Tsemppiä voikukka! Minä tosiaan tiedän Nipt-testin perusteella 99% varmuudella, että pojalla on down, enkä ole halunnut lapsivesipunktioon sitä lähteä varmistamaan, vaikka muutama lääkäri on sitä suositellutkin. Mutta esimerkiksi lastenklinikalla sydänlääkäri totesi tuon testin olevan nykyään jo lähempänä 100% varmuutta.
Mutta vaikka olisi epävarmempikin, niin tuskin olisin mennyt enää lapsivesipunktioon. Varsinkin viime viikkoina on tullut sellainen olo, että asiat menee niinkuin niiden kuuluukin ja eletään sitten sen mukaan. Tällä hetkellä yritän vaan asennoitua silleen, että meille tulee vauva, enkä ajattele kromosomipoikkeavuutta niinkään. Tietenkään en voi sanoa, etteikö se silti varjosta tätä raskautta, mutta yritän tarttua kiinni positiivisiin juttuihin.
Mitä mieheen tulee, niin hänelle on viime kuukaudet olleet vaikeita, eikä ole oikein edes halunnut puhua vauvasta tai hankinnoista, eikä osallistua mihinkään. Keskusteltuamme erään riidan jälkeen, selvisi, että häntä ahdistaa se down-asia sen verran, ettei mielellään puhu vauvasta ollenkaan. Välillä on surettanut mua ihan kamalasti ja suututtanutkin. Oon sanonut, että mäpäs en pystykään noin vaan koko vauvaa unohtamaan, kun tunnen sen läsnäolon ja se on lähes yhtä mun kanssa plus kaikki raskausoireet jne. Meillä on ollut kans aika raskas tunnelma kotona. Nyt mies on ollut viikonlopun reissussa kavereittensa kanssa ja sieltä tuli yks päivä viestiä, että alkaa tuntua vauva-asia jo paremmalta!! Ja että pystyi kertomaan kavereilleen downista. Toivon, että asiat nyt vähän muuttuu kotonakin ja mies osaa iloitakin vauvasta ja ehkä näyttääkin sen. On tuntunut jotenkin niin yksinäiseltä tämä odotus. Toki isosiskot ovat olleet innoissaan koko ajan ja niinku joskus sanoin täälläkin, niin olen yrittänyt antaa sen ilon tarttua itseenikin!
Mulla oli neuvola viime viikolla ja tällä viikolla ylimääräinen ultra. Verenpaineet ja hemoglobiinin ok ja istukkakin oli kuulemma noussut sen verran, että ainakin tämä lääkäri sanoi sen jo olevan turvallisessa paikassa. Vauvan painoarvio oli jo jotain 700 gramman tienoilla ja lääkäri sanoi sen vastaavan täydellisesti viikkoja keskikäyrän mukaisesti. Jes. Itsellä on ollut kans noita tiheää virtsaamistarvetta ja painetta, kutinaa ja runsasta valkovuotoa. Kuulemma oli ihan vähäistä havaintoa hiivasta, mutta saan kuulemma itse valita haluanko lääkitä, riippuu oireista. Kuitenkin otti klamydiatestin noiden oireiden vuoksi. Itselläni on vähän mielessä, josko voisin vielä jonnekin viedä virtsanäytteen tutkittavaksi virtsatieinfektion poissulkemiseksi. Ehkä soittelen siitä vielä neuvolaan.
Pitäis vielä varata aika toiseen sokerirasitukseen ensi -tai seuraavalle viikolle. Toivottavasti ei tarvitse enää mitään diabetesstressiä ottaa tähän!! Just tuntuu, että alkaa pikkuhiljaa mieli rauhoittumaan...
Mun yläselkä, hartiat ja niska on nyt todella pahasti jumissa, ehkä pitkien automatkojenkin vuoksi, mutta öisin herään kymmeniä kertoja siihen, että kädet on puutuneet. Inhottavaa. Alaselkäkin on aamuisin kipeä ja jäykkä ja selkeästi alkaa mahan kasvu ja liikkumattomuus tekemään huonoa asennolle. Mulla on myös yliliikkuvat nivelet ja siihen vielä reilu ylipaino ja nyt tämä maha. Olen vähän neuvoton itseasiassa, kun jotenkin pitkän liikkumistauon jälkeen on tän muuttuneen kropan kanssa jotenkin vaikea aloittaa mitään. Pyöräilen ja kävelen vähän, mutta siinäpä se aikalailla sitten onkin. Olen kyllä miettinyt, että jonkinlaista lihaskuntoharjoittelua olis pakko mahduttaa päiviin. Mielellään kotona, koska lasten kanssa olen nyt pitkät päivät yksin. Aika tuntuukin kotona menevän ruuan laittoon ja kotitöihin ja ollaan kyllä reissailtu myös paljon. Ehkäpä syksyn tullen on helpompi raivata tilaa säännölliselle liikunnalle, mutta pelkään, että olen silloin jo lähes toimintakyvytön tätä menoa!!
Tulipa taas sepustettua pitkästä aikaa...
Nasupossu rv tänään tasan 25