Täällä ei olla kerrottu vielä kenellekkään, jos sit sen jälkeen ku ultra on ohi ja jos sielä kaikki hyvin. Eikä senkään jälkee vielä kaikille. Esikoisestaki kerroin vasta aika myöhään. Silloin luulin saavani alkuraskaudesta keskenmenon ku tuli paljon verta, mut sit kaikki olikin hyvin. Se vaan pelästytti aika kovin. Ja tosiaan sitä ennen olin keskenmenon saanutkin. Saas nähä mitä kaikki sanoo kun tästä kuulee, ei varmaa ihan vielä osaa odottaa kun suht lyhyt ikäero tulee olemaan, n 1,5 vuotta.
Läheisille kertominen
- Ketjun aloittaja puffin
- Aloituspäivämäärä
Kiitos kysymästä, hyvin meni vaikka jännittikin aika paljon. Meillä siis sellainen kaveripiiri, että kellään ei ole lapsia, eivätkö (kuuleman mukaan) niitä aio ikinä hankkiakaan. Sen takia en oo pitänyt niitä mitenkään "lapsi-ihmisinä". Sanoivat kuitenkin, että olivat arvanneet, että näin tulee jossain vaiheessa käymää. Yksi kaveri halasi monta kertaa ja vaikutti kyl tosi iloselta meidän puolesta. Se tuntu kyl tosi hyvältä ja myös yllättävältä. Pari kaveria ei sitte onnitellu ollenkaan eikä reagoinut oikeen mitenkään, mut ei se oikeestaan tuntuu pahalta.
Kerroin isälle uudenvuodenaattona puhelimessa. Kysyin, että milläs nimellä haluaisi, että lapsenlaspi häntä joskus kutsuu... Isän tyttöystävän kasvot kirkastuivat nopeasti, isällä meni vähän kauemmin, vaikka aika nopeasti sekin selvisi hämmästyksestään. Taisivat kyllä molemmat luulla, että kerroin vain aikeista, koska vasta, kun kerroin, että heinäkuussa laskettu aika, riemu kunnolla repesi: molemmat oikein taputtivat aj olivat tosi onnellsia. Isä onkin tätä kyllä odottanut ja kysellyt jo monta vuotta, koskas pikkujalkojen tepsutusta alkaa kuulua. Seuraavana päivänä isä vielä kirjoitti sähköpostia, että olihan nyt varmasti muistanut onnitella myös tulevaa isää... Isä onkin varmaan ollut kaikkein iloisin, niin kuin kyllä arvattiinkin.
Suomesta tuli myös hyvä ystävä käymään ja oli meillä pari yötä. Kerroin sitten hänellekin, mutta reaktio oli vähän sellainen "ai jaa", ei edes onnitellut. Olin eka ihan pettynyt, kun itselle tämä on iso asia. Ja tuli myös tyhmä olo, kun tämä on kuitenkin niitä harvoja ihmisiä, joille ollaan kerrottu, ja sitten reaktio on tuollainen. Tuli semmoinen olo, että parempi kun en olisi kertonut. Tosin sitten seuraavana päivänä juteltiin enemmän kaikesta ja kävi ilmi, että joskus joitakin vuosia sitten tämä ystävä yritti lasta, mutta eivät saaneet. Ja että kävi ilmi, ettei niitä ilman hoitoja voi edes tulla, eikä välttämättä sittenkään. Niitä hän ei halua. En tiennyt tästä ollenkaan. Eli reaktio oli ihan ymmärrettävä. Tosin pysytttiin kuitenkin tästä mun raskaudestakin jotain puhumaan, eli ei kuitenkaan tullut sellaista oloa, että pitäisi varoa pahoittamasta toisen mieltä (tosin en nyt mitään hirveää hehkutustakaan sitten viitsinyt harrastaa).
Suomesta tuli myös hyvä ystävä käymään ja oli meillä pari yötä. Kerroin sitten hänellekin, mutta reaktio oli vähän sellainen "ai jaa", ei edes onnitellut. Olin eka ihan pettynyt, kun itselle tämä on iso asia. Ja tuli myös tyhmä olo, kun tämä on kuitenkin niitä harvoja ihmisiä, joille ollaan kerrottu, ja sitten reaktio on tuollainen. Tuli semmoinen olo, että parempi kun en olisi kertonut. Tosin sitten seuraavana päivänä juteltiin enemmän kaikesta ja kävi ilmi, että joskus joitakin vuosia sitten tämä ystävä yritti lasta, mutta eivät saaneet. Ja että kävi ilmi, ettei niitä ilman hoitoja voi edes tulla, eikä välttämättä sittenkään. Niitä hän ei halua. En tiennyt tästä ollenkaan. Eli reaktio oli ihan ymmärrettävä. Tosin pysytttiin kuitenkin tästä mun raskaudestakin jotain puhumaan, eli ei kuitenkaan tullut sellaista oloa, että pitäisi varoa pahoittamasta toisen mieltä (tosin en nyt mitään hirveää hehkutustakaan sitten viitsinyt harrastaa).
2013&15?
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä laitoin kahdelle siskolle (jotka ei vielä raskaudesta tienny) ja äidille ultrakuvat lahjapakettiin. Isosisko oli ruvennu itkemään onnesta. Pikkusisko ei meinannu millään uskoa että meille on "jo" toinen tulossa, oli kuitenkin onnellinen meidän puolesta..hänellä siis vauvakuumetta. Äiti oli iloinen ja helpottunut kun mun oksenteluun löytyi muu syy kuin oksennustauti 
Mun lähin kaveripiiri on siis jo raskaudesta tiennyt, ukko kertoo sitä mukaa mitä kavereitaan nyt näkee. Isälle pitäs vielä kertoa, keksis vaan miten kun ei olla läheisissä väleissä. Esikoisesta kuuli vasta oman siskonsa kautta kun oli jo syntynyt, että ei hirmu hyvissä väleissä olla oltu. Viime kesänä käytiin ukille tyttöä näyttämässä ja olihan se todella iloinen ja onnellinen kun oltiin viikko sen mökillä. Kysyi jopa kun oltiin lähdössä että mitäs ukki sitten tekee kun tulee prinsessaa ikävä.. Olen laittanut isänpäiväkorttia, synttärikorttia, joulukorttia ja laittanut puhelimella kuvia tytöstä, mutta mitään vastausta ei oo kuulunu, ainoastaan joulukortti tuli. Ja se siis on itse aikoinaan aiheuttanut sen ettei juuri kukaan omista lapsistaan ole hänen kanssa tekemisissä, eikä ikinä ole anteeksi tekemisiäään pyytänyt. Ei kai osaa. On siis vähän outo fiilis että mitä se meinaa ja mitä tässä itse enää sen asian eteen tekee, tekeekö mitään.
Mun lähin kaveripiiri on siis jo raskaudesta tiennyt, ukko kertoo sitä mukaa mitä kavereitaan nyt näkee. Isälle pitäs vielä kertoa, keksis vaan miten kun ei olla läheisissä väleissä. Esikoisesta kuuli vasta oman siskonsa kautta kun oli jo syntynyt, että ei hirmu hyvissä väleissä olla oltu. Viime kesänä käytiin ukille tyttöä näyttämässä ja olihan se todella iloinen ja onnellinen kun oltiin viikko sen mökillä. Kysyi jopa kun oltiin lähdössä että mitäs ukki sitten tekee kun tulee prinsessaa ikävä.. Olen laittanut isänpäiväkorttia, synttärikorttia, joulukorttia ja laittanut puhelimella kuvia tytöstä, mutta mitään vastausta ei oo kuulunu, ainoastaan joulukortti tuli. Ja se siis on itse aikoinaan aiheuttanut sen ettei juuri kukaan omista lapsistaan ole hänen kanssa tekemisissä, eikä ikinä ole anteeksi tekemisiäään pyytänyt. Ei kai osaa. On siis vähän outo fiilis että mitä se meinaa ja mitä tässä itse enää sen asian eteen tekee, tekeekö mitään.
Dino
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meidän ei pitänyt kertoa kovin aikaisin kenellekään, mutta niin vain tuli kerrottua pikkuhiljaa kaikille läheisimmille. Isosiskolleni tosin soitin samana päivänä kun tein positiivisen raskaustestin, hän on mun tuki ja turva kun on kokemusta, hänelle tulossa viides lapsi, mulle ensimmäinen. :)
Mä en taida kertoa enää kellekään
Uudenvuodenpäivänä käytiin kavereilla, eikä sieltäKÄÄN onnitteluja! Vittu mä sanon. Ei tartte sitten, pitäkööt kaikki tunkkisa 
Tossa sain juuri vähän aikaa sitten lukea facesta, että mun erittäin hyvä ystävä (ollaan tunnettu yli 20 vuotta, se oli mun kaaso, oltiin kämppiksiä) on saanut vauvan. En edes tiennyt heidän yrittävän saati onnistuneen! Loukkaannuin kyllä aika kovasti (hormonit?), luulin että ollaan edes sellasissa väleissä että vois tekstarin laittaa, kun hän vielä tietää miten aina iloitsen toisten vauvauutisista!
Uudenvuodenpäivänä käytiin kavereilla, eikä sieltäKÄÄN onnitteluja! Vittu mä sanon. Ei tartte sitten, pitäkööt kaikki tunkkisa Tossa sain juuri vähän aikaa sitten lukea facesta, että mun erittäin hyvä ystävä (ollaan tunnettu yli 20 vuotta, se oli mun kaaso, oltiin kämppiksiä) on saanut vauvan. En edes tiennyt heidän yrittävän saati onnistuneen! Loukkaannuin kyllä aika kovasti (hormonit?), luulin että ollaan edes sellasissa väleissä että vois tekstarin laittaa, kun hän vielä tietää miten aina iloitsen toisten vauvauutisista!
helmimeri
Sukkela juttelija
zeni voin kuvitella ton tunteen:) luulis että noin hyvälle tutulle haluaa kertoa.. kerroin kyllä läheisimmille ystäville ja loput näkee ku näkee.. mut ootteki ollu tekemisissä millon viimeks? ku mulla useita kenenkaa en oo ollu tekemisissä vuotee kahteee.. vaikka välit ei oo menny vaa elämö kuljettanu erille nii en semmosille kerro ku en oo enää ttekemisissä.. en sittetiiä mikä teillä o :)
Zeni, ompa tosi kiva! >:/ois miullakkii palanu käämi. Miullakkii sisko soitti ku sai kuulla ja sano vaan:"nii että terve vaan paskoille!" Että jos tuosta vois jottain päätellä, ettei sitä kiinnosta ees onnitella tai kuulla misttään mittää ennää. Ja äiti ei oo onnitellu ees.. Ja mie ku luulin että ees se onnittelis! Eilen ihan alko itkettämmään, ku rupesin miettimmään että jos se ajattellee ettei tätä lasta ois meille tarvinnu tulla. En tiiä mitä ajatella.
Mulle tuli ihan paha mieli teidän puolesta. Miten ihmiset on noin tyhmiä? Kyllä sitä nyt onnitella vois! Tahattomasta lapsettomuudesta kärsivien (niin kun ton mun ystävän) kohdalla jotenkin ymmärtää paremmin, mutta muiden kohdalla en kyllä tajua. Kun ei täälläkään ole mitään teiniäitejä tai ketään sellaista, jolle olisi sattunut vaikka kymmenen "vahinkoa", joista ei osata huolehtia, jolloin voisi ehkä ymmärtää, että läheisiä huolettaa. (Ja teiniäiditkin voi olla hyviä äitejä, en sitä sano, mutta ymmärtäisin, jos läheisten eka reaktio ei olisi ilo.)
Toivottavasti teillä kaikilla olisi kuitenkin kyse enemmän siitä, että läheiset ei vaan osaa ilmasita itseään eikä mitään ajatuksia siitä, että lasta ei olisi teille toivottu. Joskus ihmiset ilmaisee asiat niin kummallisesti, että siitä loukkaantuu, vaikkei se ehkä olisi edes tarkoitus. Mutta sanoisin, että jos tuommoisia reaktioita tulee eikä niitä myöhemminkään korjata mitenkään tai osoiteta kiinnostusta, niin pysykää kaukana niistä ihmisistä, itse ne sen valitsevat. Raskaana oleminen on muutenkin sellaista tunnemyrskyjen aikaa, ettei siinä tarvita jotain negatiivisia ja myrkyllisiä ihmisiä elämää pilaamaan.
Toivottavasti teillä kaikilla olisi kuitenkin kyse enemmän siitä, että läheiset ei vaan osaa ilmasita itseään eikä mitään ajatuksia siitä, että lasta ei olisi teille toivottu. Joskus ihmiset ilmaisee asiat niin kummallisesti, että siitä loukkaantuu, vaikkei se ehkä olisi edes tarkoitus. Mutta sanoisin, että jos tuommoisia reaktioita tulee eikä niitä myöhemminkään korjata mitenkään tai osoiteta kiinnostusta, niin pysykää kaukana niistä ihmisistä, itse ne sen valitsevat. Raskaana oleminen on muutenkin sellaista tunnemyrskyjen aikaa, ettei siinä tarvita jotain negatiivisia ja myrkyllisiä ihmisiä elämää pilaamaan.
Niin mie oon kyllä päättäny että en ota semmosia kuuleviin korvviinkkaa jotka on onnittelematta/puhuu pahaa meistä. Eipähän tämä oo niiden elämää vaan meijän. Ja miunki sukulaiset asuu 550km päässä meistä, että mahtaa olla sitte niin päin että ne käypi meillä jos käypi eikä myö niillä. Äitiki on käyny peräti kerran meillä vuojen aikana.. ja myö reissattaan n. joka kk sinne.
^ Samaa mieltä Annalinin kanssa! Niitä ympäristönmyrkyttäjiä ei tartte muutenkaan elämään. Miks olla selllasten kanssa tekemisissä ylipäätään?
Hyvissä väleissä oltiin. Viimeksi ollaan tosin oltu yhteyksissä reilu puoli vuotta sitten. Silloin juteltiin puhelimessa varmaan tunti. Hänen asioita. Multa ei sillon edes kysynyt kuulumisia Olin vielä just synnyttäny ja ekaa päivää kotona vauvan kanssa. Silloin päätin, että mä en ole seuraava joka soittaa, soittakoon mulle sitten kun on asiaa. Kyllästytti se yksipuolinen yhteydenpito. Ei oo vissiin ollu mitään tähdellistä kerrottavaa....
Olin vielä just synnyttäny ja ekaa päivää kotona vauvan kanssa. Silloin päätin, että mä en ole seuraava joka soittaa, soittakoon mulle sitten kun on asiaa. Kyllästytti se yksipuolinen yhteydenpito. Ei oo vissiin ollu mitään tähdellistä kerrottavaa....
Onpas kurjia kokemuksia monilla. Itselläkin oli esikoisen kohdalla. Muutama kaveri karsiutui listalta.
Itseä jollain tapaa jännittää kertoa sukulaisille. (Kerrotaan vasta np-ultran jälkeen, eikä sille ole vielä edes aikaa varattu...!) Jotenkin olen varma, että joku kuitenkin möläyttää jotain idioottimaista 'liian pienestä ikäerosta', vaikka tmä on meille ihan toiveiden täyttymys.
Itselläkin oli esikoisen kohdalla. Muutama kaveri karsiutui listalta.Itseä jollain tapaa jännittää kertoa sukulaisille. (Kerrotaan vasta np-ultran jälkeen, eikä sille ole vielä edes aikaa varattu...!) Jotenkin olen varma, että joku kuitenkin möläyttää jotain idioottimaista 'liian pienestä ikäerosta', vaikka tmä on meille ihan toiveiden täyttymys.