Lapsenalkunsa menettäneet
- Ketjun aloittaja Mangusti
- Aloituspäivämäärä
Saska82
Silmät suurina ihmettelijä
Voimia kaikille keskenmenon kokeneille. MrsH mulla kävi ensimmäisen raskauden kanssa aika samoin kun sinulla. Tosin jo vuonna 2009. Menossa oli viikot 12+0 ja ultrassa todettiin että sydän ei lyö. Sikiö oli 8+5 kokoinen eli sillon mennyt. Vaikka se oli mullekin tosi rankkaa, niin voin luvata että itkut loppuu ja elämä alkaa taas eteneen. Synnytin sitten terveet lapset 2010 ja 2011 ja nyt jännitän kolmannen ultraa joka viikon päästä.
Kokemuksella voin myös kertoa, että siitä uudelleen raskaaksi tulosta ei kannata tehdä pakonomaista. Se on todella raskasta parisuhteelle ja raskaaksi tuleminen hidastuu, jos elimistö on kauheessa stressissä. Toivon kaikille vain hyvää tulevaan :)
Kokemuksella voin myös kertoa, että siitä uudelleen raskaaksi tulosta ei kannata tehdä pakonomaista. Se on todella raskasta parisuhteelle ja raskaaksi tuleminen hidastuu, jos elimistö on kauheessa stressissä. Toivon kaikille vain hyvää tulevaan :)
Kyllä näitä luetaan snipu :) Ja lähetetään sinne ja muille paljon lämpimiä ajatuksia! On kyllä kohtuutonta laittaa noin kauan odottamaan kaavintaa.. Yritä jaksaa, kylläse varmaan sen jälkeen ok vihdoin ohi. Mutta erityisesti kaavinnan jälkeen hankkiutukaa nopeasti uudestaan lääkäriin jos lämpö nousee! Minulle sanottiin naistenklinikalta, kun soitin kohtutulehdusepäilyäni, että "varmaan on flunssaa". Hah! Onneksi luotin itseeni ja pääsin yths:lle lääkärille ja sitä kautta lähetteellä naistentaudeille. Jos olisin kotona odottanut yli 38:n asteen kuumetta niin kuin kehotettiin, olisi tulehdus ehtinyt jo todella pahaksi.. Taas näitä varoittavia esimerkkejä, mutta toivoin vain viime keväänä niin monessa kohtaa saaneeni paremmat ohjeet, jotta olisin reagoinut nopeammin tilanteisiin (tuohon onneksi osasin ohjeiden vastaisestikin!), olisi toipuminen ollut paljon nopeampaa..
Jaksamista muillekin keskenmenon kokeneille. Täällä kanssa yksi pienensä menettänyt.
Keskeytynyt keskenmeno todettiin yksityisellä lääkärillä teettämässämme ultrassa toissa keskiviikkona, viikkoja olisi pitänyt olla 9+, mutta sikiö oli kuollut noin rv. 7+6.
Syke oltiin siis jo nähty rv. 6+3, kun hormonipolilla käytiin tilanne tsekkaamassa (raskaus sai alkunsa inseminaatiosta), joten siksi oli vieläkin isompi shokki, minkäänlaisia keskenmenoon viittaavia oireita ei ollut, vaan halusin ainoastaan mielenrauhan vuoksi käydä ultrassa...
Noh, koska käytiin omakustanteisesti ultrassa (ja vielä toisessa kaupungissa), niin lääkäri ei oikein voinut tehdä asialle mitään. Kehotti vaan menemään n. viikon päästä uuteen ultraan (ei siis kirjoittanut lausuntoon, että sikiö olisi kuollut, vaikka asia täysin selvä oli!) koska "tulokset eivät koskaan ole 100% varmoja". !!
Soitin heti seuraavana päivänä neuvolaan ja sain seuraavalle maanantaille ajan neuvolalääkärille. Tuli pitkät neljä päivää odottaa lopullista "tuomiota". Neuvolalääkäri odotetusti totesti saman lopputuloksen, eli sikiö oli menehtynyt n. 7+5 ja laittoin sitten lähetteen sairaalan gynepolille tyhjennystä varten. Ajan gynelle sain sitten vasta perjantaille.
Gynellä siis viime perjantaina piti todeta tilanne KOLMANNEN kerran eli joo, on se kuollut ja sitten sain vasta luvan tehdä tyhjennyksen... Hirveetä joutua odottaan noin kauan, että tilanteen saa etenemään, sikiö oli jo ollut n. kolme viikkoa kuolleena...
Sain luvan tehdä tyhjennyksen kotona, esilääkkeen sain perjantaina polilla ja itse tyhennysoperaatio oli sitten sunnuntaina. Sunnuntaina 8.30 otin 4 Cytoteciä ja sitten 4+4h päästä suun kautta loput 4kpl. &kpl Panacodeja oli myös pakko ottaa päivän aikana, heti ekojen lääkkeiden oton jälkeen alkoi alavatsakivut ja koko päivän juili ja supisteli aika reippaasti. Itse vuoto taas ei alkanutkaan niin reippaasti, vaan joskus 6h päästä ekoista lääkkeistä tuli hulaus housuun (ilmeisesti lapsivedet ja sitten verta) ja toinen tollainen reippaampi lorahdus tuli parin tunnin päästä ja sillon myös ponnistelemalla pöntöllä tuli oletettavasti sikiö. Mutta muuten mulle jäi kyllä sellainen fiilis, ettei kaikki vuotanut ulos. Koko päivän selvisin kuitenkin n. kolmella siteellä (lisäksi ponnistelin pöntöllä varmaan kymmenisen kertaa päivän aikana) ja yölläkään ja seuraavina päivinä ei ole vuotanut paljoakaan. Tänään varsinkin on ollut hyvin niukkaa, melkein vaikuttaa, että vuoto olisi kokonaan loppumassa (johonkin kuuteen tuntiin ei ole vuotanut ollenkaan!).
Osaako kukaan sanoa onko tämä normaalia vai pitäisikö verta vuotaa oikeasti reippaasti? Ja kuinka paljon niitä kudoskappaleita yms. kiinteää kuuluisi oikeasti tulla ulos?? Mulla ei tullut oikeastaan mitään muuta, kuin se yksi kökkö, muuten vaan vuosi ihan verta.
Kipuja ei tänään enää ole ollut juuri ollenkaan, mutta jos yritän pöntöllä ollessani ponnistella, niin oikealle alavatsaan pistää ikävästi. Gynellehän soitin maanantaiaamuna raportoidakseni kuinka tyhjennys oli sujunut, niin hoitaja sanoi vaan ohjeeksi, että jos kipuja on edelleen paljon (tyyliin et pääse sängystä ylös), nousee kuume, tai muuten vointi huononee, niin sitten täytyy tulla päivystykseen. Sanoi myös, että sikiön ulostullessa kipujen olisi pitänyt loppua, mutta mulla kylläkin supisteli/juili mahaa koko illan, vaikka se oletettu sikiö tulikin ulos jo iltapäivällä, siksi tässä mietinkin, että jäiköhän tämä keskenmeno edelleen vaiheeseen... Kamalaa tämä epätietoisuus.(
Mulla on kyllä jälkitarkastusaika varattu perjantaille sinne gynepolille, mutta mietin, että onkohan järkevää mennä tarkistuttaan tilanne jo aiemmin(?) Olenko vaan vainoharhainen... Jos sitten perjantaina todetaankin, että kohdussa on edelleen tavaraa, niin vaihtoehtoisesti lykkäisivät mulle uudet tyhjennyslääkkeet kouraan tai sitten voitaisiin mahdollisesti suorittaa kaavinta päivystysluonteisesti. Sitten tää rumba venyisi taas viikonlopulle.
Tämän viikon olen onneksi saanut olla sairaslomalla, mutta haluaisin mahdollisimman nopeasti asian päätökseen ja palata "normaaliin" elämään ensi viikosta.
Keskeytynyt keskenmeno todettiin yksityisellä lääkärillä teettämässämme ultrassa toissa keskiviikkona, viikkoja olisi pitänyt olla 9+, mutta sikiö oli kuollut noin rv. 7+6.
Syke oltiin siis jo nähty rv. 6+3, kun hormonipolilla käytiin tilanne tsekkaamassa (raskaus sai alkunsa inseminaatiosta), joten siksi oli vieläkin isompi shokki, minkäänlaisia keskenmenoon viittaavia oireita ei ollut, vaan halusin ainoastaan mielenrauhan vuoksi käydä ultrassa...Noh, koska käytiin omakustanteisesti ultrassa (ja vielä toisessa kaupungissa), niin lääkäri ei oikein voinut tehdä asialle mitään. Kehotti vaan menemään n. viikon päästä uuteen ultraan (ei siis kirjoittanut lausuntoon, että sikiö olisi kuollut, vaikka asia täysin selvä oli!) koska "tulokset eivät koskaan ole 100% varmoja". !!
Soitin heti seuraavana päivänä neuvolaan ja sain seuraavalle maanantaille ajan neuvolalääkärille. Tuli pitkät neljä päivää odottaa lopullista "tuomiota".
Neuvolalääkäri odotetusti totesti saman lopputuloksen, eli sikiö oli menehtynyt n. 7+5 ja laittoin sitten lähetteen sairaalan gynepolille tyhjennystä varten. Ajan gynelle sain sitten vasta perjantaille.Gynellä siis viime perjantaina piti todeta tilanne KOLMANNEN kerran eli joo, on se kuollut ja sitten sain vasta luvan tehdä tyhjennyksen... Hirveetä joutua odottaan noin kauan, että tilanteen saa etenemään, sikiö oli jo ollut n. kolme viikkoa kuolleena...
Sain luvan tehdä tyhjennyksen kotona, esilääkkeen sain perjantaina polilla ja itse tyhennysoperaatio oli sitten sunnuntaina. Sunnuntaina 8.30 otin 4 Cytoteciä ja sitten 4+4h päästä suun kautta loput 4kpl. &kpl Panacodeja oli myös pakko ottaa päivän aikana, heti ekojen lääkkeiden oton jälkeen alkoi alavatsakivut ja koko päivän juili ja supisteli aika reippaasti. Itse vuoto taas ei alkanutkaan niin reippaasti, vaan joskus 6h päästä ekoista lääkkeistä tuli hulaus housuun (ilmeisesti lapsivedet ja sitten verta) ja toinen tollainen reippaampi lorahdus tuli parin tunnin päästä ja sillon myös ponnistelemalla pöntöllä tuli oletettavasti sikiö. Mutta muuten mulle jäi kyllä sellainen fiilis, ettei kaikki vuotanut ulos. Koko päivän selvisin kuitenkin n. kolmella siteellä (lisäksi ponnistelin pöntöllä varmaan kymmenisen kertaa päivän aikana) ja yölläkään ja seuraavina päivinä ei ole vuotanut paljoakaan. Tänään varsinkin on ollut hyvin niukkaa, melkein vaikuttaa, että vuoto olisi kokonaan loppumassa (johonkin kuuteen tuntiin ei ole vuotanut ollenkaan!).
Osaako kukaan sanoa onko tämä normaalia vai pitäisikö verta vuotaa oikeasti reippaasti? Ja kuinka paljon niitä kudoskappaleita yms. kiinteää kuuluisi oikeasti tulla ulos?? Mulla ei tullut oikeastaan mitään muuta, kuin se yksi kökkö, muuten vaan vuosi ihan verta.
Kipuja ei tänään enää ole ollut juuri ollenkaan, mutta jos yritän pöntöllä ollessani ponnistella, niin oikealle alavatsaan pistää ikävästi. Gynellehän soitin maanantaiaamuna raportoidakseni kuinka tyhjennys oli sujunut, niin hoitaja sanoi vaan ohjeeksi, että jos kipuja on edelleen paljon (tyyliin et pääse sängystä ylös), nousee kuume, tai muuten vointi huononee, niin sitten täytyy tulla päivystykseen. Sanoi myös, että sikiön ulostullessa kipujen olisi pitänyt loppua, mutta mulla kylläkin supisteli/juili mahaa koko illan, vaikka se oletettu sikiö tulikin ulos jo iltapäivällä, siksi tässä mietinkin, että jäiköhän tämä keskenmeno edelleen vaiheeseen... Kamalaa tämä epätietoisuus.
(Mulla on kyllä jälkitarkastusaika varattu perjantaille sinne gynepolille, mutta mietin, että onkohan järkevää mennä tarkistuttaan tilanne jo aiemmin(?) Olenko vaan vainoharhainen... Jos sitten perjantaina todetaankin, että kohdussa on edelleen tavaraa, niin vaihtoehtoisesti lykkäisivät mulle uudet tyhjennyslääkkeet kouraan tai sitten voitaisiin mahdollisesti suorittaa kaavinta päivystysluonteisesti. Sitten tää rumba venyisi taas viikonlopulle.
Tämän viikon olen onneksi saanut olla sairaslomalla, mutta haluaisin mahdollisimman nopeasti asian päätökseen ja palata "normaaliin" elämään ensi viikosta.
Maryshka voi ei! Kyllähän varmasti sinä oman kroppasi parhaiten tiedät niin mene ihmeessä tarkistukseen aikasemmin, jos sinusta siltä tuntuu. Jos siellä tosiaan on vielä jotain, niin parempihan se olisi saada mahdollisimman pian pois. Vähentäisi sitä kohtutulehduksen riskiä huomattavasti. Jaksamisia! 
Onneksi sain jälkitarkastusta aikaistettua edes yhdellä päivällä. Menen siit huomenna gynepolille tsekkaan miltä tilanne vaikuttaa. Onpahan edes yksi päivä enemmän "pelivaraa" ennen kun taas viikonloppu sotkee kaikki kuviot,
Ensinnäkin haluan toivottaa todella paljon jaksamisia niille, jotka ovat keskenmenon joutuneet kohtaamaan nyt tällä kierroksella. Olette kaikki ajatuksissani, ja tätä ketjua todellakin luetaan ja pohditaan On tosi ikävää, että tuntuu kuin tippuisi sairaalan prioriteettilistalla, kun selviää, ettei sikiö ole elossa. Pientä kokemusta itselläkin. Toisaalta neuvolassa on mulle oltu tosi ystävällisiä ja myötätuntoisia asiasta, ja tämänkin raskauden alussa juteltiin asiasta ja kysyttiin, onko asia saatu käsiteltyä vai tarvisimmeko apua nyt myöhemmin. Tosi esimerkillisesti on neuvolassa täällä toimittu. Nyt tosin vähän jännittää vaihtaa toisen kaupungin neuvolaan, että millainen meno siellä.
Itse halusin kanssa puhua keskenmenostani, vaikka se oli sellainen nopea ja helppo, ns. lällykeskenmeno. Tunteet olivat kuitenkin samantyyppisiä, pettymystä, pelkoa, katkeruutta yms. Onnistuin jopa tuntemaan alemmuutta keskenmenostani, koska se tapahtui niin aikaisin (onko se silloin edes "oikea" keskenmeno) ja koska ajattelin, että kehoni on niin paska, ettei se edes osaa kehittää alkiota isommaksi vaan se menee jo alussa kesken. Uskon silti, että myöhemmät keskenmenot ovat kuitenkin kokonaisuutena vaikeampia ihan jo, koska fyysinen puolikin tulee rankemmaksi. Mutta halusin siis kompata suvitusta ja muita, jotka ihan periaatteesta eivät halua edistää keskenmenon asemaa tabuna. Itsekin päätin saman, kun tajusin, kuinka yleisiä ne ovat ja kuinka vähän niistä puhutaan avoimesti. Haluan, että ystäväni voivat kertoa minulle, että hei, nyt kävi tämmönen juttu ja oon ihan paskana.
Oisko noi Marraskuunmammat 2015 ja Joulukuunmammat 2015 -bannerit kuitenkin enne tulevasta???
On tosi ikävää, että tuntuu kuin tippuisi sairaalan prioriteettilistalla, kun selviää, ettei sikiö ole elossa. Pientä kokemusta itselläkin. Toisaalta neuvolassa on mulle oltu tosi ystävällisiä ja myötätuntoisia asiasta, ja tämänkin raskauden alussa juteltiin asiasta ja kysyttiin, onko asia saatu käsiteltyä vai tarvisimmeko apua nyt myöhemmin. Tosi esimerkillisesti on neuvolassa täällä toimittu. Nyt tosin vähän jännittää vaihtaa toisen kaupungin neuvolaan, että millainen meno siellä.Itse halusin kanssa puhua keskenmenostani, vaikka se oli sellainen nopea ja helppo, ns. lällykeskenmeno. Tunteet olivat kuitenkin samantyyppisiä, pettymystä, pelkoa, katkeruutta yms. Onnistuin jopa tuntemaan alemmuutta keskenmenostani, koska se tapahtui niin aikaisin (onko se silloin edes "oikea" keskenmeno) ja koska ajattelin, että kehoni on niin paska, ettei se edes osaa kehittää alkiota isommaksi vaan se menee jo alussa kesken. Uskon silti, että myöhemmät keskenmenot ovat kuitenkin kokonaisuutena vaikeampia ihan jo, koska fyysinen puolikin tulee rankemmaksi. Mutta halusin siis kompata suvitusta ja muita, jotka ihan periaatteesta eivät halua edistää keskenmenon asemaa tabuna. Itsekin päätin saman, kun tajusin, kuinka yleisiä ne ovat ja kuinka vähän niistä puhutaan avoimesti. Haluan, että ystäväni voivat kertoa minulle, että hei, nyt kävi tämmönen juttu ja oon ihan paskana.
Oisko noi Marraskuunmammat 2015 ja Joulukuunmammat 2015 -bannerit kuitenkin enne tulevasta???
Anteeksi, vakava aihe, mutta termi lällykeskenmeno nauratti kyllä :D Itse olin kyllä myös katkera pitkään kärsitystä raskauspahoinvoinnista, että senkin puolesta olisi ollut parempi mennä aikaisemmin kesken. Mutta henkiseen puoleen keskenmenon ajankohta ei kyllä välttämättä vaikuta, kyllähän siitä raskaudesta ehtii iloitsemaan ja tulevaa suunnittelemaan jo lyhyessäkin ajassa.
Jokainen keskenmeno on erilainen, mutta jokainen on henkisesti raskasta tapahtui se sitten jo heti alkumetreillä tai hieman myöhemmin. Hienoa toimintaa neuvolalta, minullekkin oli tänään tullut omalta terveydenhoitajalta pahoittelu viesti sekä kertoi soittavan huomenna viellä paremmalla ajalla :) Samaa mieltä tuon keskenmenosta puhumisen kanssa, ovat kuitenkin surullisen yleisiä..
Toivotaan että meitä kaikkia vielä lykästää ja saadaan vielä joskus omat pienet syleilyyn!
Toivotaan että meitä kaikkia vielä lykästää ja saadaan vielä joskus omat pienet syleilyyn!
Olipas mukava, että terveydenhoitaja otti vielä yhteyttä! Minunkin terkka oli todella ystävällinen ja ymmärtäväinen nyt toisen raskauden ensikäynnillä, ja lupasi esimerkiksi, että voin käydä koska vain ylimääräisesti sydänääniä kuuntelemassa :) Muutenkin kaikki ovat olleet ihanan ymmärtäväisiä, jopa sellaiset ystävät, jotka eivät lapsista perusta. Todella lämmittää mieltä!
Onpas teillä myös hyvät terkat neuvolassa! Asiallista toimintaa todellakin :) Ja olihan se oma km aika lälläri verrattuna moniin hiuksianostattaviin tarinoihin täällä Ihanaa muuten, suvitus, kun oot jakanut avoimesti sun kokemuksia, sillä siitä saa rohkeutta katsoa tulevaisuuteen optimistisemmin. Meillä on suunnittelussa kuitenkin kolmesta viiteen lasta (tai no katotaan, miten me pärjätään ees sen yhen kanssa), niin tuskinpa siitä rumbasta selvitään ilman enempiä keskenmenoja. Niitä tulee ihan varmasti.
Ihanaa muuten, suvitus, kun oot jakanut avoimesti sun kokemuksia, sillä siitä saa rohkeutta katsoa tulevaisuuteen optimistisemmin. Meillä on suunnittelussa kuitenkin kolmesta viiteen lasta (tai no katotaan, miten me pärjätään ees sen yhen kanssa), niin tuskinpa siitä rumbasta selvitään ilman enempiä keskenmenoja. Niitä tulee ihan varmasti.Näin minäkin olen järkeillyt :D Helpotuksen määrä oli valtava kesällä kun vihdoin menin gynelle tarkistuttaan onko kohtu ja muut toipuneet, ja lääkäri totesi kaiken olevan juuri niin kuin pitääkin. Turhaan venytin niin pitkään. Netissä lukee niin usein vain niitä tarinoita, joissa kaavinnasta on heti jäänyt pahoja jälkiä, ja sitten ei itse google-paniikissaan hoksaa, että ne on usein kymmenenkin vuoden takaa, jolloin tekniikka on ollut aivan erilainen! Ei nykyään enää pelätä tarvitse :) Varmasti kaikille, joilla on nyt mennyt raskaus kesken, lapsi vielä syliin saadaan, aivan varmasti! Aikataulu vain muuttui toivotusta :)
Tänään tosiaan soitti neuvolasta ja kyseli vointia yms.
Tarjosi myös että jos haluan voin mennä juttelemaan hänellä asiasta tai sitten heidän omalle neuvola psykologille. Koen ainakin vielä tässä vaiheessa, että helpompi puhua läheisten kanssa asiasta kuin tuntemattomille. Tänään aamulla myös huomasin ensimmäistä kertaa vessassa käydessäni, että paperiin jäi verta ja tätä jatkunut koko päivän, sen suurempaa vuotoa ei ole tullut. Enää 5 yötä kaavintaan pääsyyn en olisi uskonut, että tulen koskaan siihen öitä laskemaan ..
Tarjosi myös että jos haluan voin mennä juttelemaan hänellä asiasta tai sitten heidän omalle neuvola psykologille. Koen ainakin vielä tässä vaiheessa, että helpompi puhua läheisten kanssa asiasta kuin tuntemattomille. Tänään aamulla myös huomasin ensimmäistä kertaa vessassa käydessäni, että paperiin jäi verta ja tätä jatkunut koko päivän, sen suurempaa vuotoa ei ole tullut. Enää 5 yötä kaavintaan pääsyyn en olisi uskonut, että tulen koskaan siihen öitä laskemaan ..
Olin tänään siellä jälkitarkastuksessa (lääkkeellinen tyhjennys oli viime su) ja tosiaan onneksi kuuntelin omia tuntemuksiani ja perstuntumaa ja täten aikaistin lääkärinaikaa!
Kaikki oli meinaan juuri niinkuin ounastelinkin, kohtu ei ollut vieläkään tyhjä, ainakin istukkakudosta näkyi ultrassa 2,7cm x 1,1mm.
Eli kaavintaan jouduin sitten.
Luojan kiitos olin kaukaa viisas ja olin varmuuden vuoksi ollut ravinnotta tarvittavan ajan (nukutusta varten pitää olla syömättä ja juomatta edellisestä illasta), sain meinaan itseni tungettua päivystyskaavintaan tänään, ikäänkuin ylitöinä! Se mun symppis gynelääkäri teki itse kaavinnan vaikka olikin kiireinen, ihanan joustavaa toimintaa.
Juoksin heti siis ultrauksen jälkeen labraan ottaan tarvittavat kokeet ja sit tunnin sisään pääsin jo itse operaatioon.
Tässä taas nähdään kuinka kannattaa olla aktiivinen ja vaatia hoitoa! Myöskin kannattais kuunnella itseään ja oireitaan ja luottaa siihen "perstuntumaan"- se kun lähes aina on oikeassa...
Toivon nyt vaan vilpittömästi, että asia on vihdoin saatettu päätökseensä (ettei tule enää lisää komplikaatioita) ja saisin viimeinkin toipua tästä menetyksestä ja suunnata ajatukset tulevaan...!
Kaikki oli meinaan juuri niinkuin ounastelinkin, kohtu ei ollut vieläkään tyhjä, ainakin istukkakudosta näkyi ultrassa 2,7cm x 1,1mm.
Eli kaavintaan jouduin sitten.
Luojan kiitos olin kaukaa viisas ja olin varmuuden vuoksi ollut ravinnotta tarvittavan ajan (nukutusta varten pitää olla syömättä ja juomatta edellisestä illasta), sain meinaan itseni tungettua päivystyskaavintaan tänään, ikäänkuin ylitöinä! Se mun symppis gynelääkäri teki itse kaavinnan vaikka olikin kiireinen, ihanan joustavaa toimintaa.
Juoksin heti siis ultrauksen jälkeen labraan ottaan tarvittavat kokeet ja sit tunnin sisään pääsin jo itse operaatioon.
Tässä taas nähdään kuinka kannattaa olla aktiivinen ja vaatia hoitoa! Myöskin kannattais kuunnella itseään ja oireitaan ja luottaa siihen "perstuntumaan"- se kun lähes aina on oikeassa...
Toivon nyt vaan vilpittömästi, että asia on vihdoin saatettu päätökseensä (ettei tule enää lisää komplikaatioita) ja saisin viimeinkin toipua tästä menetyksestä ja suunnata ajatukset tulevaan...!
Ei olisi pitänyt sanoa ääneen, että nyt on viimein koettelemus ohi. Meinaan yöllä nousi korkea kuume ja nyt sit alkupäivän istuin sairaalan päivystyksessä ja kävin erinäisissä labrakokeissa ja odotin, että gyne ehtisi ottamaan vastaan.
Parin tunnin päästä gyne sitten ehti ottamaan vastaan ja ultrasi uudelleen. Kohtu ei edelleenkään ole täysin tyhjä, vaan siellä oli jotakin "marjapuuromaista" matskua useamman senttimetrin alueella. ja lisäksi ilmeisesti tulehdus päällä, kun kuume nousi ja kohtu aristi.
Eli tupla-antibioottikuurit päälle ja maanantaina aamusta uuteen tsekkaukseen. Eka labrakokeisiin ja sitten ultraan. Jos se mössö ei ole sieltä edelleenkään lähtenyt, niin joudun uuteen kaavintaan...
Mä en oikeesti ymmärrä, miten KAIKKI voi aina mennä mun osalta vaikeimman kautta. Mulla on oltava ihan saatanan huono tuuri... :'(
Parin tunnin päästä gyne sitten ehti ottamaan vastaan ja ultrasi uudelleen. Kohtu ei edelleenkään ole täysin tyhjä, vaan siellä oli jotakin "marjapuuromaista" matskua useamman senttimetrin alueella.
ja lisäksi ilmeisesti tulehdus päällä, kun kuume nousi ja kohtu aristi.Eli tupla-antibioottikuurit päälle ja maanantaina aamusta uuteen tsekkaukseen. Eka labrakokeisiin ja sitten ultraan. Jos se mössö ei ole sieltä edelleenkään lähtenyt, niin joudun uuteen kaavintaan...
Mä en oikeesti ymmärrä, miten KAIKKI voi aina mennä mun osalta vaikeimman kautta. Mulla on oltava ihan saatanan huono tuuri... :'(
Jaksamisia Maryshka! Mulla olis vihdoin ja viimein huomenna kaavintaan aika! "Hieman" jännittyneenä toimeenpiteestä tai oikeastaan koko tilanteesta siitä lähtien kun menen sairaalaan, että edes löydän oikean paikan! :D Eniten kuitenkin pelkään jo tässä vaiheessa mahdollista kohtu tulehdusta, toivotaan ettei tule! Työtkin pitäisi vihdoin aloittaa tämän parinkuukauden työttömyyden jälkeen.
Mulla olis vihdoin ja viimein huomenna kaavintaan aika! "Hieman" jännittyneenä toimeenpiteestä tai oikeastaan koko tilanteesta siitä lähtien kun menen sairaalaan, että edes löydän oikean paikan! :D Eniten kuitenkin pelkään jo tässä vaiheessa mahdollista kohtu tulehdusta, toivotaan ettei tule! Työtkin pitäisi vihdoin aloittaa tämän parinkuukauden työttömyyden jälkeen.