Mä en saa edes sinne saakelin äitipolille aikaa ennenku viikolla 38, melkein 39. Just laskin, että mulla on tulehdus 22 nivelessä ja koko kroppa, etenkin kädet, niin turvoksissa, etten jaksaisi enää yhtään. Su tulee 35 viikkoa täyteen ja oon päättänyt, että kun tässä taas joku päivä ne kipeät supistukset alkaa, niin jatkan liikkumista, jotta ne ei lopu ja menen synnärille vasta sitten, kun ne on olleet käynnissä tarpeeksi kauan. Ja sitä ei enää pysäytetä. Mä oon niin loppu tän kivun ja tuskan kanssa, etten kohta jaksa enää. Tähän päälle vielä ihan hirveä taloudellinen stressi ja tappelut entisen työnantajan kanssa. Miksei täällä kukaan ota tosissaan. Kohta mun pitäisi jaksaa ja pystyä hoitamaan pientä vauvaa, muutto ja kaikki eläimet, enkä enää tiedä, mihin mun rahkeet riittää. Kandikin on kesken ja ainoa, jolla pystyn kirjoittaan, on tää puhelin, koska mun kädet ei toimi...
kun kysyin, että voiko hän vielä kääntyä rt:hen niin kuulemma voi, mutta on hyvin epätodennäköistä. Noh, mulla on torstaina taas ultra-aika ja jos ei ole poitsu kääntynyt, niin pyydän sitä sektioaikaa sitten että se olis aikaisintaan 01.02. mutta ainakin neuvolatäti sanoi, etteivät he yleensä ota minkäänlaisia toiveita vastaan..
