Hetken sivusta seurattuani päätin liittyä mukaan. :) La 6.1. ja rv nyt 6+0. Vieläkin vaikea uskoa koko asiaa todeksi, kun ei oltu varsinaisesti vielä edes päätetty ruveta yrittämään lasta... Vuosia oltiin siitä kyllä puhuttu, ja mies-parka oli ehtinyt odottaa omaa lasta 12 pitkää vuotta. Tilanne vaan lopulta vei mukanaan ja nyt on pieni ihmeen alku masussa.
Hämmentyneenä olen lueskellut kuvauksia ja tarinoita raskausoireista kun itsellä ei oikein ole ollut mitään. Väsymyksen sijaan oon ollu oikeastaan normaalia energisempi ja peittoakin tekee mieli heilutella joka päivä, mikä on itselleni *äärimmäisen* epätyypillistä. :D No, kai sekin jostain suurista hormonimuutoksista kertoo, ja plussakin oli viikossa vahvistunut haamusta yhtä vahvaksi kuin toinen viiva. Jännityksellä silti vieläkin seuraan tapahtuuko siellä mahassa todella jotain ja toisaalta pelkään mitä kurjia oireita mulle on vielä jemmassa... Hieman hankalaa olis ottaa kesällä lomaa kun työskentelen neljässä eri paikassa sijaisena, menetän joka sairaslomapäivältä paljon rahaa ammatinharjoittajatuloina ja kesän jälkeiseisistä töistä ei mitään tietoa. Pelottaa myös miten tuo pikkuinen pärjää menossa mukana kun työni on niin stressaavaa eikä jatkuva reissuelämä ainakaan helpota asiaa. No, turhapa näitä on etukäteen murehtia, täytyy keskittyä tähän mahtavaan fiilikseen tällä hetkellä. :)