Hei, vieläköhän tänne mahtuisi mattimyöhäinen kirjoittelemaan? Jotenkin tuntuu että vasta nyt raskauden puolivälin häämöttäessä alkaa hahmottaa että hei, meillehän syntyy uusi vauva! :)
Itseltä löytyy ikää 25 vuotta, toinen lapsi (yllätys) tulossa. Esikoinen on nyt 1 v 8 kk eli ikäero tulee olemaan noin 2 v 1 kk. LA on 27.8., uskon kyllä vakaasti että tämä antaa odotuttaa itseään syyskuuhun asti!
Pikkukakkosen tulo oli sinällään yllätys, että multa otettiin hormonikierukka pois marraskuussa (ei sopinut minulle) ja ajateltiin miehen kanssa että toinen lapsi saa tulla kun on tullakseen. No, päivä kierukan poistosta alkoi viimeiseksi jääneet kuukautiset ja plussatestin tein joskus joulukuun puolessavälissä. Vähän siis nopeampi plussa mitä olimme ajatelleet, mutta silti todella tervetullut lisä perheeseemme. :)
Raskaus on mennyt ihan hyvin. Alussa oli kamalaa pahoinvointia ja väsymystä. Niiden väistyttyä tilalle tuli jo ekasta raskaudesta tutut liitoskivut ja löystynyt lantio - siinä missä ekassa raskaudessa kivut alkoi joskus puolen välin jälkeen, nyt ne alkoivat jo viikolla 10. Töissä olen sinnitellyt, mutta eilinen käynti työfysioterapeutilla muistutti taas siitä, miten tärkeää on kuunnella omaa kehoa ja oloa jos haluaa loppuraskaudesta päästä vielä kävelemään. Jumpat ym. multa kiellettiin, kevyttä lihaskuntoa ja kävelyitä saa tehdä.
Toi meidän esikoisneiti on niin rauhallinen ja helppo tapaus (joskin temperamenttinsa löytänyt), että odotan jo kauhulla millainen riiviö tästä seuraavasta tulee. Meillä olisi vielä lastenhuone remontoitavana ennen kesää, toivottavasti saadaan nukkua miehen kanssa edes hetki kahdestaan omassa huoneessa ennen uutta vauvaa (meillä on siis kaksi makkaria joista toinen remontissa).
Mitähän muuta. Neiti voisi heräillä päikkäreiltään että päästään ulos nauttimaan auringosta! Itsehän olen sairauslomalla, kun räkätauti pitkittyi ja tyhmänä menin puolikuntoisena jumppaan - seuraavana päivänä lähti ääni töissä yskän takia. Katsotaan joko huomenna ääni kulkisi!