No kyllähän niitä oireita sittenkin taitaa olla, en vaan aluksi osannut yhdistää raskauteen... Ihan jäätävä nälkä nykyään varsinkin aamupäivisin ja päivisin. Jättiannos puuroa marjoilla, öljyllä ja raejuustolla jättää vaan kiljuvan nälän koko aamupäiväksi, lämmin lounaskaan ei välttämättä vielä vaikuta mihinkään. Onneksi iltaa kohden sitten helpottaa jostain syystä. Toistaiseksi ei onneksi ole mitään erikoisia himoja ollut, vaan olen selvinnyt tomaattien, omenoiden ja porkkanoiden puputtamisella. Myös alavatsalle näyttää jääneen pysyvä nesteturvotus.
Myös mielialanvaihteluita alkaa olla nähtävillä, ja eilen iskivät ensimmäiset kunnon epävarmuuskohtaukset alkuhuuman jälkeen. Onko tämä sittenkään se mitä eniten juuri nyt haluan, kun lapsikin sai alkunsa puoliksi vahingossa? Onko minusta äidiksi? Syrjäydynkö unelmieni ammatista (valmistun tässä kuussa, alallani on menossa murros ja kilpailu työpaikoista kovenee koko ajan)? Miten käy parisuhteen vauva-arjessa? Jne... Toisaalta seuraavalla hetkellä saatan vuoronperään olla ihan jossain pilvilinnasfääreissä, vollottaa vauvablogipostauksille ja joillekin Samuli Edelmanin biiseille ja ajatuskin että ottaisin tuon pienen elämän pois minusta saa aikaan holtittoman kyynelvirran... Aaaargh!