Jospas minäkin nyt kirjoitan tänne taas muutaman rivin maanantain kunniaksi. Mä luen kyllä aktiivisesti teidän kirjoituksia puhelimella, mutta kirjoittelen itse tänne vain silloin kuin olen koneen äärellä (eli töissä
tehokasta työajan käyttöä).
Tervetuloa kaikille uusille munkin puolesta. Meitähän alkaa olla jo aikmoinen porukka täällä. Kaikille oikein paljon tarrasukkia matkaan!
Hiustenvärjäyksestä mulla ei ole mielipidettä suuntaan eikä toiseen. Itse lopetin omien hiusten vaalentamisen ja värjäämisen viime syksynä, kun mun hiukset oli menneet tosi huonoon kuntoon kaikesta käsittelystä ja niistä mun lääkehoidoista ja jäljellä oli enää vaan sellainen ohut hiirenhäntä. Lisäksi mulle muodostui pientä yliherkkyyttä noihin väreihin kun useamman vuoden putkeen värjäsin hiuksiani mustiksi. Nyt sitten kasvattelen omaa väriä takaisin, mitä ei mulla ole ollutkaan sen jälkeen kun 13-vuotiaana ekan kerran värjäsin hiukset. No tällainen perinteinen maantienruskea tää tukka nyt näyttäisi olevan. Vielä ei ole onneksi harmaita hiuksia. Mutta siis tällä ei ole mitään tekemistä raskauden kanssa. Kosmetiikkaa tulee käytettyä jonkin verran, sillä töitä varten on pakko laittaa "maski" päälle joka aamu. Viikonloppuisin en sitten meikkiä käytäkään. Shamppoista ja saippuoista käytän nykyään luomuversioita, tuntuvat sopivan omalle iholle parhaiten eivätkä kuluta hiusta.
Tupakanpoltosta oma mielipide on ehdoton ei. Ja mä poltin ennen plussaa ihan päivittäin sen 5-10 savutketta. Kun plussan sain kävin polttamassa yhden tupakan heti sen jälkeen selvitäkseni järkytyksestä ja saman päivän iltana sytytin vielä yhden savukkeen, kun teki niin mieli, mutta siitä otin vain yhdet henkoset kun tuli sellainen fiilis että ei helvetti, ei tee yhtään enää mieli. Ja siihen se mun tupakointi sitten jäi. Lopetin ihan seinään ilman miinkäänlaisia purkkia , laastareita tai muita korvaustuotteita. Tää oli mulle aikamoinen saavutus, sillä olen sauhutellut enempi vähempi melkein koko aikuisikäni eli sen 12-13 vuotta. Useamman kerran olen yrittänyt lopettaa (en myöskään polttanut aikaisempien raskauksien aikana), mutta aina siihen pahaan tapaan on palannut (keskenmenojen jälkeen). No nyt ei tee enää edes mieli. Ehkä sitä vaan oikeasti tarvitsi kunnon syyn lopettaa. Tän jälkeen en kyllä enää aloita uudelleen (kävi miten kävi). Mulla on yksi kaveri kuka poltti koko raskauden ajan. Mä en sille mitään siitä sanonut, mutta en kyllä suoraan sanottuna hyväksy kyseistä asiaa. Siinä äiti tekee tulevan lapsensa puolesta jo niin isoja päätöksiä ja saattaa pilata (tai ainakin vaikeuttaa) toisen elämän oman nautinnon tarpeensa takia.
Niin tuolla jossain aikaisemmin kyseltiin monesko lapsi, niin mulla olisi esikoinen. Taustalla vain ne kolme keskeytynyttä raskautta (jotka oli siis ex miehen kanssa).
Oireista pahoinvointi lisääntyy päivä päivältä. Tuossa oli muutama päivä viime viikon lopulla kun sain levätä ja huono olo pysyi poissa, mutta tänä aamuna olo huonompi kuin koskaan aikaisemmin. Onneksi ruoka vielä maistuu joten kuten. Rinnat on aivan älyttömän kokoiset (ja arat) ja tuoneet ihan uuden haasteen työvaatteisiin (kaikki kauluspaidat kiristävät rintojen kohdalta). Lisäksi kaiken kattava väsymys, mielialan ailahtelut ja kaikenlaiset vatsanippailut ja säryt ovat edelleen mukana. Uutena juttuna on nyt huono unisuus öisin. Tulee herättyä sen 10 kertaa (pissahätä, huono olo, särkee selkää, huono asento, kuuma, kylmä jne) ja tämä ei tietenkään helpota sitten aamuheräämistä.
No nyt mulla menossa rv 6+1 ja keskiviikkona pääsen alkuraskauden ultraan. Pahimmat pelot keskenmenosta on kuitenkin tässä pikkuhiljaa alkaneet kaikota, sillä mulla ei ole koskaan ollut näin voimakkaita oireita ja huonoa oloa aikaisemmin. Jotenkin vaan sellainen fiilis, että tämä menee nyt loppuun asti. Ja sekin on toisaalta pelottava ajatus. Tuleeko musta ihan oikeasti tammikuussa äiti.
Miten ihmeessä sitä sitten pärjää..