La marraskuu 2016
- Ketjun aloittaja Pilvisydän
- Aloituspäivämäärä
Komppaan täysin Muruliinin tekstiä - meillä mies kun niin oli varma poikavauvasta ja kommentoi ultran jälkeen aika pettyneesti tuntemuksensa loukaten vähän minua kommentillaan, on nyt muutaman viikon asiaa märehdittyään vielä enemmän innoissaan ja jännittynyt, että meille tuleekin tyttö. Itsekin mielsin aluksi, että ehkä se on poika ja aina olen toivonut lapset järjestyksessä "poika ja tyttö". Silti tätä pientä rakasta ihmettä en mihinkään vaihtaisi, aivan ihana ajatuskin jo, että saadaan oma pieni prinsessa. Ja oon niin onnellinen, että mieskin niin mukana ja päästeli suustaan vaan sammakoita ultran jälkeen.
Ihmisillä on yleinen käsitys perheonnesta ilmeisesti se, että on poika- ja tyttölapsi. Miksei se voisi olla pelkästään se, että on lapsi(a).. olivat he tyttöjä tai poikia... itse tulen raivostumaan varmasti jos joku tulee meille kommentoimaan sukupuolesta mitään, jos tälle typylle joskus sisaruksia tehdään ja tuleekin vaikka kaksi tyttöä vielä lisää. Varmaan keksittävä valmiiks jo vastalauseita tällaisiin tilanteisiin
Ihmisillä on yleinen käsitys perheonnesta ilmeisesti se, että on poika- ja tyttölapsi. Miksei se voisi olla pelkästään se, että on lapsi(a).. olivat he tyttöjä tai poikia... itse tulen raivostumaan varmasti jos joku tulee meille kommentoimaan sukupuolesta mitään, jos tälle typylle joskus sisaruksia tehdään ja tuleekin vaikka kaksi tyttöä vielä lisää. Varmaan keksittävä valmiiks jo vastalauseita tällaisiin tilanteisiin
Muokattu viimeksi:
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
En edes halua kuvitella, millaisia kommentteja mun porukat on saaneet, kun isällä on mun lisäksi 7 lasta - ja meistä tosiaan ekat kuus on tyttöjä. Voisin veikata, että pikkuveljet on aika tottuneita käsittelemään naisia.. 
Ennenhän lapsia siunaantui melkein joka perheeseen enemmän tai vähemmän: vaikkei meillä mitään uskonnollista taustaa olekkaan, niin kyllä mun molemmilla vanhemmilla on yli kuusi sisarusta ja jokaisella niistä ihan vähintään kolme lasta - meitä serkuksia on lähemmäs 80.
Tää lapsiasia on muutenkin meidän perheessä ollut tosi odotettu ja luonnollinen asia: ketään ei oo tuomittu liian nuorena/aikaisin hankituista lapsista ja vaikka miten muuten olisit onnistunut sotkemaan asiasi, niin lapset on aina olleet odotettu ja rakastettu lahja koko perheelle. Ja niin sen kuuluu mun mielestä mennäkkin.
Ennenhän lapsia siunaantui melkein joka perheeseen enemmän tai vähemmän: vaikkei meillä mitään uskonnollista taustaa olekkaan, niin kyllä mun molemmilla vanhemmilla on yli kuusi sisarusta ja jokaisella niistä ihan vähintään kolme lasta - meitä serkuksia on lähemmäs 80.
Tää lapsiasia on muutenkin meidän perheessä ollut tosi odotettu ja luonnollinen asia: ketään ei oo tuomittu liian nuorena/aikaisin hankituista lapsista ja vaikka miten muuten olisit onnistunut sotkemaan asiasi, niin lapset on aina olleet odotettu ja rakastettu lahja koko perheelle. Ja niin sen kuuluu mun mielestä mennäkkin.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
ErykahB, oi miten kaunista!
Meillä ollaan erillään, kun oon äitillä Kuopiossa ja mies on koirien kanssa kotona :)
Huoh, mulla on huolenaiheena meidän yksi koiranpentu, jolla on sininen silmä. Epäilemme näkö/kuulovammaa ja mun sydän on niin surullinen. Viikon päästä maanantaina on kuulontutkimus. Ei voi ku rukoilla, että kaikki menee hyvin ja pieni saa rakastavan kodin! Ikää tällä on sitten jo 7,5 viikkoa, joten luovutus pitäisi saada järjestymään pikimmiten sen jälkeen.
Katjusha rv. 22+3
Meillä ollaan erillään, kun oon äitillä Kuopiossa ja mies on koirien kanssa kotona :)
Huoh, mulla on huolenaiheena meidän yksi koiranpentu, jolla on sininen silmä. Epäilemme näkö/kuulovammaa ja mun sydän on niin surullinen. Viikon päästä maanantaina on kuulontutkimus. Ei voi ku rukoilla, että kaikki menee hyvin ja pieni saa rakastavan kodin! Ikää tällä on sitten jo 7,5 viikkoa, joten luovutus pitäisi saada järjestymään pikimmiten sen jälkeen.
Katjusha rv. 22+3
Sadetuuli
Kommentoinnin ninja
Eli siis kun mainitsit tuon summan minkä saat äitiysrahaa/kk niin llikos siitä jo verot otettu pois vai siitä summasta sitten omalla veroprosentilla lähtee viel verotki? Tiedän että vähän epäselvästi sanottu/kysytty
Paljon ajatuksia mahtunut viime päiviin. Päädyimme siihen, ettei lapsivesipunktiota tehdä. Puhuin miehelle siitä, stressaanko koko raskauden ajan vauvan tilasta ja mies muistutti, että vielä esikoisen synnytyksessä puhuin "jos kaikki menee hyvin ja saadaan vauva syliin..". Joka on ihan totta - on tilanne mikä tahansa, en ole täysin murehtimatta niin kauan kuin se vauva tosiaan on sylissä. Olen kyllä siitä onnellinen, että tälläinen tilanne tuli toisessa raskaudessa, eikä ensimmäisessä. Tuo esikoinen tuo niin paljon onnea ja iloa elämään sekä kiitollisuutta, että sen avulla mikä tahansa asia tuntuu helpommalta. Hyvin suurella todennäköisyydellä meille tulee kromosomeiltaan normaali vauva ja jos ei tule, asian on tarkoitus mennä niin.
Katsoin eilen esikoisen vauva vaatteet läpi, vajaa puolet niistä laitoin myyntiin (epäkäytännölliset ja muuten omaan silmään sopimattomat, joita tuli ties keneltä) ja silti vaatteita jäi tarpeeksi vauvaa varten. Nuo näyttääkin muille kelpaavan niin ensi viikolla alkaa sitten postittelu.. Päätimme myös, ettemme ota äitiyspakkausta (oliko se edes tuon niminen, tuli täysi black out) vaan käytetään mielummin ne rahat rattaisiin. Vielä ei olla mitään ostettu ja hankintalistalla on ainakin tällähetkellä vain sisarusvaunut, kantoliina, unipussi ja vaipat. Kaikki muu löytyy esikoisen jäljiltä.
Tuosta magnesiumista kun on ollut täällä puhetta, olen sitä syönyt ehkäistäkseni suonenvedot. Alkuviikosta nostin annoksen siihen enimmäismäärään ja ei ole enää tullut harkkasupistuksia, voin siis minäkin sitä suositella :)
Tänään aamulla makoiltiin koko perhe sängyssä kun mahavauva päätti aloittaa aamujumpat. Ensimmäistä kertaa meidän taapero näki liikkeet mahan päältä, silmät suurina katsoi kun maha nousi välillä montakin senttiä ja näytti sitä ihmeissään :)
Katsoin eilen esikoisen vauva vaatteet läpi, vajaa puolet niistä laitoin myyntiin (epäkäytännölliset ja muuten omaan silmään sopimattomat, joita tuli ties keneltä) ja silti vaatteita jäi tarpeeksi vauvaa varten. Nuo näyttääkin muille kelpaavan niin ensi viikolla alkaa sitten postittelu.. Päätimme myös, ettemme ota äitiyspakkausta (oliko se edes tuon niminen, tuli täysi black out) vaan käytetään mielummin ne rahat rattaisiin. Vielä ei olla mitään ostettu ja hankintalistalla on ainakin tällähetkellä vain sisarusvaunut, kantoliina, unipussi ja vaipat. Kaikki muu löytyy esikoisen jäljiltä.
Tuosta magnesiumista kun on ollut täällä puhetta, olen sitä syönyt ehkäistäkseni suonenvedot. Alkuviikosta nostin annoksen siihen enimmäismäärään ja ei ole enää tullut harkkasupistuksia, voin siis minäkin sitä suositella :)
Tänään aamulla makoiltiin koko perhe sängyssä kun mahavauva päätti aloittaa aamujumpat. Ensimmäistä kertaa meidän taapero näki liikkeet mahan päältä, silmät suurina katsoi kun maha nousi välillä montakin senttiä ja näytti sitä ihmeissään :)
Huh! Sainpas luettua kaikki mitä on tässä loppuviikosta tullut. :)
Itse olen antanut mennä noiden sukupuolikommenttien ohi korvien tai ottanut huumorilla. Nimittäin oma äitini kysyi, että eikö se nyt olisi kiva jos nyt tulisi tyttö välillä. Olen ekalla kerralla kommentoinut takaisin että ei sitä paljo sukupuolta laiteta tehtäessä tilaukseen ja yhtä rakkaita ne kaikki on, kun ei se lapsen saaminen ole itsestäänselvyys.
Ymmärrän ihan hyvin närkästymisen siitä, että ihmisillä on joku ihme käsitys että voi kommentoida toisten lapsiasioita kuin vapaata riistaa.
Asiaan liittyen kannattaa varautua jo etukäteen ikävistä kommenteista liittyen imetykseen ja kiinteiden aloitukseen. Jopa vieraat ihmiset kaupassa on ihmeen kärkkäitä kommentoimaan negatiivista siitä jos äiti ostaa vauvalle korviketta. Ja sitä kyselyä imettääkö, jos ei niin miksei, jos imettää niin kuinka kauan vielä meinaa imettää, miksi aina vaan imetetään, miksei kiinteitä ole jo aloitettu, miksi kiinteät on jo aloitettu, jne.jne. Ei mikään tunnu olevan hyvä. :D
Itse olen antanut mennä noiden sukupuolikommenttien ohi korvien tai ottanut huumorilla. Nimittäin oma äitini kysyi, että eikö se nyt olisi kiva jos nyt tulisi tyttö välillä. Olen ekalla kerralla kommentoinut takaisin että ei sitä paljo sukupuolta laiteta tehtäessä tilaukseen ja yhtä rakkaita ne kaikki on, kun ei se lapsen saaminen ole itsestäänselvyys.
Ymmärrän ihan hyvin närkästymisen siitä, että ihmisillä on joku ihme käsitys että voi kommentoida toisten lapsiasioita kuin vapaata riistaa.
Asiaan liittyen kannattaa varautua jo etukäteen ikävistä kommenteista liittyen imetykseen ja kiinteiden aloitukseen. Jopa vieraat ihmiset kaupassa on ihmeen kärkkäitä kommentoimaan negatiivista siitä jos äiti ostaa vauvalle korviketta. Ja sitä kyselyä imettääkö, jos ei niin miksei, jos imettää niin kuinka kauan vielä meinaa imettää, miksi aina vaan imetetään, miksei kiinteitä ole jo aloitettu, miksi kiinteät on jo aloitettu, jne.jne. Ei mikään tunnu olevan hyvä. :D
Tsemppiä voikukka! Minä tosiaan tiedän Nipt-testin perusteella 99% varmuudella, että pojalla on down, enkä ole halunnut lapsivesipunktioon sitä lähteä varmistamaan, vaikka muutama lääkäri on sitä suositellutkin. Mutta esimerkiksi lastenklinikalla sydänlääkäri totesi tuon testin olevan nykyään jo lähempänä 100% varmuutta.
Mutta vaikka olisi epävarmempikin, niin tuskin olisin mennyt enää lapsivesipunktioon. Varsinkin viime viikkoina on tullut sellainen olo, että asiat menee niinkuin niiden kuuluukin ja eletään sitten sen mukaan. Tällä hetkellä yritän vaan asennoitua silleen, että meille tulee vauva, enkä ajattele kromosomipoikkeavuutta niinkään. Tietenkään en voi sanoa, etteikö se silti varjosta tätä raskautta, mutta yritän tarttua kiinni positiivisiin juttuihin.
Mitä mieheen tulee, niin hänelle on viime kuukaudet olleet vaikeita, eikä ole oikein edes halunnut puhua vauvasta tai hankinnoista, eikä osallistua mihinkään. Keskusteltuamme erään riidan jälkeen, selvisi, että häntä ahdistaa se down-asia sen verran, ettei mielellään puhu vauvasta ollenkaan. Välillä on surettanut mua ihan kamalasti ja suututtanutkin. Oon sanonut, että mäpäs en pystykään noin vaan koko vauvaa unohtamaan, kun tunnen sen läsnäolon ja se on lähes yhtä mun kanssa plus kaikki raskausoireet jne. Meillä on ollut kans aika raskas tunnelma kotona. Nyt mies on ollut viikonlopun reissussa kavereittensa kanssa ja sieltä tuli yks päivä viestiä, että alkaa tuntua vauva-asia jo paremmalta!! Ja että pystyi kertomaan kavereilleen downista. Toivon, että asiat nyt vähän muuttuu kotonakin ja mies osaa iloitakin vauvasta ja ehkä näyttääkin sen. On tuntunut jotenkin niin yksinäiseltä tämä odotus. Toki isosiskot ovat olleet innoissaan koko ajan ja niinku joskus sanoin täälläkin, niin olen yrittänyt antaa sen ilon tarttua itseenikin!
Mulla oli neuvola viime viikolla ja tällä viikolla ylimääräinen ultra. Verenpaineet ja hemoglobiinin ok ja istukkakin oli kuulemma noussut sen verran, että ainakin tämä lääkäri sanoi sen jo olevan turvallisessa paikassa. Vauvan painoarvio oli jo jotain 700 gramman tienoilla ja lääkäri sanoi sen vastaavan täydellisesti viikkoja keskikäyrän mukaisesti. Jes. Itsellä on ollut kans noita tiheää virtsaamistarvetta ja painetta, kutinaa ja runsasta valkovuotoa. Kuulemma oli ihan vähäistä havaintoa hiivasta, mutta saan kuulemma itse valita haluanko lääkitä, riippuu oireista. Kuitenkin otti klamydiatestin noiden oireiden vuoksi. Itselläni on vähän mielessä, josko voisin vielä jonnekin viedä virtsanäytteen tutkittavaksi virtsatieinfektion poissulkemiseksi. Ehkä soittelen siitä vielä neuvolaan.
Pitäis vielä varata aika toiseen sokerirasitukseen ensi -tai seuraavalle viikolle. Toivottavasti ei tarvitse enää mitään diabetesstressiä ottaa tähän!! Just tuntuu, että alkaa pikkuhiljaa mieli rauhoittumaan...
Mun yläselkä, hartiat ja niska on nyt todella pahasti jumissa, ehkä pitkien automatkojenkin vuoksi, mutta öisin herään kymmeniä kertoja siihen, että kädet on puutuneet. Inhottavaa. Alaselkäkin on aamuisin kipeä ja jäykkä ja selkeästi alkaa mahan kasvu ja liikkumattomuus tekemään huonoa asennolle. Mulla on myös yliliikkuvat nivelet ja siihen vielä reilu ylipaino ja nyt tämä maha. Olen vähän neuvoton itseasiassa, kun jotenkin pitkän liikkumistauon jälkeen on tän muuttuneen kropan kanssa jotenkin vaikea aloittaa mitään. Pyöräilen ja kävelen vähän, mutta siinäpä se aikalailla sitten onkin. Olen kyllä miettinyt, että jonkinlaista lihaskuntoharjoittelua olis pakko mahduttaa päiviin. Mielellään kotona, koska lasten kanssa olen nyt pitkät päivät yksin. Aika tuntuukin kotona menevän ruuan laittoon ja kotitöihin ja ollaan kyllä reissailtu myös paljon. Ehkäpä syksyn tullen on helpompi raivata tilaa säännölliselle liikunnalle, mutta pelkään, että olen silloin jo lähes toimintakyvytön tätä menoa!!
Tulipa taas sepustettua pitkästä aikaa...
Nasupossu rv tänään tasan 25
Mutta vaikka olisi epävarmempikin, niin tuskin olisin mennyt enää lapsivesipunktioon. Varsinkin viime viikkoina on tullut sellainen olo, että asiat menee niinkuin niiden kuuluukin ja eletään sitten sen mukaan. Tällä hetkellä yritän vaan asennoitua silleen, että meille tulee vauva, enkä ajattele kromosomipoikkeavuutta niinkään. Tietenkään en voi sanoa, etteikö se silti varjosta tätä raskautta, mutta yritän tarttua kiinni positiivisiin juttuihin.
Mitä mieheen tulee, niin hänelle on viime kuukaudet olleet vaikeita, eikä ole oikein edes halunnut puhua vauvasta tai hankinnoista, eikä osallistua mihinkään. Keskusteltuamme erään riidan jälkeen, selvisi, että häntä ahdistaa se down-asia sen verran, ettei mielellään puhu vauvasta ollenkaan. Välillä on surettanut mua ihan kamalasti ja suututtanutkin. Oon sanonut, että mäpäs en pystykään noin vaan koko vauvaa unohtamaan, kun tunnen sen läsnäolon ja se on lähes yhtä mun kanssa plus kaikki raskausoireet jne. Meillä on ollut kans aika raskas tunnelma kotona. Nyt mies on ollut viikonlopun reissussa kavereittensa kanssa ja sieltä tuli yks päivä viestiä, että alkaa tuntua vauva-asia jo paremmalta!! Ja että pystyi kertomaan kavereilleen downista. Toivon, että asiat nyt vähän muuttuu kotonakin ja mies osaa iloitakin vauvasta ja ehkä näyttääkin sen. On tuntunut jotenkin niin yksinäiseltä tämä odotus. Toki isosiskot ovat olleet innoissaan koko ajan ja niinku joskus sanoin täälläkin, niin olen yrittänyt antaa sen ilon tarttua itseenikin!
Mulla oli neuvola viime viikolla ja tällä viikolla ylimääräinen ultra. Verenpaineet ja hemoglobiinin ok ja istukkakin oli kuulemma noussut sen verran, että ainakin tämä lääkäri sanoi sen jo olevan turvallisessa paikassa. Vauvan painoarvio oli jo jotain 700 gramman tienoilla ja lääkäri sanoi sen vastaavan täydellisesti viikkoja keskikäyrän mukaisesti. Jes. Itsellä on ollut kans noita tiheää virtsaamistarvetta ja painetta, kutinaa ja runsasta valkovuotoa. Kuulemma oli ihan vähäistä havaintoa hiivasta, mutta saan kuulemma itse valita haluanko lääkitä, riippuu oireista. Kuitenkin otti klamydiatestin noiden oireiden vuoksi. Itselläni on vähän mielessä, josko voisin vielä jonnekin viedä virtsanäytteen tutkittavaksi virtsatieinfektion poissulkemiseksi. Ehkä soittelen siitä vielä neuvolaan.
Pitäis vielä varata aika toiseen sokerirasitukseen ensi -tai seuraavalle viikolle. Toivottavasti ei tarvitse enää mitään diabetesstressiä ottaa tähän!! Just tuntuu, että alkaa pikkuhiljaa mieli rauhoittumaan...
Mun yläselkä, hartiat ja niska on nyt todella pahasti jumissa, ehkä pitkien automatkojenkin vuoksi, mutta öisin herään kymmeniä kertoja siihen, että kädet on puutuneet. Inhottavaa. Alaselkäkin on aamuisin kipeä ja jäykkä ja selkeästi alkaa mahan kasvu ja liikkumattomuus tekemään huonoa asennolle. Mulla on myös yliliikkuvat nivelet ja siihen vielä reilu ylipaino ja nyt tämä maha. Olen vähän neuvoton itseasiassa, kun jotenkin pitkän liikkumistauon jälkeen on tän muuttuneen kropan kanssa jotenkin vaikea aloittaa mitään. Pyöräilen ja kävelen vähän, mutta siinäpä se aikalailla sitten onkin. Olen kyllä miettinyt, että jonkinlaista lihaskuntoharjoittelua olis pakko mahduttaa päiviin. Mielellään kotona, koska lasten kanssa olen nyt pitkät päivät yksin. Aika tuntuukin kotona menevän ruuan laittoon ja kotitöihin ja ollaan kyllä reissailtu myös paljon. Ehkäpä syksyn tullen on helpompi raivata tilaa säännölliselle liikunnalle, mutta pelkään, että olen silloin jo lähes toimintakyvytön tätä menoa!!
Tulipa taas sepustettua pitkästä aikaa...
Nasupossu rv tänään tasan 25
Tänään ja eilen on järkkäilty uutta kotia. Oma pinna kireällä kuin viulun kieli ajoittain. Olen laittanut tavaraa hyllyyn, hinkannut uutta kotia jne. Oon aivan poikki. Onneksi mies pesi saunan, olin jo vessan ja pesuhuoneen lattian konttauspesun jälkeen ihan loppu. Kyllä tää maha vaan syö jo voimia vaikka pikkuinen on. Tunnen muuten potkut jo noin 5cm navan yläpuolella. Tyttö kyllä tykkää heittää kuperkeikkaa mun liikkeitteni mukaan. Tunnen itse tosi hyvin, kun neiti pyörähtää ympäri, ei niin mukava tunne. Väsymystä lukuunottamatta voin hyvin.
Stressaa osaltaan vissiin tämä kaikki hässäkkä yhtäaikaa, muutto ja vauvahankintojen tekeminen, uuden kodin sisustus. Hankintoja ihan hulluna eikä tiedä mihin keskittyisi ja missä järjestyksessä ja minkälaisen budjetin loisi. Täytyy siis meditoida.
Jos muuten liikunta raskauden aikana mitenkään mietityttää, niin tuo Reipas, Rakas Raskaus on ihan älyttömän hyvä kirja. Samassa kirjassa on paljon vinkkejä verensokeri-tietoiseen ruokailuun ja muuta hyvinvointiin liittyvää.
Uusperheellinen 22+4
Stressaa osaltaan vissiin tämä kaikki hässäkkä yhtäaikaa, muutto ja vauvahankintojen tekeminen, uuden kodin sisustus. Hankintoja ihan hulluna eikä tiedä mihin keskittyisi ja missä järjestyksessä ja minkälaisen budjetin loisi. Täytyy siis meditoida.
Jos muuten liikunta raskauden aikana mitenkään mietityttää, niin tuo Reipas, Rakas Raskaus on ihan älyttömän hyvä kirja. Samassa kirjassa on paljon vinkkejä verensokeri-tietoiseen ruokailuun ja muuta hyvinvointiin liittyvää.
Uusperheellinen 22+4
Nunutin
Jostain jotain jo tietävä
Joo siis tuosta verot sitten toki pois vielä. :)
Muutama täällä on maininnut siitä, että kädet puutuu öisin. Itselläni oli ihan samaa oiretta edellisessä raskaudessa! Nyt ei ole vielä ilmennyt mutta oli kyllä inhottava oire, häiritsi nukkumista. Kyselin silloin ekassa ultrassa siitä kätilöltä ha hän sanoi, että hänellä oli ihan samaa oiretta 4 raskaudessa. Johtuu kuulemma kapeasta rannekanavasta, josta veri ei pääse kunnolla kiertämään. Mietin, että jos olisin mennyt jäsenkorjaajalle tms. mutta jätin menemättä. Oikein mitään hoitoa ei siihen ilmeisesti ole. 
Mulla olii myös ensimmäisessä rasksudessa tuota käsien puutumista ja loppuraskaudessa ihan tavarat putoili käsistä,kun kädet puutui päivälläkin. Mutta heti synnytyksen jälkeen helpotti. Nyt on ollut satunnaisesti yöllä herätessä kädet puutuneet,mitään apukeinoa en ole löytänyt,helpottaa varmaan taas vasta synnytyksen jälkeen. Tsemppiä kaikille samasta vaivasta kärsiville,aika ikäväähän tämä on.
Minulla viime raskaudessa sormien puutumista ja ilmeisesti jonkin sortin jännetupentulehdus tai muu sellainen, olivat synnytyksen jälkeen sitä jo leikkaamassa, mutta kortisonipiikki auttoi kuin auttoikin. Ajoittain kuitenkin vaivaa edelleen. Tuo ranne oli silloin sellainen, että se saattoi pettää milloin vain, eikä esim peukaloa saanut nostettua yhtään. Kiusallinen vaiva etenkin vauvan kanssa, kun ei voinut kylvettää eikä oikein muutakaan tehdä kuin vasenkätisesti. Ja sekin hankalaa. Neuvolalääkäri sanoi, että tälläiset vaivat on kovin yleisiä raskausaikana, kun silloin muutkin paikat "löystyvät", kuin vain synnytyksessä tarvittavat
Rv 21+2
Rv 21+2
Joo, voi hyvinkin olla
Tosi ärsyttävä vaiva, kun muutekin vähän taipumusta noihin nivelongelmiin ja yliliikkuvat nivelet täälläkin.. Äidilläni nivelreuma ja oireita alkaa olemaan siihen suuntaan 
hildamaija
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä muistan että ekassa raskaudessa puutui jäsenet tosi usein ja loppuraskaudessa sormet jäykistyi, se oli tosi ihmeellinen vaiva! Muistan että niitä piti vetristää ja jumpata aina aamuisin että sai ne toimimaan.
Viime ja tässä raskaudessa ei oo moista vaivaa (vielä) ollut, liittyiköhän peräti turvotukseen....esikoista odotin viimeisilläni nimittäin heinäkuun helteillä ja olin toooooosi paisunut, nää kaks seuraavaa on ajoittuneet syksymmälle ja ainakaan viime raskauden loppuvaiheessa en onneksi turvonnut tippaakaan.
Viime ja tässä raskaudessa ei oo moista vaivaa (vielä) ollut, liittyiköhän peräti turvotukseen....esikoista odotin viimeisilläni nimittäin heinäkuun helteillä ja olin toooooosi paisunut, nää kaks seuraavaa on ajoittuneet syksymmälle ja ainakaan viime raskauden loppuvaiheessa en onneksi turvonnut tippaakaan.