Hyvää äitienpäivää odottajille!
Tahtoisin sanoa muutaman sanan raskausuutiset tyrmäävien ystävien puolesta. Oma raskaus on jokaiselle onnen täyttymys. Etenkin kun raskaus on toivottu ja sitä on ehkä jo vuosikausia yritetty.
Ymmärrän kuitenkin tyrmistyksen vastapuolella täysin. Meidän tarinamme on pitkä, olemme seurustelleet jo 17 vuotta. Mieheni oli kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei koskaan tahdo lapsia. Jossain vaiheessa itselleni alkoi muodostua toisenlainen mielipide. Rakastamme toisiamme, emmekä tahtoneet tämän erottaa, mutta asia on koko elämän kokoinen, joten tilanteen jatkuessa pitkään, jouduimme muuttamaan erillemme. Jokainen raskausuutisen lähipiirissä kouraisi sydäntä. Vaikkei se ollut itseltä pois, ei sen aiheuttamaa tunnetta voinut estää. Tilanne oli sama kuin muusta syystä lapsettomuutta koskevalla. Usein kuuli "kyllä sinäkin ymmärrät kun saat omia lapsia" tai "ei tätä lapseton voi ymmärtää". Kyselyt "koskas teille tulee jälkikasvua" saivat jäätymään täysin. Päätin, etten koskaan, ikinä, milloinkaan tule kysymään kenenkään henkilökohtaisia elämänvalintoja enkä väheksy ymmärtämystä. Osa ystävyyssuhteista katkesi, kun lapselliset valitsivat lapsiperheiden seuraa. Samanlaisia tarinoita oli paljon ystäväpiirissämme, eikä tuo näkökulma nykyään ole harvinainen. Osa samassa tilassa olleista ystäväpariskunnista päätyi eroon. Me emme. Tahdoimme olla yhdessä, nyt mies odottaa tulokasta jopa innokkaammin kuin minä, joka olen vielä puulla päähän lyöty. Tärppäsihän meillä ensiyrittämällä. Vaikka tie tähän pisteeseen kestikin vuosia. Tahdon vain sanoa, että älkää pettykö, mikäli kaikki eivät osaa iloita kanssanne. Älkää myöskään jättäkö heitä. Taustalla voi olla paljon surua ja reaktio ei kerro siitä, mitä henkilö teitä kohtaan tuntee. Asia saattaa saada käpertymään niin syvälle omaan itseensä, ettei itsekään sitä hallitse. <3