaina sellaista menkkamaista juilintaa alavatsalla ja olin ihan varma, että vuoto alkaa, mutta eipä alkanut. Seuraavan päivän mulla oli ihan selviä supistuksia koko päivän (välillä tuli muutaman minuutin välein sellaisia aaltomaisia kipuja, jotka kesti 20-30s kerrallaan), mitään ei siltikään ulos tullut. En tiedä voikohan siellä kohtukanavassa olla jotakin "jumissa", kun selvästikin kohtu yritti sieltä jotakin poistaa (viime ultrassahan siellä kanavassa näkyi jotakin), mutta mitään ei ole vuotanut vikan kaavinnan jälkeen...
Onneks on sentään ens maanantaina se aika hormonipolille, niin sinne kohtuun voidaan kurkata taas ultralla.
Kuinka kauan teillä muilla keskenmenon kokeneilla kesti, että seuraavat kuukautiset tuli?
Onneks on sentään ens maanantaina se aika hormonipolille, niin sinne kohtuun voidaan kurkata taas ultralla.
Kuinka kauan teillä muilla keskenmenon kokeneilla kesti, että seuraavat kuukautiset tuli?
No niin, nyt on viimeinen kontrollikäynti käyty gynepolilla. Tällä kertaa tuli sentään "hyviä" uutisia, kohtu näytti VIHDOINKIN tyhjältä, hurraa!
Labra-arvot oli ihan ok, tulehdusarvo oli laskenut normaaliksi ja hcg oli enää 15 (normaali on alle 5), hemoglobiini tosin oli aika matala (117) huolimatta siitä, että kohta kuukauden päivät oon vedellyt rautalisää...
Että jospa tämä tilanne tästä viimeinkin normalisoituisi... saapa vaan nähdä kuinka kauan menee, että ekat kuukautiset alkaa...
Tayssin hormoni- ja lapsettomuuspolille olis tarkoitus mennä 8.12 vähän kartoittamaan tilannetta ja suunnittelemaan tulevaa, mutta tämän vuoden puolella on ihan turha haaveilla enää mistään toimenpiteistä...
Jooh, ihan hyvä, että tuli käytyä siellä hormonipolilla. Käynnin tarkoitushan olis suunnitella tulevia raskausyrityksiä (oli tarkoitus jatkaa inseminaatioilla tammikuussa), mutta kun mainitsin lääkärille, ettei menkat ole vieläkään tulleet keskenmenon jälkeen, käynnin focus kääntyikin sitten siihen seikkaan, että kohdussa on VIELÄKIN (tai taas) jotakin ylimääräistä!
Uskomatonta miten vaikeaa voi yhden keskenmenon loppuunsaattaminen olla!!!
Lääkäri ensin kysyi ultratessaan onko mitenkään mahdollista, että olisin tässä keskenmenon jälkeen jo ollut uudelleen raskaana, mutta sanoin, ettei se oikein ole mahdollista.
Kohdussa näkyi jotakin nestettä ja lisäksi jotakin muuta "höttöä", mistä ei voitu ultran perusteella sanoa mitä on. Jotakin märkää siellä voi siis olla, eikä löydökset olleet mitenkään normaaleja.
Lääkäri kyseli onko minulla jotakin infektiotuntemuksia, epäili siis että kohdussa olisi edelleen (tai taas) jokin tulehdustila päällä. Mitään voimakkaita oireita minulle ei ole kuitenkaan ollut (pari kertaa on ollut alavatsakipuja, jotka ovat kuitenkin menneet ohi).
Kävin sitten labrassa ja otettiin perusverenkuva, tulehdusarvot ja vielä raskaushormonikin, ja tulokset sain seuraavana päivänä. Kaikki labrat ol ihan normaaleja, eli raskausmateriaalia kohdussa ei ole, eikä tulehdusarvoista päätellen tulehdustakaan, mutta silti lääkäri epäili tulehdusta... ota tästä nyt sitten selvää!
Joka tapauksessa joudun TAAS kaavintaan ja vielä uuteen kohdunkaulan laajennukseenkin, koska se märkä on saatava kohdusta pois ja mitä ilmeisemmin kohdunkaulassa on jotakin häikkää, kun tavara ei sieltä itsekseen pääse vuotamaan. Tänään menen siis tayssiin kaavittavaksi ja ens maanantaina jälkitarkastukseen hormonipolille. Saan toimenpiteen yhteydessä antibiootit suoneen ja ilmeisesti suunnittelevat laittavansa mut jollekin pidemmälle antibioottikuurille, varmuuden vuoksi...
Toivottavasti tilanne normalisoituisi ensi viikolla viimeistään, ettei mene joululomat ja kaikki pilalle. Sairaala menee meinaan ensi viikon jälkeen kahdeksi viikoksi kiinni, joten jos tilanteeni jää epäselväksi ensi viikon kontrollista huolimatta, niin sama rumba jatkuu ensi vuoden puolella...
Miten tämä voi olla näin vaikeata? Eikö se pelkkä keskenmenokin olisi jo tarpeeksi vaikea asia käsitellä, pitääkö kaikki mennä vaikeimman mahdollisen tavan kautta? Ja miten kukaan lääkäri ei osaa sanoa mikä mua ja mun kohtua oikein vaivaa?? Kaikki hoitotoimenpiteet menee ihan mututuntumalla ja mitään takeita parantumisesta ei ole. Mitään tietoa ei myöskään osattu antaa, että mitä tämä kaikki tarkoittaa tulevien raskautumisyritysten suhteen ja onko ylipäätään toivoa mistään enää. Hirvittävä epätietoisuus vallitsee ja pää on täynnä kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata.
Plussa 8/2014
Kkm 10/2014
Lääkkeellinen tyhjennys 10/2014
Kaavinta 10/2014
Kohtutulehdus 10/2014
2. kaavinta 11/2014
3. kaavinta 12/2014
???
Heippa!
Uskaltaudun nyt vasta tänne kirjoittelemaan vaikka jo hetken olenkin tätä foorumia silmäillyt. Itse olen nyt kolmatta kertaa vuoden sisään raskaana, ja vaikka tähän asti kaikki onkin mennyt hyvin, niin vaikea sitä on vieläkään uskoa ja luottaa että onni pysyisi matkassa loppuun asti. Jollain ihmeen tuurilla meille sattui tälläkin kertaa sama hoitaja np-ultraan kuin tuolloin keväällä, ja en tiedä ketä se tilanne jännitti enemmän, meitä vai hoitajaa.. Onneksi tällä kertaa saatiin iloisempia uutisia :)
Ensimmäinen keskenmeno löytyi tosiaan np-ultrassa huhtikuussa, kaveri oli kyllä lakannut kasvamasta jo monta viikkoa aiemmin, ja toinen tuli ihan itse ulos rv 6 kesäkuussa.
Jos nyt jotain on näistä keskenmenoista jäänyt käteen niin ainakin iso rakkaus ja luottamus mieheen, meidän suhde on niinku joulukaktus, kukkii vaikeimpina aikoina. Ja samoin on ystävät ja muu lähipiiri tullut eroteltua jyvät akanoista, tiedän nyt ketkä tukevat vaikeina aikoina ja ketkä luikkivat karkuun.
Mutta uskon että kaikki vaikeudet ja kärsimys lopulta palkitaan, ei vaan saa luovuttaa.
Ja vielä, ihan kauheeta lukea noita teidän kokemuksia, itse sain onneksi ekalla kerralla lääkkeet kouraan suoraan ja selvisin sillä yhdellä käynnillä. Verta tuli kyllä tosi paljon ja olin todella heikossa hapessa, sit kun soitin sinne päivystykseen ni ne totes vaan et ei oo mahdollista olla anemiaoireita kun kk sit labroissa ollut hemoglobiini niin hyvä, ja et eihän tota ees lasketa kun sikiö on kuollut jo viikoilla 5-6. Itse kyllä lasken että km tapahtui viikolla 13 koska sillon se löydettiin, kamalinta oli ajatus siitä että olin kanniskellut kuollutta lasta sisälläni jo monta viikkoa. Ja kovan taistelun jälkeen kun pääsin verikokeisiin oli hemoglobiini laskenut 108:aan, kun se edellinen arvo oli ollut 148...
Uskaltaudun nyt vasta tänne kirjoittelemaan vaikka jo hetken olenkin tätä foorumia silmäillyt. Itse olen nyt kolmatta kertaa vuoden sisään raskaana, ja vaikka tähän asti kaikki onkin mennyt hyvin, niin vaikea sitä on vieläkään uskoa ja luottaa että onni pysyisi matkassa loppuun asti. Jollain ihmeen tuurilla meille sattui tälläkin kertaa sama hoitaja np-ultraan kuin tuolloin keväällä, ja en tiedä ketä se tilanne jännitti enemmän, meitä vai hoitajaa.. Onneksi tällä kertaa saatiin iloisempia uutisia :)
Ensimmäinen keskenmeno löytyi tosiaan np-ultrassa huhtikuussa, kaveri oli kyllä lakannut kasvamasta jo monta viikkoa aiemmin, ja toinen tuli ihan itse ulos rv 6 kesäkuussa.
Jos nyt jotain on näistä keskenmenoista jäänyt käteen niin ainakin iso rakkaus ja luottamus mieheen, meidän suhde on niinku joulukaktus, kukkii vaikeimpina aikoina. Ja samoin on ystävät ja muu lähipiiri tullut eroteltua jyvät akanoista, tiedän nyt ketkä tukevat vaikeina aikoina ja ketkä luikkivat karkuun.
Mutta uskon että kaikki vaikeudet ja kärsimys lopulta palkitaan, ei vaan saa luovuttaa.
Ja vielä, ihan kauheeta lukea noita teidän kokemuksia, itse sain onneksi ekalla kerralla lääkkeet kouraan suoraan ja selvisin sillä yhdellä käynnillä. Verta tuli kyllä tosi paljon ja olin todella heikossa hapessa, sit kun soitin sinne päivystykseen ni ne totes vaan et ei oo mahdollista olla anemiaoireita kun kk sit labroissa ollut hemoglobiini niin hyvä, ja et eihän tota ees lasketa kun sikiö on kuollut jo viikoilla 5-6. Itse kyllä lasken että km tapahtui viikolla 13 koska sillon se löydettiin, kamalinta oli ajatus siitä että olin kanniskellut kuollutta lasta sisälläni jo monta viikkoa. Ja kovan taistelun jälkeen kun pääsin verikokeisiin oli hemoglobiini laskenut 108:aan, kun se edellinen arvo oli ollut 148...
Muokattu viimeksi:
Voi ei Maryshka! Käsittämätön huono tuuri, toivotaan todella että se nyt saadaan hoidettua ja voit edes vähän paremmin mielin lähteä joulunviettoon :/ Tunnelin päässä on jo oltava valoa! Voimia teille molemmille!!
BabyPerhonen, tuo on niiin raivostuttavaa, kun aina välillä törmää sairaanhoidon ammattilaisiin, jotka mukamas tietävät aina paremmin. Minullakin meni vuoto liian pitkälle, kun hoitaja oli etukäteen sanonut, ettei tarvitse huolestua, jos pyörryttää, johtuu vaan lääkkeestä ja niin paljon ei voi vuotaa, että se siitä johtuisi. Niinpäniin, lopputuloksena ambulanssi uskalsi viedä sairaalaan ilman nivuskanyylia vain koska matkaa oli kilometri, ja hemoglobiini lopulta 82 (tai vastaavaa, en muista enää varmaksi). Joten luottakaa kaikki omiin tunteisiin enemmän kuin ammattilaisten sanaan!
BabyPerhonen, tuo on niiin raivostuttavaa, kun aina välillä törmää sairaanhoidon ammattilaisiin, jotka mukamas tietävät aina paremmin. Minullakin meni vuoto liian pitkälle, kun hoitaja oli etukäteen sanonut, ettei tarvitse huolestua, jos pyörryttää, johtuu vaan lääkkeestä ja niin paljon ei voi vuotaa, että se siitä johtuisi. Niinpäniin, lopputuloksena ambulanssi uskalsi viedä sairaalaan ilman nivuskanyylia vain koska matkaa oli kilometri, ja hemoglobiini lopulta 82 (tai vastaavaa, en muista enää varmaksi). Joten luottakaa kaikki omiin tunteisiin enemmän kuin ammattilaisten sanaan!
Miten Maryshkalla onkin voinut olla noin kamalia koettelemuksia! Ihan järkyttävää. Toivotan sulle sydämestäni jaksamista kaiken keskelle 
Toivottavasti kaikki selviää mahdollisimman pian.
En oikeastaan kuuluisi tänne vaan kesäkuisten porukkaan, mutta siellä ei ollut tällaista keskustelua ja halusin kommentoida. Tosi hienoa, kun Mangusti loi tällaisen ketjun. Oma keskenmeno oli tapahtunut pian ar-ultran jälkeen (jossa näkyi syke) vkolla 7 ja sain tietää sen kaksi viikkoa myöhemmin, 29.10. Lääkkeellinen tyhjennys 2.11. Fyysisesti olen selvinnyt helpolla, olen ollut onnekas. Vaikka itse tyhjennys oli tosi kivulias, jälkivuoto kesti vain viikon ja ensimmäiset menkat tulivat tasan neljä viikkoa tyhjennyksestä.
Henkinen puoli on ollut itselleni kovempi pala. Ensinnäkin olen ollut tyrmistynyt siitä, miten keskenmenoja hoidetaan eri tavoin eri sairaaloissa ja miten mitään henkistä apua ei ole tarjolla monessakaan paikassa. Oma tilanne on ollut sinänsä erilainen, kun käyn muutenkin terapiassa, olen saanut puhua siellä. Mutta miten muut? Monet jäävät oman onnensa nojaan.
Minun on myös ollut hankala sisäistää, että olen oikeasti ollut raskaana. En tiedä, ymmärtääkö tätä kukaan.. Niin kuin olisin kuvitellut kaiken! Kun ei se lapsi ollut konkreettinen asia muille kuin minulle ja miehelle. Suremista vaikeuttaa, kun ei ole konkretiaa ja muiden on hankala ymmärtää tilannetta.
Välillä on tuntunut siltä, että ei minusta ei edes ole äidiksi ja keskenmeno jotenkin osoitti sen.. Mutta nyt on pinnassa uuden raskauden ja vauvan kaipuu. Se ylittää kaikki muut tunteet. Vielä ei oo yritetty uudestaan, koska mieheni on ulkomaankomennuksella ja nähdään tammikuussa seuraavan kerran. Katsotaan, seuraako siitä mitään.. :)
Paljon voimia kaikille meille
Toivottavasti kaikki selviää mahdollisimman pian.En oikeastaan kuuluisi tänne vaan kesäkuisten porukkaan, mutta siellä ei ollut tällaista keskustelua ja halusin kommentoida. Tosi hienoa, kun Mangusti loi tällaisen ketjun. Oma keskenmeno oli tapahtunut pian ar-ultran jälkeen (jossa näkyi syke) vkolla 7 ja sain tietää sen kaksi viikkoa myöhemmin, 29.10. Lääkkeellinen tyhjennys 2.11. Fyysisesti olen selvinnyt helpolla, olen ollut onnekas. Vaikka itse tyhjennys oli tosi kivulias, jälkivuoto kesti vain viikon ja ensimmäiset menkat tulivat tasan neljä viikkoa tyhjennyksestä.
Henkinen puoli on ollut itselleni kovempi pala. Ensinnäkin olen ollut tyrmistynyt siitä, miten keskenmenoja hoidetaan eri tavoin eri sairaaloissa ja miten mitään henkistä apua ei ole tarjolla monessakaan paikassa. Oma tilanne on ollut sinänsä erilainen, kun käyn muutenkin terapiassa, olen saanut puhua siellä. Mutta miten muut? Monet jäävät oman onnensa nojaan.
Minun on myös ollut hankala sisäistää, että olen oikeasti ollut raskaana. En tiedä, ymmärtääkö tätä kukaan.. Niin kuin olisin kuvitellut kaiken! Kun ei se lapsi ollut konkreettinen asia muille kuin minulle ja miehelle. Suremista vaikeuttaa, kun ei ole konkretiaa ja muiden on hankala ymmärtää tilannetta.
Välillä on tuntunut siltä, että ei minusta ei edes ole äidiksi ja keskenmeno jotenkin osoitti sen.. Mutta nyt on pinnassa uuden raskauden ja vauvan kaipuu. Se ylittää kaikki muut tunteet. Vielä ei oo yritetty uudestaan, koska mieheni on ulkomaankomennuksella ja nähdään tammikuussa seuraavan kerran. Katsotaan, seuraako siitä mitään.. :)
Paljon voimia kaikille meille