Iltapäiviä!
Täällä totutellaan lomalla oloon. Perjantaina oli rankka päivä, kun aamulla herätys kuudelta töihin ja töissä kamala kiire ja sieltä suoraan autolla parin tunnin reissu Helsinkiin, jossa oltiin kuuntelemassa Deep Purplea ja Uriah Heepiä. Yöllä vasta yhen aikoihin nukkumaan ja viikonloppu menikin oikeastaan siitä toipuessa. Ei ole jaksanut pistää tikkua ristiin minkään kotityön suhteen ja vieläkin iskee armoton väsymys, kun vaan ajattelee vaikkapa tiskikoneen tyhjennystä tai täyttöä.

Noh, huomenna lähden mökille muutamaksi päiväksi ja ehkä sen jälkeen alkaa taas tämä kotiarki rullaamaan. Työt siis loppuivat perjantaina ja uusista hommista ei ole tällä haavaa tietoa. Tosin yhtä juttua pitäisi kotona tehdä, josta maksetaan ihan palkkaakin. Mutta ajattelin nyt ensin hiukan lomailla.
Täälläkin yhä vaan epätodelliset fiilikset tän raskauden kanssa. Toissapäivänä täytyi kuunnella vauvan sykkeitä, kun pelkäsin, että saanut slaagin konsertissa, jossa bassot ja rummut tuntui luissa ja ytimissä. Ensin en löytänyt kuin omaa sykettä useammasta kohtaa, mikä sikäli hassua, kun en aiemmin ole tota omaa sykettä kuullut, no mutta lopulta löytyi toinen, selvästi omaa sykettä nopeampi syke, huh, eli siellä siltä osin kaikki kunnossa.
Oon ihmetellyt, miksei mulle ole iskenyt mitään shoppailumaniaa tän vauvan suhteen, mut mietin sit, et ehkä se johtuu siitä, et tää ei ole enää esikoinen, jolloin tuntui, et se odotus jotenkin realisoitui, kun teki hankintoja. Aluksi luulin, et tää johtuu siitä, ettei vielä uskalla hankkia mitään, mut nyt luulen, et tää tosiaan onkin tota, ettei tarvitse enää kanavoida sitä odotusta ja jännitystä johonkin tollaseen ostospuuhasteluun, mikä tuntui esikoisen kohdalla suunnilleen ainoalta asialta mikä piti järjissään ja konkretisoi asiaa. Nyt vaikka onkin epätodelliset fiilikset niin jotenkin aika menee tässä muutenkin ja mies kai onnistunut iskemään muhun jonkun panikoi rahasta moodin, koska tuntuu, et pitää säästää ja säästää ja ei suunnilleen uskalla ostaa mitään. Meillä onkin iso rahareikä tässä tulossa, olisi tullut ilman tätä vauvaakin, kun pitää ostaa uusi auto syksyllä. Tosi hyvä, että tämä raskaus sattui tähän, et tulee sitten ostettua riittävän iso auto, eikä niin et oltais ehitty jo hommata uusi auto ja sitten pian huomata, et eihän tää ole riittävän iso, kun meitä on kohta viisi. Meillä on myös aika paljon kavereita, joilla nyt sellaisia 1-4v. lapsia, joilta varmasti tullaan saamaan edullisesti jotain, pinnasänky meillä onkin, mun pojan vanha, joten eipä sitä ihan kamalasti ole asioita mitä hommata. Yhdistelmävaunut haluaisin mielellään uutena, tai sitten jos noilla kavereilla on jotkut hyvät ja omaan makuun niin nekin kelpaa. Sitten vielä turvakaukalo autoon on must, muuten on vähän sellanen olo nyt noiden hankintojen kanssa, et eipä sitä mitään erityisempiä tarvi. Sukulaisilta tulee varmasti jotain leikkimattoa ja vaatetta tms. Ekan lapsen kanssa oli niin, ettei ollut kuin mun suku ja kaverit, kun mies oli muuttanut tänne briteistä, eikä sillä ollut erityisemmin sukuakaan elossa. Mut nyt on myös miehen suku ja kaverit, joilta varmasti tulee jotain, vaikka en toki niiden toivossa tässä elä ja oleta, et jotain pitäisi tulla.
Tuntuu kyllä, et aika kiitää. Nyt kesäkuu jo puolessa välissä! Kohta on jo syksy! Ehtisi ja osaisi nyt kunnolla nauttia tästä kesästä. Mua muuten hiukan huolettaa toi pitkä ja pimeä talvi sitten vauvan kanssa. Muutenkin aika marraskuusta helmikuuhun sellaista raskasta tarpomista, mitä joulu hiukan piristää. Toisaalta, ehkä sitä sit helpompi möllöttää vaan pimeydessä väsyneenä, eikä ole "pakko" lähteä ulos lämpöön ja aurinkoon reippaille vaunulenkeille. Ehkä sitä sitten keväällä ja kesällä sitten jaksaakin jo paremmin. Tai sitten ei.
Sori kauhee romaani. Mä en vaan osaa kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi.
