Läheisille kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puffin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
huhhuh :D me ollaan aika huoletta muute kerrottu kavereille johka luotetaan :D on vaa tullu tilanne :) mutta hölösuut näkee ku näkee
 
Aluksi oli suunnitelma että kerrotaan uutisia sitten jouluna kun on ultrassa käyty, mutta, mutta.. on ollut pikkasen vaikeuksia pitää salaisuutta ja tähän mennessä oon kertonu kahdelle hyvälle ystävälle, naapurille, yhdelle duunikaverille ja viimeksi siskolle ja hänen aikuiselle tyttärelle.. että onhan tuo vähän päässy lipsumaan :wink No syyksi voin tietty sanoa sen että he ovat useaan kertaan kyselleet asiasta kun aiemmin on ollut puhetta että toinen lapsi halutaan. Eikai tuo sinänsä mikään salaisuus ole, itse vaan haluais odotella "varmemmille" viikoille ja ois se sitten hauska jouluna paljastaa (lopuille).
 
Eilen kerrottiin molempien äideille. Omalta äidiltä kysyin, miten se haluaisi lastenlasten kutsuvan itseään ja anopilta kysyttiin, että miltäs siitä tuntuisi, jos sen lapsenlapset (miehen siskonlapset) saisivat serkkuja. Molemmat olivat ihan ällikällä lyötyjä, mutta toki onnellisia. Anoppi oli ensin tosi rauhallinen, ja liikuttui sitten kyyneliin, kun tajusi, että olen jo raskaana eikä vasta suunnitella. Tosin osasi sitten yhdistellä asioita, ja totesi, että ilmankos en eilen ravintolassa ottanut viinilasillista.

Torstaina itsenäisyyspäivänä vastaanotolla lähetystössä yksi suomalainen kaveri kehui ensin mekkoani ja katsoi sitten vatsanseutua todeten, että pitää aina vähän katsella, kun tietää, että haluaisin lapsia. Myös jatkoilla hän taisi hiukan ihmetellä alkoholittomuutta, vaikka selitin lääkekuurista. Hän on kyllä semmoinen velho (aavisti yhden ihmisen raskauden ennen kuin tämä itse), että jo etukäteen ajattelinkin, että hän voi arvata. Jos tuo varhaisultra olisi ollut ennen torstaita eikä vasta perjantaina, olisin saattanut onnessani kertoakin. Toisaalta sen jälkeen tietäisi kyllä koko suomalaisyhdyskunta.

Parhaalle Suomen ystävälle ajattelin laittaa viestin. Täällä tekisi mieli kertoa parille vähän aikaa sitten vauvan saaneelle ystävälle, lähinnä, että saisi vinkkejä lääkärin valintaan, mutta jos jotain ikävää sattuisi, he eivät välttämättä ole niin läheisiä, että haluaisin kertoa. Hankalaa nämä 3 ekaa kuukautta, kun ei vielä kauheasti haluaisi kertoa, ja kuitenkin haluaisi kuulla muiden kokemuksia.
 
Äideille ja parille kaverille kerrottu. On tulossa niin paljon noita tutkimuksia, niin pakko saada oloa kevennettyä. Monta kertaa meinasin lipsauttaa piikittämisestä, niin nyt on helpompi, kun voi siitäkin puhua.
 
Me yritetään pantata kertomista ainakin sinne ekaan ultraan asti. Kaverit osaavat asiaan suhtautua maltilla, mutta perheiden taholta tulee kaikenlaista hössötystä, jolle olen vähän allerginen. Mutta siis paino sanalla yritetään, en ole vielä keksinyt, millä verukkeella jätän joulupöydässä viinit juomatta ja mädit syömättä. Puhumattakaan siitä, että ajatus kinkusta ja laatikoista ällöttää :grin Niin ja parit pikkujoulutkin olisi vielä edessä, kaverit ovat tietoisia siitä, että toinen lapsi on meille tervetullut, joten voipi olla etten pysty pitämään salaisuutta jos joku sattuu suoraan kysymään.
 
Eilen pyysimme molempien vanhemmat syömään ravintolaan ja siellä sit kerrottiin uutinen. Kyllä oli iloisia ilmeitä ja vähän onnenkyyneliä silmäkulmissa. Pakko oli jo kertoo, ku joulupöydässä ois viimestään tullut ilmi. Mut sisarukset ja ystävät saavat viel odottaa hetken.
Kyllä tuli heti todellisempi olo, kun ei tartte vanhempien aikana salailla. Ah tätä onnen määrää!
 
Mä oon kertonut jo lähes kaikille, töihin myös (vaikka oon ä-lomalla). 12 viikkoa tulee perjantaina ehkä jo täyteen. Otin sellasen asenteen, et jos joku suoraankysyy, ni en valehtele. Helpompaa näin olla ja tilata sitä holitonta ;) Yllättävän moni sitä suoraan kysyy, että meinaattekos toista hankkia, vaikka eka just täytti 8kk...:)
 
Taisin narahtaa lauantaina kavereille. Vietettiin pikkujouluja isolla porukalla, ohjelmassa oli ensin vähän liikkumista yhdessä ja sitten syömään (ja juomaan). Pöytiintarjoilu kun oli, niin en edes voinut hämätä tilaamalla alkoholittomia drinksuja tms. Loppuillasta joku jo yritti tähyillä mahan seutua ;) Selittelin jotain seuraavan aamun aikaisesta heräämisestä ja oltiin lisäksi autolla liikkeellä kun tultiin paikalle suoraan toiselta kyläilyreissulta, mutta kun en edes sitä yhtä viinilasia ruuan kanssa ottanut, mikä ei tosiaan ole mun tapaista... kukaan ei kuitenkaan sanonut yhtään mitään. No, toisaalta samapa tuo. En vaan ihan vielä välittäisi tästä mitään numeroa tehdä, nuo kun ei mitään läheisimpiä kavereita olleet.
 
Musta on sairaan raivostuttavaa tommonen pälyily. Varsinkin kun raskautta ei yleensä salailla kiusaksi vaan omaksi turvaksi. Mullakin muutama ihan hyvä ystävä on kysynyt mun läheiseltä ystävältä. -.- pellet.
 
Me ei olla kerrottu kun vaan minun siskolle. Jouluna sitten muille. Pelottaa kyllä jo valmiiksi kun tietää millainen hösellys anopin toimesta alkaa.
Työpaikalla en ookertonu kellekään, en vaan yksinkertasesti uskalla hiiskua vielä mitään vaikka välillä mieli tekisi. Kaikki kuitenkin odottaa minulta kyseistä uutista niin ei tulis suurena yllätyksenä ja varmasti sais paljonkin tukea monilta jos jotain sattuisi, mutta toisaalta jos kertoisin nyt ja meniskin jostain syystä kesken niin töihinmenon tuska olis suurempi kun tietäis miten myötätuntoisia toiset on. Tuskaa se vois muutenkin olla kaikkien niiden ihanien lapsien takia mutta..

tosin yks työkaveri on nähny unta että minulla on ollu iloisia uutisia ja oon pyörtyny niitä kertoessa, nauroinkin että pittäpä muistaa istua sitten kun sellasia uutisia on :D Mietinki että voisin sanoa kaikille että voitte mennä T:ltä kysymään minun uusimmat kuulumiset ni minun ei tartte pyörtyä :D
 
Musta on sairaan raivostuttavaa tommonen pälyily. Varsinkin kun raskautta ei yleensä salailla kiusaksi vaan omaksi turvaksi. Mullakin muutama ihan hyvä ystävä on kysynyt mun läheiseltä ystävältä. -.- pellet.

Musta tuntuu lähinnä huvittavalta seurailla sitä "huomaamatonta" vilkuilua :) Ehkä se alkaa ärsyttää sitten myöhemmin, kun maha alkaa erottua selvemmin. Mietin jo, että jos joku kysyy suoraan, niin pitäisköhän kysyjästä riippuen vähän kiusata ja aiheuttaa nolo tilanne sanomalla et eeeei, mä oon vaan lihonu... :p
 
Varmaan pakko kertoa jouluna, ku olo on mikä on. Siitä ultraan tosin vielä pari viikkoa. Jännittää hirveesti kertoa perheelle. Ottavat kuitenkin vaan esiin kaikki ongelmakohdat, mitkä ite tiedän ja mistä stressaan ihan tarpeeksi. Jos vois olla miehen seurassa ihan koko ajan, ei olisi niin paha, kun ei ne kehtaa sen seurassa, muuta ku onnitella ehkä hämmästellä.
 
Multa on muutama kaveri kysynyt suoraan ja meitsi on ihan huolella valehdellut päin naamaa :laughing002 En todellakaan halua kuuluttaa raskautta kaikille, jos torstain ultrassa selviäisikin jotain kamalaa. Oireita ei oikein ole, mutta olo on nyt taas välillä aika luottavainen. Varsinaisessa ultratilanteessa kyllä varmaan pyörryn!

Jouluaattona paljastetaan perheille, mikäli kaikki on hyvin :hug003 Välipäivinä sitten muille sukulaisille ja yleiseen jakoon vasta sit joskus... Ylipainoinen kun olen, niin eipähän ainakaan mahan kasvua huomaa vielä pitkään aikaan! :laughing002
 
Näytin anopille kännykästä kissakuvia, ja vahingossa siirryin seuraavaan joka oli masukuva iltaturvotuksesta :D siinä sitte loppupäivä voivottelemaan muka että oon lihonu.. Ainakaan se ei paljastanu että olis arvannu, eikä vaikuttanu epäilevältä :D vielä viikko niin saa paljastaa kaiken ja nauraa räkäsesti jos onnistuin sitä vielä tänään huijaamaan..
 
Mä aion kertoa vasta jouluaattona omille vanhemmille ja siskolle. Juuri viikko sitten äiti voivotteli minulle ja siskolleni että "tehkää jo niitä lapsia että hän saa ostaa joululahjoja!" Pokerikasvoni joutuivat kunnon testiin. Olen kertonut vasta lähimmälle työkaverilleni. Mies on mennyt möläyttämään jo niin omille vanhemmilleen, veljelleen, naapurilleen kuin parille kaverilleenkin. Sanoi ettei pystynyt enää olemaan hiljaa. Heh, on se vaan suloinen vaikka on niin jäyhää välillä olevinaan :hug003

Tuossa tapahtui hauska välikohtaus, kun mies sanoi kertoneensa vanhemmilleen. Olin itse ollut pari päivää muualla. Tietenkin kysyin että no mitäs he sanoivat kun tulevat ensi kertaa isovanhemmiksi? Miehen isä oli kuulemma lähtenyt siltä istumalta heidän mökilleen koiran kanssa funtsimaan ja äitinsä oli reagoinut vähemmän iloisesti. Säikähdin hänen suhtautumistaan (koska olin niin varma että hän hyppisi riemusta) niin että tirautin ensin hormooni-itkut miehen kainalossa ja mietin jo että eikö meidän vauva olekaan tervetullut enkä uskaltanut nähdä häntä pariin päivään ollenkaan vaikka mies pyysi. Minua jotenkin hävetti kun olin "hankkiutunut paksuksi". No, mies oli tietenkin kertonut tästä äidilleen joten anoppi sitten eräänä iltana tuli puhumaan minulle suoraan. Sanoi ettei missään nimessä pidä tätä negatiivisena asiana vaan päin vastoin ja oikoi kaikki väärinkäsitykseni. Lopulta istuttiin sohvalla tippa linssissä ja käsi kädessä. Että kyllä se puhuminen kannattaa ihan aina!
 
Meillä aiotaan kertoa isovanhemmille vasta jouluna, sattuu niin sopivasti jouluylläriksi ;) Omien vanhempien reaktiot pelottaa ja varmasti joudumme kertomaan jo aatonaattona, koska tarjolla on jotain alkoholipitoista glögiä, tervetuliaismaljaa tms., heti kun astumme ovesta sisään. Olen ainut lapsi, joten muita lapsenlapsia heillä ei vielä ole ja emme ole koskaan puhuneet vauvanhankinnasta edes puolta sanaa. Edes äitini ei ole ikinä maininnut haluavansa mummoksi, joten en tiedä yhtään mitä odottaa. :| Pelottaa, että se aloittaa negatiivisen saarnan, kun minulla ei ole lopputyö valmiina, eikä hyvää työpaikkaa eikä sitä eikä tätä. Argh.
Miehen vanhemman saavat tietää sitten Tapanina kun menemme siellä käymään. Yksi juuri vauvan saanut kaverini sai tietää eilen, yhdelle aion kertoa, mutta asuu niin kaukana, että täytyy hoitaa facebookissa tai puhelimitse, harmi :( Muut saavat tietää sitten uutenavuotena, kun meillä on juhlat. :)
 
Täällä kerrottu mun ja miehen vanhemmille, vaikka ei ultrassa vielä ollakaan käyty. Kyllähän nuo olivat sen jo arvanneet. :eek: Muille kerrotaan myöhemmin, kun varmistuu, että masussa oikeesti joku matkustaa mukana.
 
Meille tuli miehen äidiltä joulukortti, jossa luki "Mukavaa joulun odotusta ja odotusta..."
Heti kysyin mieheltä, et ootko jo kertonu!? Oli siis puhetta, et kerrotaan jouluna, ultran jälkeen, mutta eihän tuo ollut malttanut. Vaan oli kertonu jo pari viikkoa pussaamisen jälkeen. Ei harmita se, että kertoi, vaan ettei kertonu miulle siitä. Ja olis ollu niin kiva itekin päästä näkemään reaktio o_O. Ärsyttää, kun jotenkin tuntuu et tää asia harmittaa minuu jotenkin enemmän kun pitäis, vaikka toki tämähän on vaan iloinen asia :argue.
 
Takaisin
Top