La Toukokuussa 2012

Kiitos tsempeistä.
Vuotoa tuli eilen siis pissalla käydessä pyyhkiessä ihan reilusti ensin sellaista tummaa ja hyhmäistä, sitten täysin kirkasta. Sen  jälkeen muuttui tuhruisen rusehtavaksi. Siteeseen oli tullut hiukan iltaan mennessä, yöllä ei yhtään. Tänä aamuna edelleen rusehtavaa vuotoa pyyhkiessä.

Ole tässä nyt sitten. Neuvolakin on vasta kahden viikon päästä.. PÖH.
 

Heipsis!

Täytyy taas pitkästä aikaa tulla kirjoitteleen kuulumisia ja samalla pääsee seuraan muiden päivityksiä. Töitä, töitä ja lisää töitä nyt riittänyt.. Pidän toisten tavoin isot peukut ylhäällä, niille joita verenvuoto on kohdellut! Toivotaan, ettei mitään oo sattunut.. Touko-mammoja kun on noi varhaiset keskenmenot koetelleet.. 

Täällä näkyi olevan keskustelua pahoinvoinnista ja siitä, milloin kertoa uutisesta muille.. No itse ilmeisesti ylittänyt tämän maagisen 10 viikon rajan, koska ei enää koko päivää niin pahaa oloa. Oksentaan en ole missään vaiheessa joutunut, kuten en edellisessäkään raskaudessa. Verensokerit heitellyt pahasti ja huonoa olo vaivannut. Oonkin jo oppinut et 2-3 tunnin välein jotain naposteltava ja aterait pidän pienempinä niin auttaa.. Aamut ja illat tällä hetkellä pahimmat.. Tuoremehu alkanut aamuisin maistuun heti noustessa ja sen jälkeen heti aamupalaa. Normaalisti saatoin leivänpalan tai jogurtin teen tai kahvin kans syödä ja sit enemmän töissä aamukahvin kanssa. Enää ei toimi.. Mut huomattavasti parempi si, et on salaisuus.. Mummulle eli äidilleni halusi kertoi ja sanoi tällekin, et on sit salaisuus.. Äitini yllättyi ,vaikka on vähän sellaista kuvitellut.. Hengitykseni kuulemma muuttunut ja närästykseni huomannut..Vauvalla kuulemma pitkä ja tuuhea tukka syntyessään, jos närästystä paljon. Jotain vanhoja uskomuksia..

Eilen sitten selvisi, että veljeni vaimollekin on tulossa toinen ja heilläkin laskettu aika toukokuussa, kylläkin ihan loppupuolella. Äitini siellä oli kylässä ja asia selvisi sattumalta.. Hänen oli sitten kerrottava meidän vauvasta, kun oli niin innoissaan.. Vähän siitä pahoitin mieleni, kun toivoin ettei kertoisi vielä asiasta. Ultraan asti haluttais kuitenkin odottaa, et selviäis ja varmistuis asia.. Ultraan vasta aika 3 viikon päästä, joten siks jo kerrottiin esikoiselle, ennen kuin sattuu vahinko hänen kans "riehuessa".  Mut eihän äideille mitään voi.. Pääasia, että hän tietää, koska hänen tukeaan tarvitsen jos jotain sattuu.. Lapsi on osannut salaisuuden säilyttää.. Kysyi kyl saako tarhakavereille kertoa, mutta muisti ja ymmärsi et on vielä salaisuus.. 

Onko muuten ihan normaalia ja sallittua olla nyt mustis kälyni raskaudesta.. Heti mieleen tuli, et kaikki vertailevat sit meidän raskauksia ja sit vauvoja.. Jotenkin aavistelin, et he toista alkavat tehdä ja lähiaikoinakin, mut miks samaan aikaan.. Oon kamala, tiedän mut silti en voi ajatuksilleni mitään.. Siitä tulee paha mieli, kun ajattelen näin.. Kuuluuks olla tämmöinen? Harmittaa oikein.. Miestä lähinnä huvitti asia ja naureskeli, et voidaan sit synnärille mennä kimppakyydillä, niin säästetään bensarahoissa ja käsi kädessä voidaan toisiamme tukea.. Hauska ajatus kyl! Ehkä nämä ajatukset unohtuu ja kun aikaa kuluu.. Kaikkia mahdollisia on päässä muutenkin pyörinyt, joten ehkä kaikki kuuluu valmistautumiseen.. Mutta juu.. Tästä tulikin näköjään oikein romaani. Sorry, kun valtaan näin tilaa.. Tais vaan olla tällä kertaa enemmän mielessä.. Hyvät voinnit kaikille ja mukavaa syyspäivän jatkoa! Kuullaan!!

 
Voi että Sash79 ;(Se on nii inhottavaa toi epätietoisuus et onks kaikki hyvin. Mulla tuli eilen muutamaan otteeseen vaaleenpunasta ku pyyhkäs, mut siteeseen ei mitään. Yöllä ja tänään ei o vielä tullu mitään ja toivottavasti ei tuukkaan.

Aattelin mäkin nyt sit tilata sen varhaisultran tänään josko sais paremman mielen jos siellä sydän hakkaa ja kaikki on kunnossa. Pelottaa ihan kauheesti ja eilen oli aika itkunen olo, mut pakotan itteni aatteleen positiivisesti et tää on vaa tällasta harmitonta vuotoo joka menee ohi. Mä kun oon tilannu jo äitiysvaatteitakin :D

Mulla maha pullahtaa tosi aikasin esille. On pullahtanu jokaisessa raskaudessa riippumatta painosta. Kun aloin odottaa esikoistani painoin n 65kg. Oltiin menossa häihin kun olin 7vko raskaana. olin ostanu hienon kotelomekon, mut äiti joutu sitä muokkaan ja päästään vähän etulaskoksista sentin kaks lisää tilaa mahalle ku kiristi ikävästi.. Viime raskaudessa viikolla 12 oli pakko ostaa äippäfarkut, ku ei menny nappi kii mistään normihousuista. Toki se on kovin yksilöllistä millon näkyy ja kui paljon. Mulla on kohtu etukenossa kallellaan josko se sen takii sit näkyy nopeempaa.

Siskolla sama juttu. Sai just neljännen lapsensa heinäkuusa ja on ihan normi painoinen. Laitto mulle kuvii kasvavasta masusta säännöllisesti pitkin raskautta. R-viikolla 3 oli vielä ihan lautamaha. 7.viikolla pieni pömppö ja viikolla 12 ihana pallo, mikä kyllä ei mitenkään ois pysyny piilossa keltäkään, jollei ny kauhee isoa telttaa ois kokoajan päällä pitäny :) niin uskomattomalta, kun se kuulostaakin. :D
Sisko ohittaa munkin masukasvuni monin kerroin vaiks treenaa ku hullu myös raskausaikana: pumppia, zumbaa, spinningiä, lenkkeilyä ym.. Hälläkin kohtu on etukenossa.
 
Huomenta päivää

Kiitos lämpimistä halauksista ja tsempeistä kaikille. Tuntuu hyvältä kun niin moni jakoi kanssani huoltani, vaikka vasta ilmaannuin joukkoonne.

Sash79: Toivon sulle voimia tuon vuodon kanssa elämiseen ja ihmettelyyn. Toivotaan että loppuu pian ja kaikki kääntyy hyväksi.
Ja voimia kaikille teille myös jotka kärsitte pahoinvoinnista. Kuulostaa kyllä hurjalta. Voin vaan kuvitella miten jatkuva huono olo kiristää mieltä. Puhumattakaan painonputoamisista ja tiputukseen joutumisista. 
Lme: Hienoa että sulle maistuu vielä hedelmät, jogurtti ja jätski! Auttaa toivottavasti selviämään pahimman yli.

Omasta tilanteestani...
Toissapäivänä (6+3rv) alkoi siis vuoto, jota tuli vain pari kertaa vessareissun aikaan. Eilen vuoteli jo kirkkaampaa koko päivän, mutta yhä vain wc-käyntien yhteydessä. Mutta tuli jo sen verran runsaasti,että toivoni menetin. Yritin lepäillä koko päivän. Kipuja ei juurikaan ollut. Tänä aamuna heräsinkin sitten alavatsan kipuiluun ja vuotoa tuli sen mukaisesti... 
Eli toiveet tästä raskaudesta saa kyllä nyt lopullisesti heittää.


Alkuraskauden keskenmenot on tosi yleisiä. Jostain luin jopa niinkin huimista prosenteista kuin 50-60%. Suurimmasta osasta naiset eivät edes ole tietoisia. Ilmeisesti juuri nämä ensimmäiset kaksi viikkoa oletettujen kuukautisten alkamispäivästä on ne riskialtteimmat. Oikeastaan olenkin vähän ihmetellyt tätä kulttuurin muutosta, joka on tapahtunut 20vuodessa. Synnytin nimittäin jo parikymmentä vuotta sitten kaksi ensimmäistäni nuorena äitinä. Silloin raskaustestit oli apteekeissa niin kalliita, että harva niitä raski ostaa. Terveyskeskuksissa ottivat raskaustestin vasta kun kaksi viikkoa oli kulunut kuukautisten oletetusta alkamispäivästä. Eli jos kuukautiset alkoivat "vain myöhässä", ei keskenmenosta tarvinnut edes tietää. Turhilta murehtimisilta vältyttiin.
No, olenpa itsekin nyt halpojen raskaustestien innoittamana hurahtanut samaan aikaiseen testailuun. Kai se on tää ajan henki sellainen, että mitään ei malttais odottaa. Kaikki pitäis saada tietää heti.

Testeistä puheenollen, olen käyttänyt kaikissa kolmessa raskaudessa (jotka siis keskeytyivät) nyt vuoden sisällä Pregchek nimistä Prisman halpistestiä. Maksaa muistaakseni vain 2,90 €/paketti ja siinä on kaksi testiä. Kaikki on toimineet loistavasti. Nyt siis näyttivät myös tän keskemenon haalenneena viivana jo ennen vuotoa. Eli alkoi raskaushormooni jo vähentyä (sanoipa neuvolan terkkari mitä tahansa kotitestailusta). 

Eilen keskustelimme mieheni kanssa, miten tästä eteen päin.
Niin... onhan nämä km:t olleet henkisesti raskaita.Olen jo 42 v. joten km:n riski on suurempi kuin nuorena. Mutta jos haluaa vielä yrittää Pikkuista maailmaan, joutuu riskin mahdollisesta km:stakin ottamaan. Aika näyttää. 

Toivotan teille kaikille rauhaa ja levollista mieltä odotukseen. Asiat menee niin kuin ne menee. Ja me ei niitä murehtimalla pysytytä muuksi muuttamaan. Iloita voi joka hetkestä jonka sisällään voi pientä kantaa. Pienikin hetki voi olla merkityksellinen.

Halauksia kaikille 
Seurailen varmaan taustalla ainakin jonkin aikaa teidän kuulumisianne, kun olen tottunut täällä melkein päivittäin käväisemään.  

 
Voi Pajupilli. Pahottelut et siinä kävi noin. Itkuhan täs tulee..
Ei sitä tuskaa voi mitata oikeen viikkojenkaan määrällä. Kun o sisäistäny ajatuksen uudesta vauvasta ni se on kauhee menetys, ku tuleekin keskenmeno. Lämpimiä syyshaleja sulle ja koita jaksella. Tsemppiä!!
 
Ensinnäkin suuren suuret pahoittelut pajupillille  Ja suureesti voimia kaikille vuodon ja epävarmuuden kanssa kamppaileville...

En olekkaan ehtinyt täällä hetkeen pyörimään, paljon on tullut uusia joten heille onnentoivotukset mutta valitettavasti on myös paljon odottajia pudonnut pois

Toivottavasti se putoajien saldo olisi nyt täynnä eikä kukaan joutuisi surua enään kohtaamaan....

Täällä aletaan valmistautumaan perjantaihin jolloin toinen neuvola käynti edessä ja kuulema sydänääniä siellä kuunneltaisiin, toivottavasti kuuluisi niin olisi hieman helpompi mennä ensi viikolla np ultraan kun tietäisi että sydän sentään jumputtaa <3

Nyt vaan kovasti onnea kaikille ja tarrasukkia miljuunasti, on tämä eka kolmannes vaan niin epävarmaa ja riskialtista aikaa....
 
Pajupillille voimia selvitä keskenmenosta. Toivottavasti seuraava sitten pysyisi matkassa mukana, jos aiotte vielä yrittää.
Sash7: Pietetään peukkuja että vauveli on ja pysyy masussa!

Tänään olen useaan otteeseen napsinut hedelmiä, niin ei ole päässyt huono olo yllättään! Siihen auttoi myös tuoremehu :). Pieniä annoksia pystyy syödä ihan ruokaakin, mutta ei kannata alkaa ahneeksi.. Ahneella kun on kakkanen loppu. Ja huono olo.
 
Aidot pahoitteluni täältä Pajupillille... Paljon voimia sinulle ja ehdottomasti parempia tuulia uudelle yrityskierrokselle jos ja kun jaksatte siihen vielä pyrkiä.

Vauvelin siskon masu oli kyllä aika mahtava! Näinhän se on että kukin taaplaa tyylillään. Ja onneksi nykyisin saa aika kivojakin äitiysvaatteita :)

Tänään oli siis ensimmäinen ultra, ja kaikki löytyi mitä pitikin löytyä, sydänääniä myöten. Sikiö myös vastasi viikkoja. Ehdin jo tuonne ultrakeskusteluun kirjoittaakin että stressiä aiheuttaa tällä kertaa taas se, että ultraaja huomautti että sikiöpussi oli sikiön kokoon nähden suuri, ja tämän vuoksi tulee kontrollikäynti kahden viikon päähän. Saa siis pari viikkoa taas stressata pahoinvoinnin kanssa että onhan kaikki nyt ok...

Tsemppiä kaikille ja yhdyn Tiiskuun että toivottavasti toukomammojen putoajien saldo olisi nyt jo koossa...
 
Pajupillille pahoittelut :( Toivottavasti tulevaisuudessa vielä onnistutte saamaan sen iltatähden. *voimahali*
Kenai, toivotaan että sikiöpussin koolla ei olisi merkitystä raskauden onnistumisessa. Itselläni ei ole mitään tietoa asiasta, joten en voi valitettavasti auttaa. Ihanaa että siellä kuitenkin näkyi oikeankokoinen lapsosen alku :)

Omaa napaa (6+5): Täällä ei enää juurikaan ole niitä menkkamaisia mahan ja selän jomotuksia, muuten vain välillä mahassa tuntuu jotain ja selkääkin joskus särkee. Suurimmat oireet taitaa olla väsymys ja rintojen arkuus. Rinnat on myös kasvaneet selkeästi ja ne tuntuvat "tiiviimmiltä" kuin aikaisemmin. Oon myös huomannut, että joitakin ruokia ei tee yhtään mieli ja jos niitä edes ajattelee, tulee etova olo. Muuten ei pahempaa pahoinvointia ole ollut, kun on muistanut syödä aamupuuroa heti heräämisen jälkeen :)

On kyllä yllättävän moni tippunut täältä joukosta, aika yleisiä nuo keskenmenot tuntuvat olevan.. Toivottavasti enää ei keskenmenoja tule ja pystyttäisiin tällä porukalla jatkamaan :)
 
Heippa.

Eilisen aikana vuoto yltyi menkkamaiseksi tummaksi paksuksi vereksi joka jatkuu edelleen. Olen hyväksynyt asioiden laidan ja soitin aamulla neuvolaan ja peruin ensimmäisen aikani.
Olo on vähän pöllähtänyt ja hiukan typeräkin. Tein ison työn saadakseni käännettyä aivolohkot "olen raskaana" modeen ja nyt se tila pitäisikin peruuttaa. Jään taustalle toivomaan uutta täysosumaa ja toivotan sydämestäni kaikille teille toukokuisille mammoille onnea tuleviin odotuskuukausiin sekä vauvantuoksuista ensi vuotta emoticon
 
Pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille. Niinhän se on, niin kuin Pajupilli sanoi, että todella moni raskaus menee kesken alkuviikoilla, joskin tuo 50-60 prosenttia tarkoittaa ihan kaikkia alkaneita raskauksia. 10-15 prosenttia todetuista raskauksista (eli niistä, joista nainen jo tietää) menee kesken. Sekään ei ole mikään ihan pieni luku se. Kovasti voimia siis teille, joille on ikävästi käynyt.

Vauveli, on tosiaan komea vatsankasvu siskollasi. Varmasti neljännen lapsen kohdalla kohtu venyykin ihan eri malliin. Ainahan tietysti alkuraskauden mahasta on osa varmasti turvotusta, mutta kyllä tuossa 12 viikon kuvassa selkeästi on kohdullakin oma osansa. :D Miten muuten siskosi on tiennyt raskaudesta jo noin aikaisilla viikoilla? :O Siis viikolla kolmehan viikkoja on vasta 2+ jotain ja hedelmöitys on vasta tapahtunut. Vai onko kuva sittenkin viikolta neljä, eli 3+jotain ja siskosi on vaan tehnyt varhaisen raskaustestin? Sori, pieni yksityiskohta, en ole vaan kuullut koskaan, että kukaan olisi niiiiin varhain tiennyt raskaudestaan.

Täällä mennään nyt sitten viikolla kymmenen ja olo on ehkä vähän tasoittunut, lukuunottamatta närästystä. Mulla on muutenkin ollut välillä moista vaivaa ja luin, että alkuraskaudessa hormonit löystyttävät ruokatorven läppää, joten siitä johtunee tämä vaiva. Rinnat alkavat kohta kaipailla isompia kuppikokoja, neljät liivit ovat jo auttamattomasti jääneet pieniksi. Ei kai auta kuin kohta marssia liiviostoksille. Niskaturvotusultra on kahden viikon kuluttua, joten eipä siihenkään enää niin kovin pitkälti ole, jännittää!
 
Ensiksi pahoittelut Pajupilli ja Sash ja voimia surun keskellä ja totta kai kaikille muillekin menetyksen kohdanneille. Surua ja huolta onkin riittänyt tässä pinossa :(
Toivottavasti kaikki olisi kuitenkin hyvin Kenailla, Vauvelilla ja kaikilla muillaki <3 ja huonot uutiset olisivat tässä!

Omia juttuja:
Viikko sitten pelästyin parin päivän ajan jatkunutta vaaleanpunertavaa vuotoa, mutta eilinen lääkärikäynti varmisti sen olevan vain herkistä limakalvoista johtuvaa ja kaikki oli kunnossa.
Pahoinvointi ei ole vaivannut enää pariin viikkoon muutoin kuin aamuisin. Oksennella ei tarvitse enää kuin satunnaisesti, elämä voitti siis. Tsemppiä kaikille, joilla ei ole yhtä helposti kadonnut! Eilen käytiin ultrassa kurkkaamassa pientä ja lääkäri pelästytti minut suunniltaan, kun ei löytänyt sykettä :o Sain kuitenkin uuden ajan iltapäivälle ja löytyihän se sykekin sieltä uudemmalla ultralaitteella <3 Mutta tosi pitkät 5 tuntia vietin ja ilmeeni tais saada lääkärin heltymään toiseen ultraan vielä samalle päivälle...

Pitää etsiä lisää säkkimäisiä vaatteita, miehen sisko bongas vatsan eilen :o Olin T-paita päällä, kun tulivat yllärivisiitille. En viitsinyt valehdella, toivottavasti hän ei jakaisi uutista ihan kaikille vielä... :)

Vauveli, ihana tuo sinun siskon vauvamasusarja :)

 
Heippa vaan kaikille!
Omasta vierailusta onkin tovi aikaa, tai lähinnä tänne kirjoittelusta..
Tosi kurjaa nää keskenmenojutut :( Älkää vaan luovuttako!

Oma vointi on ollut muuten ihan hyvä, mitä nyt pahoivointia on jatkuvalla syötöllä ja väsymystä myös, toisaalta nautin silti joka sekunnista, koska kaikki oireet kertovat pienestä ihmeestäni :)
Mielialojen vaihtelu on kyllä aika hurjaa, kaupassa pääsee itku kun lempileipä on loppu tai hihat saattaa palaa totaalisesti, jos mies ei toimi tarkoin annettujen ohjeiden mukaisesti ;D

Sitten yksi ongelma, valkovuotoilu! Tai siis eihän se nyt varsinaisesti muuten ole ongelma, mutta kun joka kerta kun "valahtaa", niin saa sydän kurkussa juosta vessaan tarkistamaan, ettei vaan oo värillistä.. Mä en kyllä oikeesti oo näin hermoheikko. Onko muilla samaa "probleemaa"?

Kivaa loppuviikkoa mammat!
 
Pahottelut munkin puolestani kaikille keskenmenon saaneille ja nyt sulle Sash79..
Ei o mukavaa et porukkaa putoo kyydistä. Tsemppiä ja jaksamista.

Itellä on vuoto nyt loppunut kokonaan. Ei tullu eilen yhtään, ei yöllä eikä tänään. Et josko se oli sit siinä. :D Mulle sanottiin kans, et saatto johtua ihan vaa limakalvoista eikä välttämättä kohdusta tullu se vaalea vuoto. Toivotaan näin. Nyt on ainakin mieli korkeella. Torstaina viikon päästä ois varhaisultra ja koitan neuvolan ajankin saada aikaistettua, et saan sen neuvolakortin mukaan sinne yksityiselle vastaanotolle. Viime raskaudesta kun sitä ei ollu ja niinpä mitään merkintöjäkään ei saanu korttiin. Se vähän harmitti, kun ei ollu mustaa valkosella vauvan tietoja. Soitin aamulla neuvolaan, jossa harjottelija vastas puhelimeen ja lupasivat tänään vielä soitella takas uuden ajan merkeissä. :)

Kevätpörriäinen: Ei siskoni tiennyt vielä olevansa raskaana kun oli tuon ekan kuvan ottanu. Positiivisen teki muistaakseni rvko 3+5, mut tuon oli ottanu treenatusta vatsastaan muuten vaan, ku on niin hoikassa kunnossa. Päivämäärät on lisätty jälkikäteen :)

Masut tosiaan kasvaa kovin eritahtiin kaikilla ettei niitä oikeen käy vertailemaankaan, mut hauskaa kun jollain se tosiaan pullahtaa saman tien esiin ja toisilla taas pysyy piilossa melkein loppuun asti.

Tella: Hauska juttu et sunkin masusi on jo bongattu.

Itellä ei masusta vielä tietoakaan. Mut tilasin niitä äippävaatteita hennesiltä, kun oli hyvät tarjoukset nettimyymälässä. Viel ei o saapunu, mut kovasti ootan jo :)) Syksysin tekee mieli aina tilata jotain uutta, mut tavis-vaatteita nyt oli turha tilailla ku ei niil käyttöö kuitenkaan ois. Onpahan äippävaatteet sit valmiina tai osa niistä. Muutaman topin ja leggingsit tilasin.

Kiitokset vielä kaikille myötäelämisestä ja tsempistä, kun oli pari päivää aika turhautunu olo, keskenmenon pelon takia. Täällä sai tukee ja lukee vertaistarinoita. Kiitokset siis teille!!
 
Voi ei Sash79, sinäkin vielä jouduit poistumaan :'( Paljon voimia sinulle ja kaikille muillekkin!

Kamala lukea näistä keskenmenoista, miten voi niin usealle käydä noin huonosti. Ja tietysti itseäkin alkaa vain enemmän pelottaa, kun näillä vaarallisilla viikoilla nyt mennään.. :/

Kiva kuulla että muilla menee hyvin ja että tellan masusta löydettiin lopulta sydämensyke :) Ja tuo vauvelin postaama kuvasarja oli kyllä ihana!

sol_: Mulla on muutaman kerran tullut myös noita "valkovuotovalahduksia", ja samanlailla itsekkin olen heti syöksynyt vessaan tarkistamaan, onko värillistä vai ei... :D Kamalaa, kun kesken luennon tulee valahdus ja loppuluento meneekin miettiessä, että mitä sieltä housuista löytyy ;D
 
Hui kauhea, surullisia juttuja :( Voimia kaikille teille menetyksen kokeneille!
Voin vaan kuvitella miten jokainen värillinen "löydös" pelästyttää oli se millaista tahansa.  Itse en kykenisi varmaan enää muuta ajattelemaankaan, niin hermoheikkoinen kun olen.

Sitä jo toivoo ja odottaa että maha alkais pikkuhiljaa kasvamaan, vaikka hyvinkin voi mennä vielä pikkuinen tovi :D Helpottavaa, että tänne asti ollaan jo päästy. Eikös vko  7 kaiken lisäksi oo se kaikkein kriittisin vaihe alkuviikon lisäksi, kun tärkeimmät elimet saa alkunsa/aiheensa ? Niin ainakin haluan nyt ajatella :) Tasan viikko meillä varhaisultraan ! Mikään joulukaan lapsuudessa ei ollu näin raastavaa :D

Pahoinvointi on päällisin oire täällä nyt. Oksentanu en oo vieläkään, mutta aamulla etenkin minkä tahansa ruoan ajattelu inhottaa. Tänäänkin kun kaivoin kaapista ruisleivän päällysteeksi juustoa ja leikkelettä, oli pakko äkkiä jättää ne siihen pöydälle ja mennä muualle istumaan ja pyytää miestä tekemään se leipä loppuun. Oksetti niin jo niiden pakkausten näkeminen ..ja ruoan tunkeminen suuhun- vaikkakin sillähän se olo helpottuikin.
Väsyttää myös ihan tarpeeksi. Nukkua vois vaan.

Onko teillä mahanippailuja ym ? Mulla ei oikeen voi sanoo enää olevan. Silloin n. vkolla 4-5 oli paljonkin.

Tänään ois tiedossa anoppilareissua, nyt voimia keräämään sitä varten. Voikaa paksusti <3
 

tanjainen kirjoitti:


Pahoinvointi on päällisin oire täällä nyt. Oksentanu en oo vieläkään, mutta aamulla etenkin minkä tahansa ruoan ajattelu inhottaa. Tänäänkin kun kaivoin kaapista ruisleivän päällysteeksi juustoa ja leikkelettä, oli pakko äkkiä jättää ne siihen pöydälle ja mennä muualle istumaan ja pyytää miestä tekemään se leipä loppuun. Oksetti niin jo niiden pakkausten näkeminen ..ja ruoan tunkeminen suuhun- vaikkakin sillähän se olo helpottuikin.


Onko teillä mahanippailuja ym ? Mulla ei oikeen voi sanoo enää olevan. Silloin n. vkolla 4-5 oli paljonkin.


Mäkään en voi aamulla kuvitellakkaan syöväni leipää, ei vain pysty. Mies tänäkin aamuna tarjos leipää ja mä en vaan voinu edes katsoa sitä :D Puuro on ainut mitä oon pystynyt hyvällä ruokahalulla syömään aamuisin, kannattaa sunkin kokeilla :)

Ja mullakaan ei enää oo yhtään niin paljoa mahanippailuja kuin alussa. Aina silloin tällöin jotain tuntuu, mutta aika harvakseltaan.
 
Hei tuo puurojuttuhan vois ollakin hyvä. Kiitos vinkistä! Kuitenkin niin tavallinen juttu eikä oo tullu mieleenkään :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top