La marraskuu 2016

[Ellukkainen]

Meillekin tulossa kolmas ja nro 2 oli ihan äärettömän laiska liikkeissään mahassa ollessaan. Iltaisin sai varmaan sen 10 liikettä laskettua mutta muuten oli hissukseen. Syntymänsä jälkeen onkin sitten ollut jotain ihan muuta; temperamenttia löytyy ja on tuollainen ikiliikkuja. Esikoinen taas mylläsi mahassa minkä kerkesi mutta on rauhallinen luonne :) Ja silti musta tuntuu, että tämän kolmosen kohdalla mietin kaikista eniten että onkohan kaikki hyvin ja voiko tämä mennä loppuun saakka onnistuneesti, ei ole kaksi edellistä raskautta tuoneet auvoista odotusta vaikka tähän mennessä kaikki kolme raskautta ovat menneet hyvin eikä raskausaikana ole ollut mitään ongelmia. Liikkeitä tuntuu päivittäin mutta ei pitkin päivää, enemmän iltaisin.

Rv19+1

 

[Kaitsu_]

Musta tuntuu myös että ei tunnu vieläkään liikkeitä! Joku pari viikkoa sitten olin ehkä tuntevinani(?), mutta enää en tunne mitään minkäänlaista tai tunnista ainakaan liikkeiksi, alkaa tulla paniikki kun tuntuu että suurin osa jo tuntee selkeitä liikkeitä
Onneksi tasan viikon päästä jo rakenneilultra.
rv 19+1

 

[varpahat]

En ole kovinkaan pinnallinen ihminen mutta nämä raskausarvet saavat mielen matalaksi :/ olen repeillyt reisistä melkein polviin asti ja jenkkakahvat ovat arvilla. En minä kroppaani muille esittelekkään mutta olisihan se kiva vaikka kylpylöissäkin käydä.. Bio-oiliakin ostin pari purkkia mutta eivätpä ne enää auta.

Rv 17+2

 

[Jeanney]

Mulla vasta rintaan tullut noita arpia ja vaikka kuinka aattelee ettei ne haittaa mutta kyllä ne jotenkin kurjia on.. Vaikken minäkään mikään bikinihilluja ole niin kyllä mua vähän pelottaa kuinka paljon noita oikeen tulee
Ystävä tosin sanoi että kun vauvan saa syliin ni ne on kaikki sen arvosia. Merkkejä siitä kuinka ison työn on tehnyt.
Se bio-oil voi auttaa häivyttämään niitä jo olevia arpia että käytä vaan jos oot ostanu! Kaverilla häivytti ison palovamma-arvenkin lähes näkymättömiin..

Jeanney 19+3

 

[varpahat]

Ai häivyttää? :O ehkä mä läträän ihan urakalla jatkossakin. Ja ei minua muuten ne arvet haittaisikaan, ovat vaan nyt niin syviä ja punaisia että alkavat liikaa häiritsemään, kerkeävät vielä valtaamaan mun koko kropan..

 

[Yölento]

Raskausarvet himmenee ajan myötä. Ei hätää.

 

[Muruliini83]

Minä olen aina ennen ollut kauhean epävarma ulkonäköni suhteen ja aina toivoin, että kun voisi vain olla itseensä tyytyväinen. Nyt täytyy sanoa, että minä en ole koskaan ollut niin sinut kroppani kanssa kuin esikoisen syntymän jälkeen. Ei todellakaan ole vartaloni kuin ennen, mutta ainakin se toimii ja on hoitanut tärkeimmän tehtävänsä mallikkaasti. Tissitkin on kuin rukkaset, mutta olen niistä niin ylpeä! Maharöllykkää on ja jenkkakahvoissa löytyy, mutta mitä sitten? Minulla on aivan täydellinen poika

 

[Maatuska83]

Täällä kans esikon odotuksen aikaan repes iho pahasti. Pää sekä kyynärvarsista ja nilkoista alaspäin on varmaan ainoat jotka selvisi ehjänä. Silloin reilu parikymppisenä se oli kyllä tosi kova paikka mulle, kun muutenkin oli epävarma vartalostaan ja kurjaltahan se tuntui kun iho repesi. Toki arvet haalenee, vaikka eivät täysin koskaan pois häivykään. Mutta nykyään on armollisempi itselleen ja ajattelee, että jos vartaloni ei miehelle kelpaa niin ilman saa olla.

Eipä täälläkään mitään liikkeitä ole tuntunut, lähinnä arvailua että onko satunnaiset kupruilut olleet liikkeitä vai vetääkö vatsa taas vain perinteistä suolistorallia. Kohtu on välillä tuntunut kovalta, ihan kuin oisi ollut painetta aina jommalla kummalla puolella. Sekin on ollut sitten arvailua että pönkääkö pieni vähän itseään, vai onko jotain muuta. Esikosta tunsin 18+ selvästi liikkeen, tosikosta ei tietoa kun en ole ylös merkannut. Sitä ny kuvitteli tuntevansa liikkeet aiemmin ku kolmas tuloillaan, mutta eihän se ole kiveen taottu että asia olisi automaattisesti näin. Toki ultrassa kertoivat istukan olevan takaseinällä, että senkään ei pitäisi olla tiellä.

Sen verran on pötsi jo edessä, että kastuu kun tiskaa. Nakittaisin ihan mieluusti jollekin kodinhengettärelle ton tiskaamisen, kun se on alkanut tympimään viimesen viikon ihan sairaasti.

Maatuska83 16+1...muistaakseni...

Muoks. Puhumattakaan ylävartalon pitkistä leikkausarvista ja arpien liikakasvusta siellä täällä. Kyllä arpia löytyy.

 

[piirakka]

Mä kans kaivoin Bio-Oil purkin alalaatikosta pöydän kulmalle, jos aloittais ennalta ehkäisevät toimet tänään teidän kokemustenne innoittamana. Jos olisin keväällä Hullujen Päivien aikaan tiennyt miten tärkeästä aineesta on kyse, olisin varmasti raaskinut toisenkin purkin ostaa varastoon.

 

[piirakka]

Kuinkahan muuten muut vartaloöljyt toimivat vai täytyykö olla juuri Bio-Oilia?

 

[Mileim]

Taidan itekin uhrata rahaa tuohon bio-oiliin.. vaikka ei ookkaan vielä kunnon arpia, eiköhän niitä sieltä vielä tule... ja on noita vanhoja raskausarpia jalkojen lihomisesta teininä, joten niihinkin voia hölvätä.. ja onhan tuo muutenkin kuivalle iholle tarkoitettu ja minulla on aika rutikuiva iho.

Mileim rv 19+1

 

[Liinutiinu]

Äiti sanoi, että Weledan on tosi hyvää! On arvokasta, mutta hänelle eikä tutuille ketkä tota käyttänyt tullut yhtään arpea :)

 

[Katjusha]

Mä aloittelin kans bio-oilin, vielä ei ole tullut mitään uusia arpia.
Ihmettelen vieläkin noita teini-iän arpia, joita on muutama rinnoissa ja pakaroissa. Mun perä ei levinny eikä rinnat kasvanu, että tais olla puhtaasti hormonaalinen juttu (tissit ennen raskautta a-kuppi). Katsotaan, miten meitin käy. Mun kaksoissiskolla tuli megalomaaniset arvet, mutta olen kuullut että nuorena niitä tulisi herkemmin, kun tällaiseen vanhaan parkkiintuneeseen nahkaan. Saas nähdä. En kyllä kaipaile, mutta tässä iässä ei ketään kiinnosta mun arvet tai arvettomuus :)

 

[Muruliini83]

Tähän ulkonäköasiaan vielä sen verran, että ei minulle raskausaikana tullut uusia raskausarpia, mutta aivat järkyttävät suonikohjut kylläkin! Ja joo, onhan ne kurjia. En enää käytä shortseja enkä polvipituisia hameita ollenkaan. En minäkään niin sinut ole kroppani kanssa, että huvikseni kohjuisia sääriäni esittelisin.
Mutta kroppani on tehnyt ihan valtavan työn ja maailman kauneimman asian, joten saa se siinä näkyäkin!

 

[Toivukka]

En ole kovinkaan pinnallinen ihminen mutta nämä raskausarvet saavat mielen matalaksi :/ olen repeillyt reisistä melkein polviin asti ja jenkkakahvat ovat arvilla. En minä kroppaani muille esittelekkään mutta olisihan se kiva vaikka kylpylöissäkin käydä.. Bio-oiliakin ostin pari purkkia mutta eivätpä ne enää auta.

Rv 17+2

Minuakin aikaisemmin harmitti kun esikoisen kanssa tuli paljon raskausarpia ja kavereille ei ollenkkaan (äidillenikin tuli ja sanoivat silloin neuvolassa että todennäköisesti myös minulle tulee)... noin 7v myöhemmin niin kuin poika on kysynyt mistä ne on, niin ollaan puhuttu siitä että se on kartta siitä että hän on ollut siellä potkimassa. :) Nyt ne on jo ihan vaaleet enkä anna niitten häiritä ja uimarannalla ja semmoista niin lasten kanssa ne unohtuu ei tule ajatteleekskaan:)

 

[Maatuska83]

Katsoin muuten LA-listasta että soniclla on la päivää ennen minua ja samaan sairaalaan matka. Huvitti tietysti vain se, että kumpi ehtii ensin mutta sitten muistin että nuo pienet on viihtyneet niin hyvin masussa että meikä taitaa kärvistellä täällä vielä joulukuussakin tai viimeistään siihen asti että vauva savustetaan pihalle jos tulee joku komplikaatio.

 

[Marras16]

Mulla on iho normaalistikin tosi kuiva ja tuntuu, et nyt on ihan ruttakuiva. Harmittaa, kun olen älyttömän laiska raisvailija. Pesun jälkeen kuivaan ja puen kiireellä ja sit muistan, et hitto ois pitänyt rasvata, noh ens kerralla, ja sit käy taas samoin. Olen tykästynyt Vaselinen suihkutettavaan voiteeseen, jotenkin niin kätsä levittää, mut eipä sekään auta jos ei sitä muista käyttää. Bio-Oilia olin muuten vaan ostanut jo ennen raskautta, kun rinnoissa järkyttävät raskausarvet, mut sitäkin muistanut ehkä kerran käyttää.

Mäkään en ole liikkeitä tuntenut sen kerran jälkeen joku pari viikkoa sitten. Ehti jo riemuita, et nyt se alkaa ja nyt niitä alkaa tuntemaan päivittäin. Ja pöh...

Mun ostointoilua latistaa myös se, et miehellä on ihan eri käsitys siitä mikä on kallista kuin mulla. Kattelin eilen yhdistelmävaunuja ja löysin yhet kivan näköiset hintaan 399e, näytin niitä miehelle ja se meinas saada slaagin hinnasta. Sit siin oli jotkut 199e niin niistä totesi, et toi nyt on kohtuullisempi hinta. Mut en mä halua mitään vaan siksi, et löytyi edullisesti jos muuten tuntuu ns. halvoilta romuilta. Musta toi 399e oli jo kohtuu edullinen, kun mitä nyt noita katellut ni ei tunnu paljoa saavan alle 500 eurolla. Olin ajatellut et vaunut haluisin uutena, ettei sit heti ainakaan hajoaisi tai olisi takuu ja ei tarttisi pelätä mitään homejuttuja. Noh, täytyy katella, ehkä sitä täytyy kuitenkin miettiä käytettyjä. Hyvähän se on, et toinen on tarkka rahoista, itse olen aika höveli. Miehen pussista kuitenkin menee toistaseksi asuntolaina ja kaikki omakotitaloon liittyvät kustannukset plus auto (- bensa). Mun pussista mennyt toistaseksi vaan ruoka ja bensat (ei aina) ja oman pojan kustannukset (lähinnä vaatteet ja pk-maksut). Niin ja tietty omat laskut.

 

[MC_Natunen]

Minä kyllä suosittelen, että rattaissa katsoo enemmän sitä omaa tarvetta kuin rattaiden hintaa. Jos jotain tähän ikään mennessä olen oppinut, niin sen, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Ei siis kannata mennä hinta-asia edellä. vaan ennemminkin laatu ja tarpeet edellä. Tietty, jos vaunut muuten on mieluisat, niin sitten hyvä ja itselle sopiva hinta on vaan plussaa. Mutta monesti nuo "megahalvat" (joillaisiksi lasken about 200 € yhdistelmäsetin) eivät ole sieltä laadukkaimmasta päästä tai sitten niihin ei saa varaosia/vaihtorenkaita/lisätarvikkeita tai niissä on joku muu pielessä. Just sayin' Ja vielä pointtina sekin, että jos on tarkoitus pitää vaunuja useammalla kuin yhdellä lapsella, niin laatu korostuu entisestään. Nämä on toisaalta sellaisia makuasioita. Jotkut tykkää ajaa Skodalla, jotkut BMW:llä, joillekin se on ihan sama, kunhan auto kulkee eteenpäin ja siinä on renkaat



Noihin huoliin liittyen samaistun kyllä täysin teidän esikoisten odottajien tuntemuksiin. Nyt kun itse odottelen jo toista, olen jo rauhallisemmalla mielellä ja osaan ehkä paremmin varautua niihin negatiivisiinkin tuntemuksiin. Kyllä ne synnytyksen jälkeiset baby bluesit tuntui hurjalta. Mietin, että mihin sitä oikein joutui ja tätäkö tämä on ja enkö enää ikinä saa omaa aikaa ja olen kotiini sidottu orja. Ja sitten vielä päälle kaikki sukulaiset ja lapselliset kaverit "neuvomassa" tai muuten vaan kommentoimassa. Vähemmästäkin tulee paskamutsi-fiilikset! Mutta aika pian huomasin, että opin tuntemaan omaa lasta ja hänen tarpeitaan ja samalla sain itseluottamusta siitä, että MINÄ tiedän, mikä on parasta MINUN lapselleni. Ja että teen niinkuin MINUSTA tuntuu hyvältä ja että lapsella on hyvä olla ja että lapsi on tyytyväinen. Se toi valtavasti luottamusta omaan tekemiseen. Eli minun ei tarvitse tehdä niinkuin äitini teki tai miten kaveri koki oman lapsensa kanssa hyväksi. Myöskään kätilöjen neuvoja ei kannata kuunnella kuin piru raamattua (esim. 3 h syöttöväleistä tai muista, jos on siis normaalipainoinen ja täysiaikainen lapsi. Tietysti poikkeustilanteet ovat asia erikseen!)

Vauvastani on kasvanut kiltti, puhelias ja empaattinen taapero ja itse on onnellinen siitä, etten hukkunut neuvotulvaan ja kadottanut itseäni. Kannattaa siis luottaa vaistoihin, eikä liikaa muiden mielipiteisiin tai lukea liikaa kasvatusoppaita. Onnellisella äidillä on onnellisia lapsia - tai ainakin onnellisempia kuin jos äiti olisi stressaava ja ahdistunut. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän, mutta kannatta pyrkiä tekemään asiat itselle miellyttävällä tavalla, niin välttää edes osan siitä paineesta, joka tuoreeseen äitiin kohdistuu jo ennen kuin lapsi on edes syntynyt Muista, että juuri sinä olet paras äiti omalle lapsellesi!

 

[ErykahB]

Mä odotan neljättä, mutta olen huomattavasti painavampi kuin aikaisemmissa raskauksissa, niin arvelen, että liikkeet ei ton raskaverroksen takia tunnu niin hyvin kuin ekassa ja kolmannessa. Toisessa istukka oli ihan keskellä edessä, niin liikkeet tuntui loppuun asti huonosti ja olivat kovin erilaisia tuolla selkäpuolella, kuin mitä ne potkut ja pyörimiset on tohon mahanahkaan.

Ajoittain tunnen mielestäni liikkeitä, mutta en mitenkään säännöllisesti, tai päivittäin.

Piiiitkän neulomistauon jälkeen olen taas tehnyt villavaippahousuja. Kaivelin kaikki kätköni ja tajusin, että mullahan on jo 21 hahtuva/villahousut!

Veljen vaimo on nyt sitten raskaana. Tai siis verikokeella on varmistettu, että raskaushormonia on veressä. Mä en tiedä miten nuo IVF-jutut menee. Vähän kuitenkin hämmästelin, että nyt jo kertoivat kaikille? Mulla on ollut näissä tavallisissa omissa raskauksissa vaikea uskaltaa sanoa mitään edes puolisolle ennen nt-ultraa. Saati sitten että koko maailmalle kuuluttaisin. Kerroin sit samalla veljelleni omasta raskaudestani. Ajattelin, että se on sitten sanottu ja jos jotain sattuu, niin ei tarvi murehtia sitä, että jäi sanomatta.

Toivon toki, että mitään ei tapahtuisi ja raskaudet normaalisti jatkuisivat.

 

[Maaria83]

Jossakin netissä näin sellaisen kolmion, jonka kärjissä oli seuraavat sanat: mielenterveys, siisti koti ja onnelliset lapset. Alla luki isolla, että ÄITI - voit valita näistä vain kaksi! Mä jätin tuon siistin kodin valitsematta.