La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ompas jännä. En ole antanut mitään ekstraa vielä, mutta nyt tyttö jo kolmatta päivää änkeää naama punaisena kakkaa tuloksetta. Viimeksi kävi vajaa viikko sitte... Seuraava neuvola-aikakin on vasta kuukauden päästä. Noh, jos nyt kovin itkuiseksi menee tai yli 2 viikkoa niin täytyy sitten soitella. En uskalla ominpäin vielä mitään antaa.

Uutisissa nyt: Brysselissä ryskää vuorostaan, taas räjähdyksiä metrossa ja kentällä parasta aikaa. Voi voi...
 
Meillä ei onneks ummetusta oo vaan ehkä päinvastasta, ainaki eilen!! Yhet tortut vääns ja aika löysää ja limamaista oli. Saatto olla että johtu siitä kalanmaksaöljystä mitä en kyllä anna nyt enempää. Sen 0,5ml annoin eilen ja huh huh! Kyllä tytöllä ihan selvästi sattu kovasti mahaan ja kauheet ilmavaivat. Jumpattiin ja kanniskelin huutavaa vauvaa, tällä kertaa ei ollu edes taukoja huutojen välissä. Ihan kamalaa. Saatiin paljon ilmaa pois mahasta ja mahaa hieromalla nukahti sitte. Yön nukku rauhallisesti ja nukkuu vieläkin. Mä en tiiä nyt mitä vitamiini valmistetta mä kokeilen seuraavaks. Täällä kun ei ole niin paljon vaihtoehtoja. Apteekkireissu tänään sitte.

Mites teidän vauvat viihtyy hereillä ollessa? Ittekseen paljon vai sylissä?
Ja miten ne nukahtaa? Täytyykö hyssytellä vai laitatteko sänkyyn ja nukahtaa sinne ilman kitinöitä?
 
Meillä kun nukutaan vielä ainakin niin paljon että sitten sen hetken 1-1,5h kun vauva on hereillä vietän ja seurustelen paljon :) tulis muuten huono äiti fiilis... mutta viihtyy kyllä esim lattialla sen aikaa että käyn vaikka vessassa! Ja päivisin yleensä nukutan hyssyttelemällä tai sitten rattaisiin :) päivällä kovan leikkimisen jälkeen yliväsy helposti tulee niin vaatii enemmän rauhoittelua kuin illalla jolloin koko ilta on varattu rauhoittumiselle ja nukahtamiselle :)

Meillä meni viime yö yhellä syötöllä :) ja nytkin täti on nukkunut 7-10 ja 11--? :) noh ompahan tullut taas siivottua...
 
Voi elämä. Täysimetyksellä mennään ja menkat alkoi tänään :mad: Minipillerit aloitin 2-3 viikkoa sitten. Pitäisikö toista vauvaa alkaa yrittään :D Sukulaisilla tuntuu olevan hätä ettei saa pitkää taukoa pitää toisen välillä.. Olen koittanut vinkkailla, et jos nyt eka tän yhden vauva-aika saataisiin edes kunnialla ohi :)

Meillä tyttö viihtyy tosi hyvin lattialla ja sitterissä. Sylissäkin pidän paljon mutta mun sylissä alkaa vaan hamuileen tissiä vähän väliä niin seurustellaan paljon tytön ollessa lattialla. Lelukaari on suosittu meillä :)

Tässä ihmetellyt miten tää naisen mieli ja kroppa on ihmeellinen, ku ei enää muista oikein niitä synnytyksen tukalampia hetkiä ollenkaan..
 
Niin ja meillä yleensä tyttö alkaa illalla sylissä torkkumaan. Vien sitten sänkyyn.. Tosi harvoin uni jatkuu ku laitan sänkyyn, mut hetken touhotettuaan nukahtaa itsekseen. On yleensä vaan jo saanut itsensä touhotettua poikittain sinne, kun nukahtaa :D
 
Enni lainaa mulle sitä naisen mieltä :hilarious: mä kärsin niin pahoista traumoista ja itken vieläkin päivittäin sitä kipua ja pelkoa mikä oli synnytyksessä! Onneks pääsen pelkopolille puhumaan ens kuussa siitä meitä hoitaneen kätilön kanssa jospa saisin mun mielentervyden takas ja vois alkaa nauttia oikeesti tätä vauva ajasta:)
 
Ff: voi ei, kuulostaa kurjalta :( Toivottavasti noista puhumisista on apua! En nyt muista oletko kirjoittanut/olenko lukenut kokemuksestasi, mutta oliko synnytyksessä jotain erityistä vai ihan itsessään jäi ahdistavana kokemuksena mieleen?

Mulla pahinta oli se edellinen yö kun kotona olin ja supisteli ihan jatkuvasti. Muistan että supistukset oli kamalan kipeitä mutta en muista enää kuitenkaan miltä ne tuntui.

Ainut "trauma" mikä jäi on käyttämäni suihkusaippua :D :D En voi enää ikinä ostaa sitä suihkusaippuaa millä pesin itseni synnytyksen jälkeen. Jotenkin palautuu vaan sairaalassa olo ym mieleen siitä hajusta.
 
Mulla tuli nyt väistämättäkin mieleen tän Brysselin iskun myötä Emmmi... Kadonnut kun tuhka tuuleen :o toivon, että hänellä ja pikkuisella kuitenkin kaikki hyvin!
 
FF, hyvä et pääset juttelemaan! <3 mulla oli myös traumaattinen synnytys kun repesin niin pahasti, mutta näin 10 viikon jälkeen olisin kuitenkin valmis tekemään sen uudelleen..vaikka sairaalassa vaan itkin ja en pystynyt asiasta puhumaan.
 
Mää sain kyllä niin hyvin puudutuksen siinä ennen loppuhuipennusta, helpotti kipua huomattavan paljon varmasti! Jouduttiin leikkeleen kun pää ei meinannut mahtua syntymään, mutta se loppu meni kyllä mielestäni aika hyvin..
 
Mua traumatisoi tää pitkä parantuminen ja jälkitarkastuksen kovakourasuus. Ne on sellasia mitä en tahtois kokea enää.. siks pohdinkin et oiskohan sektio hamassa tulevaisuudessa sit ennemmin se mun juttu..
 
Mä sain pudendaalin toispuoleisesti kun sattu niin helvetisti se n. 20cm piikki ja kun vasta ponnistusten välissä kerettiin se laittamaan..ilmoitin, että "kiitos, kestän kyllä ponnistaa ilmankin" :D
 
Ilmeisesti se kuoleman pelko oli mulla se avain juttu.. en oo vielä kauheesti pystynyt asiasta puhumaan/kirjoittamaan mutta tuolla yleisellä puolella on minun arvostelu lahden sairaalasta... siinä on aika hyvin kiteytetty asia... ehkä vielä joskus pystyn täälläkin siitä tarkemmin kertomaan :) miehellä om puhelimessa kaikki minuutin tarkkuudella kirjattu ylös kun pyysin silloin että voin kirjoittaa sittem paremmin mutta koskaan en kuitenkaan pystynyt palaamaan niihin tietoihin ja muistoihin!
 
FF mä sain synnytyssairaalassa kätilöiden kirjaukset tulostettuna. Eli siinä näkyy minuutti minuutilta mitä on tapahtunut; esim. milloin kerroin ponnistuksen tarpeesta ym. Voit pyytää sitä jos käsittelette kätilön kanssa synnytystä. Toivottavasti saat apua ja pääset peloista!

Mun kanssa tuli kätilö itse jo laitoksella puhumaan, mutta varmaan haluan uudestaan jos tässä raskaaksi tulee. Minullakin oli pelottava synnytys ja muistan kyllä harvinaisen hyvin (valitettavasti) tapahtumat ja tuntemukset. Aukesin niin nopeasti, että en saanut mitään puudutteita missään kohtaa. Ja kätilötkin sanoi, että ei ole koskaan joutunut leikkaamaan epparia ilman puudutteita, mutta vauva oli jo liian pitkällä ettei kerennyt mitään tekemään :S. Siihen päälle ne ||| asteen repeämät. Ja oi kyllä, olin peloissani koko aktiivisen synnytyksen ja hyvin kipeä. (Ja hysteerinen ajoittain)
 
Muokattu viimeksi:
Voi että, harmi kun noin monella on ollut ikäviä kokemuksia/on jäänyt mieltä vaivaamaan. Kun kirjoitin tuon oman kokemuksen eli unohtamisen niin ajattelin, että monella muulla varmaan sama kokemus. Niin varmaan onkin, mutta usealla myös huonoja :(
 
Enni silti haluan kyllä toisen ja pienellä ikäerolla (jos saa toivoa :)). Lisäksi vielä ainakin haluan ajatella, että voisin alakautta synnyttää. Jostain syystä pelkään sektiota vielä enemmän.

Vaikka se oli pelottavaa niin en muistele pahalla sitä tapahtumaa. Ja mikään ei ole ollut niin helpottavaa kuin vauvan syntyminen. Se tunne oli kyllä raukea kaikesta huolimatta :D. Sen jälkeen sain kipulääkettä ja puudutteen suoraan epiduraalikatetrin kautta ja leikkaussalissa olin kuulema kuorsannut :D:D:D
 
Muokattu viimeksi:
En määkään mitään älyttömän montaa vuotta haluaisi ikäeroa tulevan jos vielä lapsi saadaan. Toista raskausaikaa en välttämättä haluaisi jaksaa mut pakkohan se on jos vielä toisen saisi joskus :)
 
Sinna, mä sain kans sen tarkan selostuksen mitä on koneelle kirjattu. Oli kuulemma vahingossa tulostaneet, mutta antoivat sen mulle mukaan :)
 
Takaisin
Top