La marraskuu 2016

Raskaana ollessa ns. piilevä turvotus laittaa käsien hermoratoja ahtaalle jolloin sormet puutuvat, etenkin öisin. Eli on juurikin sama kuin rannekanavaoireyhtymä, mutta ohimenevänä.
Minulta on toisesta kädestä rannekanava operoitu ennen raskauksia (hevosihmisen "talikkoranne":grin) joten se ei nyt puudu..mutta operoimaton käsi puutuu välillä öisin.
Puutumiseen auttaa öisin rannetuki mikä pitää ranteen täysin suorana. Itse kokeilin jopa viivottimen "teippausta" idealsiteillä ennen kuin ostin aikanaan rannetuen. :laughing002

Minulla oli eilispäivän aikamoisia kohdun venymiskipuja.. Jomotti ja tykytti oikeanpuoleiseen lonkkaluun ja nivusen välimaastoon. Onneksi illalla kuitenkin pikkuinen piti normaalit iltajumppansa joten tiesin että kaikki on kunnossa.

Sukupuoliasiaan. Ihmiset ovat kyllä ajattelemattomia. Minä kovasti toivon tyttöä. :smiley-ashamed008Poika on aivan yhtä tervetullut, :love017 mutta minulla on mm.paljon kaikkia my little poneja, barbeja ym tyttöjuttuja säästettynä "tuleville lapsilleni" Ja hiukan toivon pinkkiä rinsessasälääkin.. laughing7 ..Poika ei niitä juuri arvostaisi..eipä välttämättä tyttökään, mutta isommalla todennäköisyydellä.

Lisäksi toivon sisarussuhteiden vuoksi poikatyttö-paria. Yleisesti ottaen siskon ja veljen välillä on vähemmän sisaruskateutta ja kilpailua. Itselläni on parivuotta vanhempi sisko ja meidän välit ovat varsin kimurantit vaikka hyvissä väleissä nykyään olemmekin.
Elämänkaaren suurin kriisi on sisaruksen saapuminen perheeseen. Moni ei sitä tiedosta, muista tai edes huomaa. Mutta se on tapahtuma mikä mullistaa lapsen maailmankuvan eniten. Kokemukseen vaikuttaa moni seikka ikäerosta lähtien, mutta aina se on valtava kriisi joka kestää tiedostamattomana joko läpi elämän tai vain hetken. :silent Se on asia mitä moni ei tiedä ja mitä on tutkittu vasta lähivuosikymmeninä.

Kuitenkin poikien maailma on tyttöjä "helpompi"..eli siinä mielessä kaksi poikaakaan ei olisi paha.. Ja enää kahta tyttöä en voi saadakaan, koska esikoinen on poika ja tämä kakkonen jää viimeiseksi. :smiley-bounce022

Odottavan aika on kyllä piiiitkä.. :laughing3 20+5
 
Eipä oo tullut aikaisemmin tähän ketjuun kirjoitettua. Meillä tänään pitkän odotuksen jälkeen rakenneultra.
Kaikki oli mallillaan, hieman pienempi kuin viikot oli. Laskennallinen tänään 20+6 ja koon mukaan 20+2. 324g painoa oli pienelle kertynyt.

Vahva poikaolo vaihtui kuitenkin suloiseen pieneen tyttölupaukseen.
Nyt vain odotellaan esikoista

Tiiimpuu ja nöpönenä 20+6
 
Tiiimpuu, onnea hyvistä uutisista! Aika lähellehän tuo silti osui, onhan tässä jo viikkoja ehtinyt tulla niin, että pientä yksilöllisyyttä voi kai jo olla.
Onnea tyttölupauksesta!
 
Täällä on kans hämmästelty tuota sukupuolikommentointia. Meillä on siis esikoinen tyttö ja nyt on tulossa poika ja lähes kaikki oikein hurraavat innoissaan kuinka Ihanaa että saatte sitten yhden kumpaakin! Ja minä jään yleensä siinä tilanteessa ihan haavi auki, kun en oikein tiedä mitä tuohon sitten sanoisi. Että kaksi vuotta kun yrittää ja toivoo toista lasta ja menettää siinä välissä kolme, niin alkaa kyllä tää sukupuolikysymys olemaan oikeastaan viimeinen mielessä oleva asia.

Meillähän on nyt tilanne myös se, että lapsi saattaa olla lyhytkasvuinen. Varmuutta ei olla vielä saatu, asiaa seurataan ja tarkkaillaan, mutta me ei haluttu lapsivesipunktioon, koska asia ei olisi lääkärin mukaan välttämättä sitäkään kautta selvinnyt 100% varmuudella ja se keskenmenon riski oli mulle liikaa. Ja kun ollaan saatu asiaa nyt sulatella kuukauden päivät, niin eniten mua alkaa oikeasti pelottaa ja jännittää muiden ihmisten reaktiot ja kommentit. Etenkin lähipiirin. Lapsi on niin odotettu ja rakas meille jo nyt, että en tiedä miten kestän jos (ja kun) ihmiset alkaa voivottelemaan tai pahoittelemaan, jos siis käy niin että se lyhytkasvuisuus varmistuu. Sehän on vaan hyvänenaika lyhyemmät kädet ja jalat! Aivoissa tai muissa sisäelimissä ei ole mitään vikaa! Mua pelottaa jo nyt koulukiusaus ja ajattelemattomien aikuisten kommentit, vaikka lapsi ei ole edes syntynyt vielä eikä koko asia edes varmistunut :D :D Olen nyt täällä jo ihan leijonaemona suojelemassa ja puolustamassa poikaani maailman typeryydeltä :D :D

piipaa 24+6
 
Voi piipaa, mulla on kaksi lyhytkasvuista sisarusta, joista toinen minua vuoden vanhempi sisko, eli lapsuudessa rakkain tappelukaveri :woot: Muuten ihan normaali ihminen, lyhyempi vain ja tietenki lyhyyden mukana tuomat arjen ja käytännön ongelmat kun ei mihinkään yllä ja vaatteet ei sovi jne.. Itse kans oman odotuksen kohdalla oon miettinyt että entä jos meillekin tulee lyhytkasvunen lapsi, mutta kai sen ois jo huomannut ultrassa. Ja se kromosomipoikkeavuus pitää tulla molemmilta vanhemmilta, että lapsi voi syntyä lyhytkasvuisena. Eli kummankin vanhemman suvussa pitää olla joku lyhytkasvunen ennestään.

Kiva kuulla että muillakin on käsien puutumisongelmaa, mulla se on omasta mielestä aika paha ongelma, herään sen takia monta kertaa yössä ja aamulla pitää ravistella että tunto palautuu. Neuvolalääkäri sanoi ettei sille voi mitään, ultraava kätilö sanoi että vois käyttää rannetukia, pitää varmaan neuvolassa kysyä mistä niitä saa.

21+1
 
Mielenkiinnosta kyselen että kuinkas paljon täällä on porukalla noussut paino tähän mennessä? Tuntuu että nyt kun puoliväli alkaa olla reippaasti ylitetty niin maha on pompsahtanut ihan yhtäkkiä kunnolla näkyviin ja olokin on sen mukainen; joka paikkaa tuntuu kolottavan :D mutta on ollut mukava päivä! Ihanan lämmin, käytiin miehen kanssa sänky ostoksilla ja panostettiin siihen nyt ihan tosissaan. Luulenpa että selkävikaisena raskaana olevana sänky on yksi tärkeimpiä asioita, jonka ostossa ei kannata pihistellä! Mies myös ollut jotenkin ihanan huolehtivainen koko päivän, olen valittanut hänelle kaiken maailman kolotuksia ja hän on ollut oikeasti huolissaan ja kysellyt että vieläkö tuntuu ja oletkos kokeillut sitä tai tätä. Tulee sellainen olo että välitetään. Suklaatakin lähti varta vasten kaupasta hakemaan kun näin suklaamainoksen ja tuli ylitse pääsemätön suklaahimo päälle :D

Pikkumyy 24+3
 
Vilperi, just näin minäkin oon ajatellut että lyhytkasvuisuuden haasteet on eniten tuota että pitää olla korokkeita ja apuvälineitä että ylettyy paikkoihin ja vaatteita täytyy teettää, mutta verrattuna siihen että lapsella olisi vaikkapa vaikea aivovamma tai jatkuvaa hoitoa ja huolta vaativa sydänvika, on lyhytkasvuisuus sieltä kevyemmästä päästä. Kuitenkin pystyy elämään täysin itsenäistä ja täysipainoista elämää aikuisena, opiskelemaan ammattiin jne. Ja tappelemaan sisarusten kanssa lapsena
 
Paino on mulla noussut noin 3-4kg. Eka nousi voimakkaammin kun pahoinvointi väheni. Nyt monta viikkoa junnannut paikallaan mikä on ihan jees. Pyrin, että painonnousu olis noin 10kg, ettei tule lopussa nivelongelmia. Talossa on kuitenkin kaksi isoa koiraa, eikä ole aikaa lepäillä laakereilla.

Nyt viikkoja siis 22+5
 
Mulla on paino noussut nyt n.500-700 g, mutta olenkin reilusti ylipainoinen ja jos paino lähtisi nousemaan, joutuisin alkaa katsomaan tarkemmin, mitä syön. Nyt yritän aikalailla mennä sen mukaan, mitä kulloinkin tuntuu keho tarvitsevan. Nyt on tosiaan painoa tullut suunnilleen sikiön painon verran ja saisi noustakaan ENINTÄÄN sen about 5 kg. Eli siis olen vähän erikoistapaus tässä painonnousuasiassa. En ole siis kuitenkaan noudattanut mitään diettejä, laskenut kaloreita tai mitään, koska juuri noi jutut on loppujen lopuksi vuosien mittaan nostanut mun painon näihin älyttömiin lukemiin. Toki yritän vältellä ylilyöntejä ja syödä terveellisesti ns.lautasmallin mukaan, mutta herkuttelen kyllä ja edelleen liikaakin. :/ Mutta yritän olla syyllistymättä ja haukkumatta itseäni ja keskittyä ennemmin siihen, että syön pienemmän määrän tai terveellisempiä herkkuja. Koska paino ei ole enempää noussut, niin tuntuu, että pärjään ihan hyvin näin. Perjantaina on kuitenkin toinen sokerirasitus ja riippuen sen tuloksista, jatkan joko tällä linjalla edelleen tai sitten joudun alkaa syynäämään tarkasti. Tosiaan aiemmissa raskauksissa ja tän raskauden ekassa sokerirasituksessa arvot on olleet oikein hyvät. Silti mua pelottaa. Lääkäri mainitsi senkin, että diabetes altistaa herkemmin hiivatulehdukselle ja kärsin siitä nyt kolmatta kertaa tän raskauden aikana! Iiks!
Ihana kuulla (vaikka tosi hölmöä sanoa näin!), että täällä on muitakin, jotka joutuvat lapsensa kohdalla mietiskelenään erilaisia poikkeavuuksia, enkä ole asian kanssa ihan yksin! Kyllä maailmaan erilaisuutta mahtuu!
Silti tsemppiä mietintöjen kanssa, kyllähän ne oman varjonsa tähän odotukseen tuo!
Ps. Meillä on ennestään kaksi tyttöä 2,5vuoden iköerolla ja olin jo toisen syntyessä iloinen tytöstä, mutta varsinkin nyt tuntuu, että ovat suurenmoinen lahja toisilleen! Nyt poika ja onhan se tietyllä tavalla kiva, että vielä pääsee kokemaan myös sitä poikamaailmaa. En olis tytöstäkään ollut lainkaan pahoillani. "kunhan on terve" on kans nyt jotenkin entistä enemmän loppuun kulutettu lausahdus. Oonkin miehelle välillä vitsaillut, että kunhan on!

Nasupossu 25+1 (kovaa vauhtia kohti viimeistä kolmannesta!!)
 
Mulla oli perjantaina (24+3) noussu paino vajaan 5,5kg ja se oli lääkärin mukaan just oppikirjan mukainen painonnousu mulle. Kohdun kokokin oli kuulemma just eikä melkein niinkuin pitikin. Kun nyt se vauvakin vaan kasvais samaa tahtia :)
 
Nasupossu, tuo on ihanasti sanottu.. Siis että kunhan on <3 Todellakin!

Itse puhelen aina miehen kanssa, että kunpa lapsi syntyisi oikeaan aikaan elävänä ja mahdollisimman terveenä.

Täällä viikonloppu meni touhutessa ja shoppaillessa. Kunnon pesänrakennusmeno päällä! Onko muilla? Tänää sit ollu enemmä lepoa ja huomenna hyvää seuraa tiedossa.

Oli mukavaa äsken jutella miehen kans synnytyksestä ja tulevasta vauva-ajasta. On se mies vaan niin ihana ja viisas.

Rv 22+4
 
Ja minä kyselen ihan mielenkiinnosta että onko teidän unet muuttuneet?! Siis minä isken joka yö eri miehiä, eikä kyllä ole mitään omantunnontuskia. Viime yönä oikein hyppäsin erään miehen päälle valtavan raskausmahani kanssa nuolemaan tämän naamaa. Nii mitkä hormonit......

Rv 22+3
 
Varpahat, mulle samanlaisia unia kiitos :D

Mä oon nähnyt alkuviikoilta asti viikottain ihan karmeita painajaisia. Oon alkanu välttää jopa kaikkia vähänkin pelottavia kirjoja ja tv-sarjoja tai leffoja koska nää mun painajaiset on ihan tosissaan raakoja ja ahdistavia. Ja en siis normaalisti nää painajaisia juuri koskaan, muistaakseni joskus ehkä yläaste ikäsenä ollut pahoja unia viimeks. Toivon tosiaan että nää unet loppuu viimestään kun vauva on syntynyt, mitähän siitäkin tulis jos puolet yöstä tuskailen painajaisia ja samalla pitäis vauvaa hoitaa.

rv 24+5
 
Toi "kunhan on" on kyllä oikein hyvin sanottu Nasupossu. :):Heartred

Sukupuoliasiasta, mun täytyy myöntää et tähän kahden poikalapsen perheeseen tyttö ois ollut ihan kiva lisä, mutta ei sitä oikein pettymykseksikään voi sitä tunnetta kutsua, kun sai tietää, että poika meille tulee. Päinvastoin ihan pakahduttavia onnentunteita sitä tunsi. Oon iloinnut, kun tulee "edullisemmaksi", kun meillä noita poikien vaatteita ja leluja on talo vääräällään. Siivottiin oman pojan kanssa sen vanhat brion junaradat ja dublot ja muut lelut, millä ei enää leiki laatikoihin ja varastoon odottelemaan, kun tätä tulevaa alkaa sellaiset kiinnostamaan. Toki junaradat ja dublot menisi tytölläkin ainakin alkuun. Mut joo, olen superonnellinen, että mulle siunaantuu vielä toinen oma poika. :Heartred:Heartred:Heartred Etenkin kun vielä alkuvuodesta olin varma, että mun lapsiluku tulee jäämään yhteen.

Pesänrakennuksesta: Joo, no meillä on tehtävä toi remppa vauvalle huoneen saamiseksi ja olen pistänyt aika hösseliksi sen asian suhteen. Haluan sen valmiiksi pian! Etenkin kun remppa vaikuttaa kovasti mun pojan huoneeseen, niin haluan, että siltä osin remppa ois valmis ennen koulujen alkua milloin poikani aloittaa koulun. Kuitenkin koulun aloitus on niin iso juttu, et sit pitää olla huone kunnossa. Tässä rempan tohinoissa onkin saanut myös kaappeja raivailtua ja poistettua kaikenlaista tarpeetonta. Rempan jälkeen ajattelin myös tehdä koko kämpän suursiivouksen, jos kunto suo. Vauvan syntymän jälkeen en ajatellut siivota ainakaan vuoteen. :grin Ennen muinoin olin melko tarkka siisteydessä ja esikoisen syntymän jälkeen yritinkin tarmokaasti siivota aina kun vauva nukkui, vaikka näin jälkiviisaana ois pitänyt nukkua itsekin silloin. Nyt kun muutin pari vuotta sitten miehen ja sen pojan asuntoon mun pojan kanssa, en alkuun edes oikein osannut siivota täällä, toisen nurkissa. Nyt kyllä toki siivoan, mut rojua on paaljon enemmän ja sotkua tulee tuplaten niin olen pikkuhiljaa tottunutkin siihen, ettei ole niin supersiistiä. Lattiat täynnä kissankarvoja, eteinen täynnä kiviä ja hiekkaa, keittiön pöydät täynnä muruja ja joka puolella kenenkin kasoja ja pinoja. Nyt tosiaan aattelin tehdä syksyllä oikein kunnon megapläjäysiivouksen, ettei sit vauvan synnyttyä tarvis stressata kuin aivan välittömimmistä. Nyt tosiaan helpompaa kun ei enää niin haittaa, vaikka ei kaikkialla ole niin vimpan päälle. Suuressa suunnitelmassa olisi tän vauvan synnyttyä vaan keskittyä siihen vauvaan ja toki muuhun perheeseen ja muut asiat saa ihan rauhassa odottaa vuoden pari. Pitää muutenkin kouluttaa näitä poikia tässä ennen vauvan syntymää pikkuhijaa siivoamaan hiukan enemmän. Esimerkiksi joku leivänmurujen pyyhkiminen pois leivänteon jälkeen ois syytä takoa niiden päähän, tiskikonetta ne jo tyhjentävätkin, mutta muutakin voivat jo tehdä.

Mä olen nyt tehnyt jo muutamia vauvanvaateostoksia aleista. :Heartred Ei ole toistaiseksi vielä kalliiksi tullut. Ostin yhden paidankin jo ensi kesää silmällä pitäen, mut oli 70% alennuksessa! Täytynee pian tehdä inventaariota mitä todella tarttee, ettei tule osteltua turhia vaan koska halvalla sai. :grin

Vielä ihan pyörällä päästään, et meille tulee vauva! VAUVA VAUVA VAUVA!!! :Heartbigred Uskomatonta! Uusi perheenjäsen! Ja mun pojalle ja poikapuolelle tulee yhteinen biologinen veli. Ja mulle ja mun miehelle tulee yhteinen lapsi! Joskus ajattelin, hiukan surullisena, et miehen poika tulee aina yhdistämään mieheni sen exään, et sen exä tulee aina olemaan sen pojan äiti ja jos me erottaisi mä olisin vaan exä, mut nyt meiän poika tulee aina yhdistämään meitä ja mä olen aina mieheni pojan äiti. Ja vaikka me oltaiskin yhdessä loppuelämme niin oisin jotenkin vähemmän tärkeä kuitenkin, kun en ole sen lapsen äiti. Mut nyt musta tulee sen lapsen äiti. Kuulostaa varmaan tosi sekavalta ja lapselliselta ajatuskululta. Etenkin kun onhan mullakin exä, joka on poikani isä, eikä se todellakaan ole mitenkään missään mittakaavassa tärkeämpi kuin oma mieheni vaikka miten on poikani isä. Ilman sitä mulla ei ois mun ihanaa poikaa, joten se merkitys sillä on ja siihen se jääkin. Mut joo kuitenkin, meiän uusperheellä meni oikein mukavasti jo ennestään ja nyt tuntuu, et tämä tuleva perheenjäsen on liima joka sitoo meidän kaikki kunnolla yhteen kokonaiseksi perheeksi, vaikka toki ihan kokonaisena perheenä meidän perhettä aiemminkin pidin.

No niin, nyt vois lopettaa tän romaanin tältä erää, vaikka ois kyllä varmasti paljon juttua ja ajatusta jaettavaksi.:geek
 
Mun unet ei ole muuttunut mitenkään. Viime yönä näin ekan kerran raskauteen liittyvää unta. Eipä tuo ole ihmekkään, ettei nuo muutu, kun mä nukun joka yö urheilullisen miehen vieressä jolla on lihasta. Ei mitenkään liikaa onneksi vaan maltilla ja se vielä pitää mut joka päivä tyytyväisenä ;) .

Viime yönä näin unta tavallaan mun liittyen mun pahimpiin palkoihin. Mun kaks nuorempaa on syntyneet 37 viikolla. Olin unessa neuvolassa ja siellä tajusin, että nyt on 37 viikko seuraavana päivänä ja kaikki valmistelut oli kesken. Viime yönä nukuin ekan yön hyvin moneen päivään. Koirat vinku pissalle viiden aikaan. Käytin ne takapihalla pisulla aidan vieressä ja nukahdin kuin tukki heti, kun sänkyyn pääsin. Melkeen 4h syvää unta aktiivirannekkeen mukaan. Jes. Nyt muutama viime yö tätä ennen ollut saman laitteen mukaan syvää unta 2-3h per yö mikä ei mulle todellakaan riitä.

Uusperheellinen 22+6
 
Piipaa, hyvä ystäväni on lyhytkasvuinen ja lapsuudessa hän oli vain "lissu" joka oli meitä lyhyempi siinä missä luokan pisin oli pidempi. Lapset ovat suvaitsevaisia. :happy:
Juuri juttelimme miten suurin vaikutus tulee kotoa opittusta suhtautumisesta pituuteen. Ystävääni ei koskaan kotona eikä koulussa paapottu tai hyysätty. Häneltä odotettiin kaikki samat kuin muiltakin, mutta koroketta apunakäyttäen. Hän ei ollut koskaan erityislapsi. Hän oli vain vähän lyhyempi "Lissu".
Nykyään hän on perheellinen itsekin ja naimisissa normaalipituisen kanssa.
:happy119
 
Takaisin
Top