Millä nimellä tuo uusi ketju on?
La tammikuu 2016
- Ketjun aloittaja SannaM
- Aloituspäivämäärä
Zuikkeli se on täällä samassa laskettu aika tammikuussa 2016 osiossa :) http://forum.vau.fi/threads/tammikuisten-synnytyssairaalat.1583610/
Mä asustelen Siuntiossa eli synnäriksi tulee varmaankin Lohjan sairaala. Itse olen 31 (kesäkuussa täytän 32) ja mies on 33.
Mulle on nyt uutena "oireena" tullut hienoista pahoinvointia juuri nälkäisenä, sekä aamukahvin jälkeen nousee pala kurkkuun. Täytynee varmaan jättää sitten aamukahvit juomatta, mikä on sinänsä aika harmillista, sillä tällä hetkellä poden jatkuvaa väsymystä eikä silmiä meinaa aamulla saada auki ilman kahvia.
Tuo ihan järkyttävä pelko keskenmenosta alkaa ehkä ihan hitusen helpottamaan. Mulla on nyt sen verran vahvat nämä oireet, että ainakin kropan mukaan sitä oltaisiin vahvasti raskaana (kahdessa aikaisemmassa keskenmenossa oireet olivat lievemmät ja jopa plussaviivat heti alusta heikommat). Eilen myös surffailin aika pitkään internetin ihmeellisessä maailmassa ja sieltä löysin sellaisia itseäni rahoittavia faktoja kuten 60-80% naisista kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen saa normaaliraskauden. Ja miehen liiallinen alkoholinkäyttö ja tupakointi voivat aiheuttaa keskenmenoja (ex-mies oli aika pahasti alkoholisoitunut varsinkin suhteen loppuaikana, mikä oli yksi syy eroon, ja poltti vähintään kaksi askia päivässä). Nyt kun mulla on uusi ihana kumppani, niin noi riskitekijät on poistuneet. Lisäksi mulle tehtiin silloin aikoinaan kaikki km tutkimukset ja mitään keskenmenotaipumukseen liittyvää sairautta tai geenivirhettä ei multa löytynyt. Eli senkin puolesta pitäisi kaikki olla kunnossa. Mutta ajatus siitä, että tällä kertaa saisin oikeasti pienen nyytin 8kk päästä syliin tuntuu kyllä vielä ihan käsittämättömältä. Itse en kyllä asiaa uskalla ihan todeksi uskoa, ennen kuin sen np ultran jälkeen.
Sori kun tuli nyt vähän tälläinen keskenmenoihin keskittyvä lörpötys (ei oikein sovi tänne odottavien palstalle), mutta nämä asiat vaan pyörii itsellä niin vahvana päässä koko ajan, että yritän näitä ajatuksia saada purettua edes jonnekin.
Mulle on nyt uutena "oireena" tullut hienoista pahoinvointia juuri nälkäisenä, sekä aamukahvin jälkeen nousee pala kurkkuun. Täytynee varmaan jättää sitten aamukahvit juomatta, mikä on sinänsä aika harmillista, sillä tällä hetkellä poden jatkuvaa väsymystä eikä silmiä meinaa aamulla saada auki ilman kahvia.
Tuo ihan järkyttävä pelko keskenmenosta alkaa ehkä ihan hitusen helpottamaan. Mulla on nyt sen verran vahvat nämä oireet, että ainakin kropan mukaan sitä oltaisiin vahvasti raskaana (kahdessa aikaisemmassa keskenmenossa oireet olivat lievemmät ja jopa plussaviivat heti alusta heikommat). Eilen myös surffailin aika pitkään internetin ihmeellisessä maailmassa ja sieltä löysin sellaisia itseäni rahoittavia faktoja kuten 60-80% naisista kolmen perättäisen keskenmenon jälkeen saa normaaliraskauden. Ja miehen liiallinen alkoholinkäyttö ja tupakointi voivat aiheuttaa keskenmenoja (ex-mies oli aika pahasti alkoholisoitunut varsinkin suhteen loppuaikana, mikä oli yksi syy eroon, ja poltti vähintään kaksi askia päivässä). Nyt kun mulla on uusi ihana kumppani, niin noi riskitekijät on poistuneet. Lisäksi mulle tehtiin silloin aikoinaan kaikki km tutkimukset ja mitään keskenmenotaipumukseen liittyvää sairautta tai geenivirhettä ei multa löytynyt. Eli senkin puolesta pitäisi kaikki olla kunnossa. Mutta ajatus siitä, että tällä kertaa saisin oikeasti pienen nyytin 8kk päästä syliin tuntuu kyllä vielä ihan käsittämättömältä. Itse en kyllä asiaa uskalla ihan todeksi uskoa, ennen kuin sen np ultran jälkeen.
Sori kun tuli nyt vähän tälläinen keskenmenoihin keskittyvä lörpötys (ei oikein sovi tänne odottavien palstalle), mutta nämä asiat vaan pyörii itsellä niin vahvana päässä koko ajan, että yritän näitä ajatuksia saada purettua edes jonnekin.
Venla, mä uskon kovasti että kyllä sun pikkuinen matkassa pysyy siihen asti kuin pitääkin. 
Ja ole huoleti, tänne saat avautua ja puhua niin paljon kuin itsestä vaan tuntuu, mun mielestä on ihan kivaakin kun ihmiset uskaltaa puhua peloistaan ja murheistaan, tuo keskenmenokin kun voi osua ihan kenelle tahansa. Kuuluu mm. myös mun omaan pelkolistaani.
Mulla myös ollut tosi paljon väsymystä, hyvä jos jaksaisi aamuisin sängystä nousta, pakko se silti vaan on. Alamahaa on taas tänään juilinut, mutta ei onneksi niin kovin. Ja rv 4+3 menossa nyt :)
Ja ole huoleti, tänne saat avautua ja puhua niin paljon kuin itsestä vaan tuntuu, mun mielestä on ihan kivaakin kun ihmiset uskaltaa puhua peloistaan ja murheistaan, tuo keskenmenokin kun voi osua ihan kenelle tahansa. Kuuluu mm. myös mun omaan pelkolistaani. Mulla myös ollut tosi paljon väsymystä, hyvä jos jaksaisi aamuisin sängystä nousta, pakko se silti vaan on. Alamahaa on taas tänään juilinut, mutta ei onneksi niin kovin. Ja rv 4+3 menossa nyt :)
), mut se on normaalia. :)
Mullakin alavatsa juilahtaa, kun esim yskii. Tällaista ei ollut ekan kanssa. Nyt odottaa alkaako kohta olemaan enemmänkin pahoinvointia, kuten ekassa oli 2 viikkoa, kun verenpaineet laskivat 105/65een lyhyessä ajassa.
Haluaisi kovasti kertoa äidille jo tästä viikonloppuna, mutta mikä on reaktio..? Ekan kohdalla oli ilo ja onni kun oli ensimmäinen lapsenlapsi mun vanhemmille. Ja se että osaavatko sitten pitää omana tietona, koska mä oon 1/3 epävarma keskenmenon suhteen ja viimeksikin toivoin että raskaudestani ei kerrottaisi muille sukulaisille ennen kuin pahin km-riskiaika on mennyt ohi.. Toivoa että menis yhtä hyvin kuin edellinenkin raskaus :)
Haluaisi kovasti kertoa äidille jo tästä viikonloppuna, mutta mikä on reaktio..? Ekan kohdalla oli ilo ja onni kun oli ensimmäinen lapsenlapsi mun vanhemmille. Ja se että osaavatko sitten pitää omana tietona, koska mä oon 1/3 epävarma keskenmenon suhteen ja viimeksikin toivoin että raskaudestani ei kerrottaisi muille sukulaisille ennen kuin pahin km-riskiaika on mennyt ohi.. Toivoa että menis yhtä hyvin kuin edellinenkin raskaus :)
.
Muokattu viimeksi:
.
Muokattu viimeksi:
Voi ei... sulla taitaa olla vähän inhottavat appivanhemmat lauruskaah. 
mulla kyllä on tosi kivat ja tuun niitten kans hyvin toimeen. Eikä ne koskaan oo puuttunu meidän elämään ylimääräisesti. Vaikka määki oon ollu niitten perheen "jäsen" vasta puolitoista vuotta ni ne on muhun suhtautunut tosi hyvin. Ainoo vaan on se että anoppi saattaa vahingossa lipsauttaa asiasta jollekkin, ni mä en halua sen takia kertoa.:) Me tosiaan mentiin 2 kk:n seurustelun jälkeen kihloihin ja siitä 4kk ni mentiin naimisiin :) sitä ne appivanhemmat sillon vähän pyöritteli mielessä, mut ei ne koskaan sanonu meille että ei ois niin saatu tehä.:)
mulla kyllä on tosi kivat ja tuun niitten kans hyvin toimeen. Eikä ne koskaan oo puuttunu meidän elämään ylimääräisesti. Vaikka määki oon ollu niitten perheen "jäsen" vasta puolitoista vuotta ni ne on muhun suhtautunut tosi hyvin. Ainoo vaan on se että anoppi saattaa vahingossa lipsauttaa asiasta jollekkin, ni mä en halua sen takia kertoa.:) Me tosiaan mentiin 2 kk:n seurustelun jälkeen kihloihin ja siitä 4kk ni mentiin naimisiin :) sitä ne appivanhemmat sillon vähän pyöritteli mielessä, mut ei ne koskaan sanonu meille että ei ois niin saatu tehä.:)
En mä kyllä sairaaloistakaan tykkää, varsinkaan sillon jossen saa nähdä ketään :D Kun tonne TYKS:iin jouduin viime keväänä mahakramppien takia, niin ei saanut edes äiti tulla mun kanssa, koska osastolla suojeltiin muiden potilaiden yksityisyyttä. Siinä vaan sitten seuraukset olivat ne, että kolme lääkäriä ei saanut mulle tippaa suoneen, yhden suonen ne puhkasi. Yks lääkäri otti väkisin tuolta syvältä kyynärvarresta verikokeen ja se sattui, siitä jäänyt traumat nyt, jos olis menty mun halun mukaan, niin paniikki ei ois iskenyt, eikä suonet paenneet niin verikokeen ois loistavasti saanut otettua. Loppupeleissä puhuin sit itkien itteni samana iltana ulos. :D
.
Muokattu viimeksi:
Mulla joskus nuorempana oli kita- ja nielurisaleikkaus, niin ennen kanyylia laitettiin emlaa käteen, niin se puudutti sen pinnan ihosta, niin ei tuntunut pahalta kun ne laitto sen neulan ihon läpi, voi olla että paniikki lietsoi mua enemmän kun itku pääsi samantien kun työnnettiin syvemmälle. Muahan siis pelotti paljon, siks oon kovin itkuherkkä, on kai joku suojelusmekanismi :D
Hui kauhistus mitä kokemuksia sekä piikkiasiassa että appivanhempien kanssa. .. Mulla ei anopin kanssa alkanut ihan yhtä hyvin matka silloin 2001 kun alettiin miehen kanssa seurustella. Anoppi oli meidän lukion rehtori, enkä minä ollut mikään kympin oppilas... En ollut riittävän hyvä hänen esikoispojalleen... Naimisiinmenon ja ensimmäisen raskauden jälkeen välit on lämmenneet ja nyt on ihan kiva jutustelua ja puuhailla puutarhassa anopin kanssa. Ja pakkokin on olla hyvät välit heihin, kun nyt talon rakentamisen ajan asutaan heillä... Talo on kaksi osainen, meidän perhe asuu toisella puolella. Ei tästä muuten täysjärkisenä varmaan selviäisi :D
Mä olin aikanaan myös hirmuisen piikkikammoinen, mutta kaikenlaisten tutkimusten ja koettelemusten karaisemana oon siitä päässyt eroon.
En tiedä kuinka tarkkoja tyksissä ollaan vierailijoista, taysissa ollaan todella tarkkoja...
Voin omakohtaisesti kertoa, että synnytyksen aikana, varsinkin jos säännöllisesti etenee, ei ehdi miettiä neuloja tai muutakaan. Siinä hommassa keskittyy täysin itseensä ja vauvaan. Niinkuin kuuluukin
Mä olin aikanaan myös hirmuisen piikkikammoinen, mutta kaikenlaisten tutkimusten ja koettelemusten karaisemana oon siitä päässyt eroon.
En tiedä kuinka tarkkoja tyksissä ollaan vierailijoista, taysissa ollaan todella tarkkoja...
Voin omakohtaisesti kertoa, että synnytyksen aikana, varsinkin jos säännöllisesti etenee, ei ehdi miettiä neuloja tai muutakaan. Siinä hommassa keskittyy täysin itseensä ja vauvaan. Niinkuin kuuluukin
Zuikkeli, sullakaan ei siis alku ole kovin hyvin alkanut anopin kanssa. Mutta kiva kuulla että teilläkin lähtenyt paremmin menemään :)
Ja uskoisin että nää pelot on juuri nimenomaan niitä alun pelkoja, mitkä unohtuu koko kokemuksen jälkeen, niinkuin se kipukin. :)
Ja uskoisin että nää pelot on juuri nimenomaan niitä alun pelkoja, mitkä unohtuu koko kokemuksen jälkeen, niinkuin se kipukin. :)
Onko kellään yhtä järkyttävää väsymystä ku mulla? Mä eilen heräsin yöunilta 10 aikaan, menin päikkäreille ennen kahtatoista että jaksoin sitte lähteä töihin kahdeksi. Tänään sama homma, heräsin 10ltä ja menin ennen yhtä nukkumaan ja just heräsin. tänään vapaa ja arvatkaa saanko mää mitään aikaseksi täällä. :D pitäis imuroida ja laittaa pyykit yms, mut aika hissua että jaksan alottaa 
Väsyä löytyy ja pahoinvointi on tullut kuvioihin kunnolla eilen ja tänään... I feel you!
Mulla myös hirveä väsy, aamulla ei jaksaisi nousta sängystä, töihin meinaa simahtaa, kotona menee horroksessa, illalla nukahtaa samantien ja taas aamusta sama. Päikkäritkin tekis mieli ottaa, mut sit pelkään ettei tuu illalla enää uni..