Sinnna, vaikka huutaminen onkin välillä varmasti rankkaa, niin oon aina ihastellut, että onpas teillä persoonallinen ja vahvatahtoinen tyttönen! :) Menoa ja meininkiä ei varmasti tule elämästä puuttumaan. On jotenkin niin jännä, miten omia persooniaan nämä ovat jo syntyessään, ja miten kaikista voi silti kuitenkin kasvaa tasapainoisia, onnellisia tyyppejä. Ärsyttävä klisee, I know, mutta silti sanon sen, että erilaisuus on rikkautta.
Meillä on aika lailla päinvastainen tapaus, tyttö on sellainen pohdiskeleva ja rauhallinen pikku-Buddha (myös ulkonäöltään :D). Välillä ihan ärsyttää, kun neiti ei aina oikein tiedä/kerro tarpeitaan ja saattaa olla möllöttää vaan, ja sitten kun tarjoaa tissiä niin onkin kova nälkä?? Heräillessään uniltaan neiti voisi pällistellä ympärilleen ja hymyillä itsekseen vaikka kuinka kauan puhumatta mitään. Hän tykkää fiilistellä, nautiskella ja mietiskellä syntyjä syviä (tai no, tuskin tuolla kuupassa vielä ihan kauheasti mitään tapahtuu :D). Vaikka päättäväisyyttä saisi mun puolestani olla vallan hyvin enemmänkin, niin imetykselle tämä fiilistelijäluonne on varmaan ollut pelastus, kun neiti jaksaa kärsivällisesti herutella hitaista tisseistäni maitoa minuuttitolkullakin.
!
