La tammikuu 2016

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja SannaM
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hellou! Täällä la olisi 1.1.2016 :) ja ens maanantaina olisi eka neuvola. Toivotaan että tämä raskaus menisi paremmin ku viimeks.. Jouduin keskeyttämään tammikuussa viikolla 24 :(
 
Minulla myös ensimmäinen :happy:

Täällä lueskelen teidän oireistanne ihmeissäni ja peloissani. Omat oireet kun ovat vain rintojen arkuus ja alavatsassa menkkamaiset kivut, ei kuitenkaan edes joka päivä. Huonoa oloa en ole tuntenut vielä kertaakaan ja tänään 6+0. Toivottavasti kaikki masussa ok :sad001 joskus äitini kanssa juttelin niin hän sanoi ettei ollut kertaakaan huonovointinen minua odottaessaan hmm.
 
Täällä ensimmäinen.:Heartred
meilläki äiti sano että ei oo oksentanu kertaakaan odottaessa.. Ainoastaan huonoo oloa ollu.. sisaruksilla sitte ollu se pahoinvointi sitä luokkaa että ne on oksentanu viikosta 5 viikkoon 20.... toivotaan että itellä ei oo sama, vaikka pahalta kyllä näyttää.
 
Mulla tää pahoinvointi rupee näemmä pahenemaan. Kuvottava olo ja ällötys oli pari viikkoa lähinnä aamulla ja illalla ja välillä poikkes päivällä, mutta nyt onkin sit melkein ympäripäivästä tää öklötys. Onneksi ihan oksentaaoksentaa on tarvinnu vasta muutaman kerran. Autossakin on kauhee matkustaa. Vähänkään nopeempi kävely saa oksettamaan ja heikottamaan. Melkoset oireet saa aikaseksi tää alkuodotus :/ Pahemmin on tää kuvotus nyt ku mitä esikoisesta oli. Sillon kesti 18 viikkoa. Sormet ristiin, ettei nyt olis niin kauaa!
 
Hetken sivusta seurattuani päätin liittyä mukaan. :) La 6.1. ja rv nyt 6+0. Vieläkin vaikea uskoa koko asiaa todeksi, kun ei oltu varsinaisesti vielä edes päätetty ruveta yrittämään lasta... Vuosia oltiin siitä kyllä puhuttu, ja mies-parka oli ehtinyt odottaa omaa lasta 12 pitkää vuotta. Tilanne vaan lopulta vei mukanaan ja nyt on pieni ihmeen alku masussa.

Hämmentyneenä olen lueskellut kuvauksia ja tarinoita raskausoireista kun itsellä ei oikein ole ollut mitään. Väsymyksen sijaan oon ollu oikeastaan normaalia energisempi ja peittoakin tekee mieli heilutella joka päivä, mikä on itselleni *äärimmäisen* epätyypillistä. :D No, kai sekin jostain suurista hormonimuutoksista kertoo, ja plussakin oli viikossa vahvistunut haamusta yhtä vahvaksi kuin toinen viiva. Jännityksellä silti vieläkin seuraan tapahtuuko siellä mahassa todella jotain ja toisaalta pelkään mitä kurjia oireita mulle on vielä jemmassa... Hieman hankalaa olis ottaa kesällä lomaa kun työskentelen neljässä eri paikassa sijaisena, menetän joka sairaslomapäivältä paljon rahaa ammatinharjoittajatuloina ja kesän jälkeiseisistä töistä ei mitään tietoa. Pelottaa myös miten tuo pikkuinen pärjää menossa mukana kun työni on niin stressaavaa eikä jatkuva reissuelämä ainakaan helpota asiaa. No, turhapa näitä on etukäteen murehtia, täytyy keskittyä tähän mahtavaan fiilikseen tällä hetkellä. :)
 
Takaisin
Top