La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Minä kanssa sain kopion kätilöiden kirjauksista salissa kotiin mukaan, ihan mukava lukea niitä, vaikka synnytys menikin omasta mielestä vähän vauhdikkaasti niin ei jääny yhtään traumoja siitä vaikka ei menny ihan niin miten oltiin mammapolin lääkärin kanssa synnytysraameja tehty, sanoinkin että hyvin meni. Mulle sattui vielä viime maaliskuussa valmistunu kätilö joka oli todella hyvin läsnä salissa ja synnytyksessä ja huomioi minun pelot ja toiveet hyvin, hänen kanssaan voisin synnyttää vielä uudelleen. Menin siis ilokaasulla, kohdunkaulapuudutteella ja spinaalilla synnytyksen läpi.
 
Sinnna mulla saattoi vaikuttaa myös se että vauva vietiin heti pois... en kerinny saamaan mitään eufoorista tunnetta kun jäin siihen yksin tyhjänä makaamaan jalat levällään kun kätilöt heitti läppää ympärillä ja koitti kursia mua kasaan... silloin toivoin että olisin kuollut siihen synnytykseen...
 
Mä söin sektiohaava kipuun pariviikkoa lääkkeitä kellontarkasti, jonka jälkeen koko ekan kuukauden vähintään yhden. Nytkin vielä jos oon kävelly tosi paljon ja puuhannut paljon kaikkea. N. Puolivuotta voi olla ns. tärähdys kipua. Esim. juosta ei tarvi kuvitellakkaan. Sairaalassa tuntu et haava on välillä ihan tulessa ja se paheni kun vauva itki niin samalla haavaa poltti. Se oli järkyttävää kipua. Ensimmäiset päivät itkien imetin kun tuli jälkisuppareita ja haavaankin sattu mielettömästi. Ja silloin ei voi vetää ilokaasua vaan on vaan hoidettava vauvaa. Mutta siitä selvisi kun pieni rakas tuhisi vieressä ja teki kaikki tuskat kärsimisen arvoisiksi. Synnytyssalissa tunsin vaan niin paljon kipua alavatsassa kun poika puski nenä edellä että en edes muista miltä itse avautumiskipu tuntu + ilokaasua meni ihan huolella. Mutta siis sitä vaan ettei se sen helpompi vaihtoehto välttämättä oo. Leikkausta itsessään en pelännyt kun aluksi hetken mutta sitten mulla oli jotenkin tosi turvallinen olo ja hyvät lekurit ja pian kuuluikin voimakas rääkäisy.
Mä aloittelin dtippoja ja pikkunen huutaa vähä väliä kaarella ja kakkakin oli kamalan väristä.. Mää en jaksa! Onko se tosiaan niin välttämätöntä syöttää niitä :( käly sanos jostai luontaistuotekaupasta saatavasta D-vitamiinista, ehkä vois sitä sitten koittaa seuraavaksi.
 
Ansofii, minkä ikäisenä siis aloitit D-vitskut? Ja onko kivut varmasti niistä johtuvia? Oon kuullut kans jostain luontaistuotekaupan suihkeesta hyviä kokemuksia. Me aloitettiin sillon 2vk:n ikäisenä gefilus+D:t ensin yhdellä tipalla ja nyt menee se 5 tippaa eikä oo oireita enää ( ja en tiedä tosiaan onko ikinä masukivut edes niistä johtunut), mutta en lähtenyt merkkiä vaihtamaan kun haluan tota gefilusta kuitenkin vauvalle syöttää :)
 
Mä koin synnytyksen kuitenkin melko positiivisena kokemuksena. Eli voisin kuvitella synnyttäväni vielä toisen jossain vaiheessa.

Mä valvoin supistusten takia synnytystä edeltävän yön kokonaan. Mistään ei ollut apua, mutta kotona olin sinnikkäästi. Aamulla kasin maissa mies kysyi, että kuinka tiheään supistaa, niin tuumasin vain etten tiedä enää. Hän sitten katsoi kellosta aikaa, n. viisi minuuttia väliä. Soitto neuvolaan, koska meillä olisi ollut 40+0 neuvola juuri silloin tiistaina. Neuvolasta ohjattiin lähtemään Lahteen vähitellen.
Vastaanotto Lahdessa oli mukava, ja oma tilanteeni oli niin, että neljä senttiä olin auki siinä vaiheessa. Suoraan saliin sitten siirryttiin. Ilokaasulla sinnittelin niin kauan, että olin kahdeksan senttiä auki. Aamuvuoron kätilö oli sitä mieltä, että olisin voinut hoitaa synnytyksen kokonaan pelkällä ilokaasulla, kun vaikutin sellaiselta tyypiltä. o_O
Iltavuoron kätilölle tuumasin kuitenkin, että nyt voisin jotain "kovempaa" lääkettä ottaa -> spinaalin sain. Spinaalin laiton jälkeen nukuin pari tuntia, kun ei ollut kipuja. Noh... tietäähän sen... spinaali rupesi vähitellen häviämään.... :confused:

Kyllä mua pelotti melko reippaasti siinä vaiheessa, kun oli tunne ruveta ponnistamaan. Kätilö sanoi aina huoneessa käydessään, että puolen tunnin kuluttua tulee uudestaan, mutta aikaa kului eikä ketään näkynyt, käytävällä vaan ääniä.. Oli kiireellistä sektiota ja oli maahanmuuttajasynnyttäjiä... Olisin halunnut ponnistaa aikaisemminkin, mutta ei kätilöä ollut paikalla. Pelotti, että onko vauvalla kaikki hyvin, jos nyt yksin ponnistaa.
Spinaali hävisi lähes kokonaan ennen ponnistusvaihetta, joten ilokaasun voimin ponnistettiin. Tytöllä oli napanuora kaulan ympärillä melko tiukasti siinä vaihessa, kun pihalle oli tulossa -> toinen kätilö avuksi. Kaikkihan siinä vaiheessa meni hyvin, terve 9/9 tyttö syntyi. :Heartred

Voihan jälkeiset... Istukka tuli täydellisenä ? pihalle. Parin litran vuoto ja II asteen repeämät cervixissä ja ulkosynnyttimissä. Henkilökuntalisät siispä. Hyvin lähellä oli, että oltaisiin menty leikkaussaliin ompelemaan ja hoitamaan vuotoa. Onneksi paikat kursittiin kasaan synnytyssalissa - mutta ilman spinaalia, pieni paikallispuudutus laitettiin. Ilokaasua hengittelin, mies piti maskia kasvoillani ja minä pidin tyttöä rinnalla.

Synnytyskokemuspisteet kuitenkin 7-8/10. Synnytyksen loppuun hoitanut kätilö tuli juttelemaan kanssani sitten seuraavana päivänä.

Henkilökunta oli mukavaa, asiansa osaavaa kyllä, mutta se kiire vaikutti minuun eniten, vaikka tiedänkin että kiirettä piisaa siellä
.
 
Mua ei kukaan jututtanut synnytyksen jälkeen... sitä arviota kun kyselivät vastasin -15 mutta ei kukaan ottanut sitä kuuleviin korviin eikä sitä oltu kirjattu mihinkään! Just ennen lähtöä joku täti tuli kysymään mitä siihen paperiin laitettiin niin vastasin 5 jotta päästään vaan äkkiä kotiin enkä joudu enään jäämään keskustelemaan...
 
Tosin silloin kun mä olin siellä niin se osasto oli ääriään myöten täynnä että ei kai kellään ollut aikaa mulle kun ei sitä vauvaakaan ollut..
 
FF toi on kyllä kurjaa ja varmaan tosiaan syy siihen miksi olet jäänyt vähemmälle huomiolle. Onneksi nyt pääset käymään asiaa läpi. Ja tosiaan ei voi edes kuvitella miltä vauvan toisella osastolla olo huonon synnytyskokemuksen lisäksi tuntuu.

Mua mentiin kursimaan sinne leikkaussaliin ja oikeen kahden lääkärin voimin. En olis selvinnyt siitä ilman kunnon kipulääkettä, sillä huusin sielläkin aluksi. Johan anestesialääkäri kiskasi katetrin kautta sellaset tropit, että pää keikkui vielä heräämön jälkeen perhehuoneeseen päästyäkin. :D :D

Onneksi oli muuten se perhehuone, olisin kilkannut kelloa muuten jatkuvasti. Ensimmäisen kerran nousin ylöskin vasta vrk kuluttua ja vippas pahasti siinäkin. En saanut lisäverta vaikka 1,5 litraa lähti omasta takaa ja hemoglobiini oli vielä joitakin viikkoja sitten alle 95. Ihmekkös kun huippasi
 
Ansofii me käytettiin kuukauden ajan d vitamiinia ja siks myös yöt itkettiin ja valvottiin joten jätin pois ja nyt menee ihanasti yöt ja päivät. Ajattelin 3kk iässä kokeilla aloittaa uudestaan eri tipoilla kun masukin varmaan kestää paremmin.
 
Muokattu viimeksi:
Mua pelottaa synnytys jatkossa aivan varmasti. Vaikka hyvin se meni muuten mutta ne kivut. Muistan vaan ku kierin kivusta siinä sängyssä ja itkin ja huusin ja mies paniikissa paineli sitä hälytysnappia :grin mutta silti innolla odotan seuraavaa vauvaa ja raskautta. Raskaus oli ihanaa aikaa ja vauvat ja lapset on niin ihania :Heartpink vaikkakin on tiedossa että raskaushepatoosi tulee myös jatkossakin
 
Mä en osannut pelätä synnytystä kun esikoisen synnytys eteni epiduraalin jälkeen niin että nukuin heräsin ponnistaa ja nukuin vähän lisää :) noh aina ei voi voittaa... ja hassua kun ekan synnytys oli helppo mutta lapsi vaikea ja toisella kierroksella meni toisin päin :) nyt mä kyll odotan vaan lapsenlapsia :) tehtiin esikoisen kanssa sopimus että kymmenen vuoden päästä kun hän on 20v niin musta tulee mummo :) voin sitten nauttia lapsen lapsista ja palauttaa äidilleen kun kyllästyttää :)
 
Huh, kylläpäs mulla kävi oman synnytykseni kanssa varmaan aivan jäätävä tuuri kun noita teidän ja muidenkin juttuja lukee ja miettii, mitä kaikkea siinäkin olisi voinut käydä. Tuntuu olevan melkoista arpapeliä miten synnytyksen eteneminen sopii yksiin toivottujen kivunlievitysten kanssa, miten halukkaita ja toimeliaita kätilöt ovat niitä antamaan jne. Itselläni synnytyksessä kamalinta oli varmaan se yön yli kärvistely valvoen kotona kipeiden supistusten kanssa, mutta pian sen jälkeen kuun sairaalaan pääsin aamusella niin aukesi taivaat. Aamupäivällä olin kivuton kipupiikin ansiosta 3-4 tuntia, ja kappas, samalla olinkin jo auennut jostain ihme syystä 4 cm:n (vaikka supistukset harvenivat todella paljon kipupiikin myötä) ja saatiinkin ruveta jo epiduraalia miettimään. Kätilö ei missään vaiheessa ollut yhtään epiduraalitoivettani vastaan, päin vastoin itse sitä alunpitäenkin ehdotteli, vaikka mulla ei edes ollut täysin säännöllisiä supistuksia tai supistuksia alle 5 min välein kuin vasta aivan loppumetreillä, ja anestesialääkärikin saatiin paikalle todella nopeasti vaikka synnytysosasto oli aivan tupaten täynnä. Pätevä kaveri, tuikkasi piikin niin että hädin tuskin huomasin ja autuaasti torkuin siinä kivuttomana lähes 4-5 tuntia. Sitten olinkin jo täysin auki. Tässä vaiheessa ei epiduraali enää vaikuttanut eikä toisaalta voitu uuttakaan annosta enää laittaa. Lähes tunnin ponnistusvaiheen kipu oli jotain käsittämätöntä, kuin alapäästä olisi yrittänyt punkea jotain valtaisaa melonia. Tosin siitäkään kipua en muistele pahalla, sillä kivun loputtua lopulta kuin seinään oli tunne niin euforinen, että huusin ääneen ja jälkikäteen koin siitä ponnistusvaiheesta itsensä voittamisfiiliksiä. Aivan eri asia varmasti olisi ollut, jos en olisi saanut kerätä voimia tuota loppukoitosta varten ja joutunut kärvistelemään kamalissa kivuissa koko avautumisvaiheen.

Itse en voi kuin päätäni pyöritellen ihmetellä miten hienosti kätilöt tuon synnytykseni ja kivunlievitykseni hoitivat ja tajusin vasta jouduttuani ylipaikalle synnytyksen jälkeen miten järkyttävä kiire heillä oli koko ajan ollut. Se ei kyllä yhtään näkynyt ulospäin. Tosi harmi, että aina asiat eivät suju näin eikä esim. toiveita kivunlievityksistä kuunnella kunnolla. :-/
 
Mulla lähtötilanteessa hb oli 130, synnytyksen jälkeen se oli 85. Päässä huippasi, kalmankalpea olin. Seuraavana päivänä sain yhden pussin verta, kun gynekologi sanoi, että kannattaa "tilata", jos yhtään siltä tuntuu. :-) Minä sain sen, mutta ei vaikutusta. Kotiin sitten rautalisä, nyt jälkitarkastuksessa 7 viikon jälkeen jälleen hb 130 luokkaa.
 
Tosi kiva, ei meillä sitten tänään olekaan pojan 2kk neuvolaa. Neuvolasta yritetty soittaa ensin 3 kertaa, mutta oon pojan kanssa nukkunu ja puhelin ollu äänettömällä.. Sit on tullu tekstari jossa lukee että tämän päivän aika peruttu, uusi aika 29.3 klo 8.00. Ei oo ikinä ollu noin aikasin mitään aikaa neuvolassa.. -.-
 
Mulla meni kivunlievitykset kans ihan huipusti! Kätilö heti kertoi vaihtoehdot ja oli muutenkin tosi ihana. Synnärissä mua hoiti kolmen vuoron kätilöt ja kaikki ihan loistavia vaikka käytävän menoa kuunnellen olivat tosi kiireisiä! Kivunlievitykset sai heti kun pyysi.
Sitä väsymystä en tule unohtamaan kun olin kaksi vuorokautta valvonut ennen synnytystä. Se väsy oli jotain sellasta mitä en ikinä ole ennen kokenut. En voinut silmiä pitää auki koko päivänä kun se tuntui ihan ylivoimaisen rankalta!
 
Ilona88 onpas ihanan kuuloinen synnytystarina, onneksi meni noin hyvin :). Mulla varmaan siksikin meni noin kun jäin käynnistykseen lapsiveden tihkumisen takia. Sitten lääkkeellistä- ja ei lääkkeellistä käynnistystä. Eli spontaani synnytys olisi varmasti mennyt ihan eri tavalla.
 
Muokattu viimeksi:
Mullakaan ei jääny onneksi tästä viimeisestä synnytyksestä kuin hyvät kokemukset, vaikka käynnistetty synnytys olikin, mua kuunneltiin ja otettiin tosissaan ja kätilö oli aivan ihana, kivunlievitys meni ihan erilailla kuin oli raskausaikana suunniteltu mut hyvin silti kivut oli hallinnassa
 
Mulla synnytyksestä myös aika ristiriitaiset ajatukset. Kaikki raskaudenaikaiset pelot toteutui kyllä. Eli pelkäsin sitä veden menoa, että jos sitä ei huomaakaan ja niinhän se oli hävinnyt tietämättä jäljettömiin. Ehdottomasti olisin halunnut synnyttää alakautta, sektio pelotti paljon ajatuksena ja niinhän siinä sitten loppujen lopuksi kävi että jouduttiin tekemään vieläpä hätäsektio. Sitten juuri olin kuulut kohduntulehduksista kauhutarinoita ja niinpä se sitten tuli itsellekin. Onneksi poika on ollut terve, eikä vedettömyys tai syyt mitkä johti sektioon, olleet aiheuttaneet pojan terveydelle haittaa. Ja vaikka positiivisesti sitä asiaa yritän käsitellä, niin olen ihan varma että jos joskus vielä tulee mahdollisuus tehdä toinen vauva, niin tulen olemaan silloin myös hyvin pelokas synnytyksen lähestyessä. Siltikin haaveilen vielä toisesta lapsesta tulevaisuudessa.
 
Mulle on kyl jäännyt tästä synnytyksestä hyvät kokemukset. Kerettiin ole sairaalassa alta tunti kun poika synty jo. Niin ei keretty kivunlievityksiä saamaan. Mut en oo kyl saannut aikasemmissakaan,kun ei oo niissäkään keretty olee kuin tunnin verran sairaalassa. Ainut mikä oli aika ikävän tuntuista oli kun jiutuuvat tikkaamaan kohtua kun siihen tuli pieni repeämä. Se sattu aivan kamalasti,mut onneks muuten kaikki meni hyvin.
 
Oli jälkitarkastus tänään ja päätin ottaa minipillerit nyt sitten.. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top