La marraskuu 2016

Teidän juttuja on vaan niin mukava lukea niin hyvät kun huonotkin tuntemukset!

Oliko täällä muita nyt sairaslomalla?
Itse täällä mietin, vielä tää viikko sairaslomalla (selkäkivut) ja sitten 1 viikko lomaa. Tämän jälkeen pitäisi palata töihin. Itse haluaisin kovasti takaisin töihin olen voinut tosi hyvin nyt viikon verran mitä nyt tuntenut pientä kipua selässä välillä ja sen viikon aikana en ole tehnyt mitään nostoja tai siirtoja. Kuitenkin sunnuntaina tein sen virheen että aloin vähän siivoilemaan ja imuroin ja nyt on vieläkin selkä arka, eilen vielä tuli, normaalisti kipu hävinnyt yön yli...
uskaltaisinko kuitenkin kokeilemaan töihin... hmm... :S
Vauvatoive 17+5 (vasta)
 
Neuvolassa käyty taas. Kaikki oli hyvin! :happy: Rr 135/81, B-Hb 120 (laskenut ensimmäisestä neuvolakäynnistä, oli silloin 135). Painokin oli hieman laskenut viime kerrasta. Painoa on tullut lisää yhteensä n. 4,2kg raskauden aikana. :nailbiting:

Veriryhmäni on B+, mitä en tiennyt entuudestaan. Down-riski 1:1 084 ja T18 1:100 000. Sykekin kuunneltiin ekaa kertaa neuvolassa ja se kuului samantien, kun hoitaja laittoi laitteen mahani päälle. Siinä 150 hujakoilla pyöri. :Heartred Sanoi, että helppo vauva! :grin

Seuraavaksi pitäisikin varailla rakenneultraan aikaa. En viitsinyt sitä vielä varata, koska mieheni aloitti tänään työt osa-aikaisesti enkä tiedä hänen työvuorojaan ja olisi kuitenkin kiva, että hän pääsisi mukaan. Onhan kyseessä meidän molempien ensimmäinen lapsi! :happy:

Rv 15+5
 
Jossakin netissä näin sellaisen kolmion, jonka kärjissä oli seuraavat sanat: mielenterveys, siisti koti ja onnelliset lapset. Alla luki isolla, että ÄITI - voit valita näistä vain kaksi! Mä jätin tuon siistin kodin valitsematta. :laughing002

No just näin! :cool14 Varsinkin alkuun kannattaa jättää kodinhoito kokonaan tai vaikka ulkoistaa miehelle. Jossain vaiheessa sitä vaan huomaa, että riittääkin jo paukut sekä vauvan että itsensä hoitoon ja lisäksi jää aikaa jopa imuroida eteinen. Mutta sen aika ei todellakaan ole heti synnäriltä tullessa. Mulla helpotti henkisesti olo kahden kuukauden kohdalla, oikeastaan heti ristiäisten jälkeen. Huomasin tuolloin, että rutiineita alkaa muodostua ja lapsen tarpeita tunnistaa paremmin. Silloin selkeästi jää voimavaroja miettiä muutakin, esim. vaikka sitä ruoan laittoa, joka ensimmäiset viikot oli täysin miehen vastuulla. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän kykenee hallitsemaan sitä arkea ilman, että tuntuu, että koko pakka hajoaa. Nykyään on jopa mukavaa touhuta porukalla, ja esikoinen kulkee imurin kanssa mielellään pitkin kämppää ja "auttaa" pyykinpesussa smiley-chores003
 
Kun olin esikoisen kanssa vielä synnärillä, sanoin miehelleni, että "mie en sit tuu kotii, jos et oo siivonnu! ".. Oli siivonnut :grin Ensimmäiset vieraatkin meille taisi tulla vasta kolmen viikon päästä synnytyksestä, minä en ollut aiemmin valmis ottamaan ketään vastaan. Ne ensimmäiset viikot omassa pikku kuplassa olivat ainakin minulle ihan elintärkeät. Mutta ikävä kyllä ihan pakko myöntää, että ei mies oikein mahtunut siihen symbioosiin mukaan. Tottakai hänkin sai hoitaa vauvaa, mutta kun itse imetät, etkä edes voi olla jalkeilla kun pieniä hetkiä, niin se meni ihan luonnollisesti niin. Ja äidillä ja vauvalla on kuitenkin ensimmäisenä elinvuotena ihan erityinen suhde. Sanokoon kuka mitä hyvänsä ja nyt voitte sitten ristiinnaulita minut :oops:
Synnytyksen jälkeen olen kyllä muuttunut ihmisenäkin jo ihan valtavasti. Olen nykyisin PALJON herkempi ja sehän kuuluukin ihan asiaan kun herkistyy vauvan tarpeille ja kasvaa äitiyteen. Toki pitää pitää tuntosarvet pystyssä, kun se synnytyksen jälkeinen masennus on aika yleistä.
 
Muokattu viimeksi:
Mä oon nyt tämän kolmannen kohdalla päättänyt että miehen vanhemmat eivät tule meille yövieraiksi ainakaan ensimmäiseen kahteen kuukauteen. Viimeksi tulivat kun vauva oli viikon ja istuivat meillä passattavina eli minä väänsin koko porukalle ruuat sun muut ja luonnollisesti hoidin lapset samalla. Iltaisin vielä ulkoilutin koiraa kun aikuiset ihmiset istuivat sisällä ihastelemassa vauvaa ja vauva tosiaan oli viikon ikäinen ja itellä alapääkin tikattu, että oisivat nyt edes sen koiran ulkoiluttaneet kun kerran vieraaksi tulivat... Sen takia tällä kertaa tulee kielto tulla yöksi, vauvaa saa muuten piipahtaa katsomaan tottakai. Aiotaan kyllä todellakin koko perhe olla omassa kuplassamme alkuaika ja varmaan teen pakkaseen ruokaa niin saa sieltä sulatella syömistä niin pääsee helpommalla.

Rv19+2
 
Ellukkainen, joo ei tule meillekään yövieraita! Enkä aio tänä vuonna järjestää jouluaaton päivällistä, joka on ollut viimeiset 4 vuotta tapana.

Mä en halua ketään edes huushollaamaan mun kotia, vaan haluan nimenomaan olla omassa laumassani ja omassa kuplassani.
 
Mulla esikoinen täyttää 3v marraskuun 21.päivä ja laskettu aika toiselle on 7.11. Kyllä kai mun johonkin väliin pitää järjestää synttärit, ettei toisen juhlia aivan unohdeta. Meillä kun kaikki lähisukulaiset (meidän vanhemmat ja sisarukset) asuvat muualla, niin eivät he synttäreillekään voi vain pikaisesti tulla pistäytymään. En kuitenkaan heti haluaisi kaikkia kylään. Nyt kyllä stressin pukkas. :sad001
 
ErykahB, luulisin, että IVF:ää käyttävät salaavat visummin raskauttaan... Vaikka ei saisi vertailla tuntemuksia luomuraskaudessa tai keinohedelmöityksessä, meidän "hedelmättömien" mahdollisuudet maailmaan syntyvään vauvaan vaan ovat kerta kaikkiaan heikommat: uutta mahdollisuutta raskautua ei ole 12 kertaa vuodessa. Voi olla, että rahat riittää 4 yritykseen vuodessa. Toivotaan parasta onnea kuitenkin heille. Ehkä he saivat niin hyvät lukemat, että uskaltavat avoimesti jakaa.
Katjusha rv. 17+5
 
ErykahB, luulisin, että IVF:ää käyttävät salaavat visummin raskauttaan... Vaikka ei saisi vertailla tuntemuksia luomuraskaudessa tai keinohedelmöityksessä, meidän "hedelmättömien" mahdollisuudet maailmaan syntyvään vauvaan vaan ovat kerta kaikkiaan heikommat: uutta mahdollisuutta raskautua ei ole 12 kertaa vuodessa. Voi olla, että rahat riittää 4 yritykseen vuodessa. Toivotaan parasta onnea kuitenkin heille. Ehkä he saivat niin hyvät lukemat, että uskaltavat avoimesti jakaa.
Katjusha rv. 17+5

Jotenkin näin ajattelin itsekin. Että jos mä olen ollut nihkeä kertomaan raskauksistani (takana siis kolme synnytykseen päätynyttä, yksi keskeytynyt keskenmeno 11+ viikolla ja nyt tämä neljäs raskaus 16+6) ja olen tavallaan pelannut varman päälle, niin oletin että jos ja kun onnistuvat, niin kertovat ehkä vasta nt-ultran jälkeen. Toivon todella, että heillä menee raskaus hyvin. Veljeni on jo oikeasti todella iäkäs.
 
ErykahB, mä kielin tietenkin omalle äidille heti (joku jonka kanssa jakaa hyvät ja pahat), mutta miehen suvulle kerrottiin, kun oltiin 12+viikolla äitienpäivänä. Oli luottavainen mieli, ja täällä edelleen yhtenä kappaleena mennään :) joka toinen päivä kuunnellaan, että vielähän se vauva vielä puksuttaa ;)!
 
Me kerroimme raskausuutisesta heti heille, jotka tiesivät meidän olleen hoidoissa. Päätettiin, että iloitaan ja surraan yhdessä sitten, kävi miten kävi. Tuntui se pelkkä raskaaksi tuleminenkin siinä kohtaa isolta voitolta, kun oli ehtinyt pelätä pahinta. Hoitotaustat toki todella erilaisia, joten ymmärrän miksi monet haluavat pitää salaisuutena.
 
Mähän ilmoitin heti nt-ultran jälkeen, jossa varmistui la, että mehän muuten ollaan joulu ihan omalla porukalla kolmistaan kotona ja syödään vaikka hernekeittoa ja suklaata, jos ei muuta jakseta laittaa! :grin En mä jotenkin halua lähteä mihinkään kylään, kun toinen on niin pieni ja kaikki on vielä uutta ja ihmeellistä - joutavat kerrankin ne, joiden lapset on jo isompia (meidän sisarukset, isovanhemmat) liikkumaan patojensa äärestä ja käymään vaikka välipäivinä kahvilla tms.

Mun on pakko myöntää, että oon hirveen tarkka sen suhteen, että koti on siisti ja tavarat paikoillaan. :shy: Saan tästä tehtyä varmasti tahtomattanikin ongelman, jos isäntä ei siivoa tarpeeksi usein/hyvin/nopeasti sinä aikana, jolloin en itse pysty touhuilemaan.. toisaalta, tykkään siivota ja tuusailla muutenkin kotihommien parissa ja suorastaan rentoudun siinä samalla, kun nään heti käsieni jäljen. Eli jos vaan kunto antaa periksi, niin ehkä se on ihan hyväkin tehdä välistä jotain muuta kuin vaan käpertyä tulokkaan kanssa sohvan nurkkaan. Lähinnä siis ajatellen omaa mielenterveyttäni. :wacky:

Meillä kans isäntä meinas tukehtua ruokaansa, kun sanoin löytäneeni vaunut, jotka ei maksais "kuin" alta neljäsataa, mutta totesi vain, että jos ne on sellaiset kuin haluan, niin sitten ne on varmaan ostettava. Syy melkein tukehtumiseen selvisi myöhemmin.. oli raukka kuullut TUHATneljäsataa, mutta silti oli päättänyt, että jos vaunut on yksi niistä harvoista asioista, jotka haluan uutena, niin kai mun/meidän on hankittava mieluisat. :grin

Ostoslistallahan ei siis vaunujen lisäksi ole kuin öö.. kaikki mahdollinen alkaen pyykinpesukoneesta ja 160 senttisestä sängystä, kun vasta toukokuussa muutettiin, niin ei olla millään ehditty vielä hankkimaan kaikkea perus kodintavaraakaan vielä. Munasen tarvikkeista ei tarvitse huolehtiä, vaatteita on tulossa vinot pinot sukulaisilta, siskolta saan sitterin, sängyn (sitten kun sen aika on Uinua-kehdon jälkeen) ja leikkimaton sekä pari muuta sukulaista lupasi antaa sitten tarpeen mukaan omista varastoistaan haluamiamme esineitä.

Hurjalta tuntuu, että ikään kuin puolivälissä mennään, masu ei ole omaan silmään kasvanut pariin viikkoon yhtään eikä muutenkaan ole ollut raskaana olevaa oloa. Tai siis joo, tiedän olevani, mutta jos ei huuliherpestä ja näppylöitä huomioida (ja sitä ettei farkut mahdu jalkaan..), niin olo on melkoisen normaali. Jee!
 
Ilmatar, ihanaa,että saitte hyviä uutisia :)
Meillä meni kaksi raskautta persiilleen viime vuonna, että siinä oli itsellä ihan tarpeeksi kestämistä, että saa vielä hössötystä ja säälikatseita (miehen suvulta). Varmasti vaikutti salaamispäätökseen. Onneksi on ollut tukiverkkoa niistä, jotka ymmärtävät millaista tämä voi olla.
 
Mulla esikoinen täyttää 3v marraskuun 21.päivä ja laskettu aika toiselle on 7.11. Kyllä kai mun johonkin väliin pitää järjestää synttärit, ettei toisen juhlia aivan unohdeta. Meillä kun kaikki lähisukulaiset (meidän vanhemmat ja sisarukset) asuvat muualla, niin eivät he synttäreillekään voi vain pikaisesti tulla pistäytymään. En kuitenkaan heti haluaisi kaikkia kylään. Nyt kyllä stressin pukkas. :sad001

Pitäkää juhlat reilusti etukäteen :) oikeen ymmärrettävä tilanne.
Meillä oli aikanaa pojan 1v synttärit ja siitä 6 päivän päästä syntyi vauva (pari viikkoa etuajassa).

Tämä joulu me pysytään kotona. Pienen vauvan kans ei lähdetä sukulaisiin. Mun ja miehen vamhemmat ja sisarukset otan kyllä vastaan, mutta en aio mitään suurempia tarjoiluja tehdä.
 
Neuvolassa käyty ja paino noussut tähän mennessä raskauden aikana vain kilon, jee :) Neuvolan täti ihmetteli että todella aikasin oon alkanut tuntemaan vauvan liikkeet, mutta myöhemmin sydänääniä kuunnellessa ei enää ihmetellyt kun huomasi kuinka paljon kohtu jo kasvanut :D raskausdiapeteksen osalta kaikki vaikuttaa olevan hyvällä mallilla. Uskoi sielläkin että saan ruokavaliolla hoidettua sen.

Vähän jäi vaan ihmetyttämään, kun yleensä mulla ollut verenpaineet suunnilleen 140/89 neuvolassa (myös edellisessä raskaudessa) ja nyt 130/82. Välillä ylösnoustessa mua huimaa, niin neuvolantäti sanoi, että se voi johtua verenpaineesta, jos normaalioloissa on matalampi (sitä en tiedä kun ei ole itsellä mittaria). Niin osaako kukaan sanoa, miten paljon nuo paineet voi vaihdella ja onko se ylipäänsä normaalia?
 
Mulla esikoinen täyttää 3v marraskuun 21.päivä ja laskettu aika toiselle on 7.11. Kyllä kai mun johonkin väliin pitää järjestää synttärit, ettei toisen juhlia aivan unohdeta. Meillä kun kaikki lähisukulaiset (meidän vanhemmat ja sisarukset) asuvat muualla, niin eivät he synttäreillekään voi vain pikaisesti tulla pistäytymään. En kuitenkaan heti haluaisi kaikkia kylään. Nyt kyllä stressin pukkas. :sad001

Järjestä vasta joulukuun alkuun synttärit ja tee valmiiks jotain jo vaikka pakastimeen! Jos baby ajallaan syntyy ni on kuukaus aikaa toipuu ja rauhottuu, mut sit jos meneekin yliajalle ni eihän sinnekään sit jää kun muutama viikko. P.s meillä samat lasketut näköjään :)
 
Voikukka9, kai se on yksilöllistä, mistä saa myös sen huimausoireen. Mulla on ollut kotona mitaten noin 114/70, eikä ole huimannut vissiin kuin kerran. Neuvolassa on sen verran rento tunnelma, että lukemat on onneksi sielläkin suunnilleen nuo. Voisin kuvitella helposti, että kotona voi olla 114/70 ja samalla ihmisellä terkkarin mittarissa liki tuon sinun 130/82. Täälläkin aika moni on ihmetellyt korkeahkoja lukemia terkkarilla, että on kuvitellut itsellään olevan alhaisemman verenpaineen.
Me kans ollaan hyvällä omallatunnolla kotona joulu. Useimmat sukulaiset asuu todella kaukana, joten heidän vierailunsa käytännössä tarkoittaisi yökyläilyä. Ehkä me käperrytään oman perheen voimin omaan pesäämme, me vanhemmat, Pikku-Iippo ja sessukkalauma.
 
Minulla matalahko verenpaine normaalisti ja sen vuoksi ollut pyörtyilyäkin, kun laskee. Normaalisti 105-115/65-75. Jos yläpaine laskee alle 100, niin pyörryttää ja tulee huono olo. Viime raskaudessa nousi paineet lopussa 140-150/90-100 ja siinä vaiheessa olin kertaalleen yön tarkkailussa sairaalassa, sekä aloitettiin lääkitys loppuraskaudeksi. Ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut onneksi muita raskausmyrkytyksen oireita, eikä lapsikaan syntynyt pienikokoisena (4006g). Siis minulla oli nuo samat arvot sekä kotimittauksissa että neuvolassa. Joillekinhan nuo on normaalit lukemat, enemmänkin ratkaisi se kuinka paljon nousivat normaaleihin nähden. Ja kotimittaukset antaa sen luotettavamman lukeman. En nyt ihan tarkkaan muista, mutta olisiko se ollut että jos normaaleihin nähden nousee 15 mmhg, niin seurataan tiiviimmin? Kyllä nuo lukemat ihan normaaleissa oloissakin heittelevät tilanteesta riippuen reilustikin, enkä ole sitä koskaan pitänyt epänormaalina.
Ja meillähän ei vielä miehen vanhemmat tiedä raskaudestani :oops: Ei olla kovin läheisiä ja jopa mieheni on läheisempi minun sukuni kanssa. Ei siis olla aikoihin nähty, muuten kyllä tietäisivät! Ei tuota voi olla huomaamatta.
Rv 16+4
 
Muokattu viimeksi:
Itsekin tykkään siitä,että ainakin ensimmäisen viikon saa olla kotona rauhassa,kun vauva on syntynyt. Esikoisen kun sain niin isäni ja mummoni pölöhtivät heti kylään. Piti alkaa kahvia keittelemään,kun mummo toi kakkuja ja piirakkaa yms. Olivat myöhälle iltaan ja muistan kun mua väsytti ja olisin halunnut vain miehen kainaloon nukkumaan. Oli mieli vielä ihan herkillä,koko ajan meinasi itketää ilman syytä. Ja isäni vielä pamautti,että jäikö sulla toinen vauva vielä mahaan kun noin pömpöttää! (luuli ilmeisti,että heti pyykilauta vatsa kun vauva tulee ulos) itkua pidättelin,kun mutenkin kroppa tuntui synnytyksen jälkeen oudolta ja kaikki ihan uutta. Muiden syntymän jälkeen olenkin sanonut,että haluan sisaruksille rauhan tutustua uuteen siskoon tai veljeen.
 
Takaisin
Top