Läheisille kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja puffin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihan täydestä meni työpaikan pikkujouluissa se, että mulla on muka lääkekuuri. Tosin sitten joku muisti, että hänelle oli sanottu, ettei sianlihaa saisi syödä antibiottien kanssa, ja tietty meillä oli sianlihaa tarjolla. No, vältin senkin ansan toteamalla, että lääkäri sanoi, ettei ole mitään muita rajoituksia kuin alkoholi.

jatkoilla sitten jotkut pohtivat, ketkä työpaikalla haluavat lapsia ja varmaan pian niitä hankkivat. Kuulemma olen listan kärjessä veikkauksissa siitä, kuka saa ekana lapsen, kun "vaikutat kaikkein innostuneimmalta asiasta. Niinpä niin... siihenkin vain naureskelin. Hihhih, ehkä tammikuussa kerron töissäkin. Siellä kyllä mahdollisimman myöhään, kavereille sitten np-ultran jälkeen.

Olen kyllä iloinen, että kerroin kahdelle parhaalle Suomen ystävälle, just tänään chattailtiin toisen niistä kanssa. Se odottaa nyt toista lastaan. Oli kyllä kiva puhua hyvän ystävän kanssa kaikista huolista ja toiveista, jotka raskauteen liittyvät, varsinkin kun voi jakaa kokemuksia ja kaikkea.
 
Apua.. En uskalla kertoa töissä :D. Meillä pieni työyhteisö, kaks "pomoa" ja kaks työntekijää. Vakituiset työntekijät on jo äippälomalla, oon sijaistanu niitä koht 1,5v. Pakko kait se on huomenna rohkaistua.. Huh.
 
Jelly Bean sanoi:
Suviii, mistä ne oli arvannu??
Click to expand...

Lähinnä varmaan mun väsymyksestä ja siitä ettei ruokaa oo maistunut kauheen hyvin. En ruvennu kyselemään, mut luulisin, että noista arvannut. Eikä sinänsä haittaa. :) Äiti arvas kyllä sillonkin, kun esikoista rupesin odottamaan, vaikka mulla ei ollut oireita, enkä tiennyt sitä itekään kovin nopeesti. :grin
 
Paljastettiin tänään kummankin perheille että lasta ootetaan, ja kovasti oli kyyneliin asti iloista ja hymyilevää vastaanottoa :) Anoppi olikin jo arvannut kun huono oon salailemaan mitään, ja oli onnensa kukkuloilla kun lapsenlasta on jo pitempään toivonut. Oma isäni onnitteli ja sitten hämillään istui hiljaa hymyillen pitkän aikaa sisäistämässä asiaa sivummalla :D

Ihanaa kun ei tarvitse enää salailla ja pääsee jo lapsia saaneiden siskojen ja kälyjen kanssa höpöttelemään vauvajuttuja :P

Hyvvää joulua kaikille, toivottavasti muilla menee kertomiset yhtä positiivisissa merkeissä :)
 
Meilläkin nyt perheet tietää, on niin helpottunut olo kun ei tarvi salailla ja peitellä masua :). Kaikki olivat innoissaan uutisesta! Kerrottiin tytöillekin 4v ja 3v..innoissaan nämäkin ja joka päivä nyt kyselleet että joko vauva syntyy :D <3
 
Meillä mun puolen perhe/suku tietää mä ihan yllätyin kun kaikki oli niin iloisia. Varsinki mun faija ku vaa hymyili ja tuli heti halaamaan ja mun isoisä meinas pyörtyä kun oli niin onnellinen. :) mun vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja mulla on molemmilta puolilta isovanhemmat elossa niin niistä tulee isoisovanhemmat ♡
 
Täällä kerrottu miehen puolen suvulle ja anoppi sanoi että oli odottanutkin, oli nähnyt mun väsymyksen ja vatsanseutua katsellut :D Paras joululahja kuulemma ;)
 
Mekin kerrottiin ensin eilen mun porukoille. Äiti naurahti että heinäkuun vauvoja, kun siskolla oli tän vuoden heinäkuussa laskettu aika ja meni elokuun eka päivään. Seuraava kysymys oli lasketusta ajasta että sattuuko samoihin kun tuo, ja laskeskeli mielessään että kyllä sen pitäs sitten ihan heinäkuun puolella pysyä. Hieman myöhemmin illalla kysy että ketkä tietää, vastasin vaan että sisko, niin iskä huikkaa taustalta "ja martti"(iskän veli ruotsista, joka oli hetkee aiemmin soittanu). Minä kattelin sitä hämilläni ni se sano että no se kyseli lapsenlapsista ni sano että kuuluhan tuota olevan tulossa. Hah.
Hauskaa sinänsä että tuo Martti on minusta iskän puolen suvusta minulle se kaikkein tärkein, tai no sen kanssa tulen toimeen parhaiten, tosin sitä näkee niin harvoin että sen puoleen. Martti on ehkä myös tuosta suvusta se ainoa joka ei vittuile, pilailee ja vitsejä ja källejä tekee toisille, mutta ne on hyväntahtoisia, eikä tarkota pahoittaa ketään, kuten muut...

Miehen porukat oli sitten vähän että olihan tuo jo aikakin.. Ilosia nekin oli mutta nuo kommentit oli niin ennalta-arvattavia...
 
Meilläkin on nyt uutista kerrottu ja hyviä vastaanottoja ollaan kyllä saatu. Jotenkin tämä alkaa itsellekin konkretisoitumaan ja itekin on jotenkin paremmin tajunnut sen muutoksen, mikä on tulossa. Kun onhan se aika iso elämänmuutos. On myös tullut ajatuksia, että miten pärjään ja selviän vauvan kanssa. Mutta kai se luonto opettaa.

Miehen, eikä minun veljellä olla vielä kerrottu, jännittää aika paljon oman veljen vaimon reaktio kun hän on vuosien saatossa tehnyt todella selväksi ettei pidä lapsista yhtään. En ihmettelisi, jos hän ei uutisen jälkeen haluaisi olla missään tekemisissä. Mutta toisaalta se on sitten aika pientä, kun tämä on kuitenkin se, mitä itse haluaa kaikista eniten.
 
meillä myös molempien perheelle kerrottu. Äitini kyllä arvasi jo viikolla, oli katsonut mun kasvaneita rintoja ja kysyi sitten suoraan :) Anoppi oli erittäin onnellinen toisesta lapsenlapsesta. Oli kuulemma paras joululahja ❤
 
Me kerrottiin aattona meidän vanhemmille niin että paketista löytyi kuva esikoisestamme jolla kyltti kädessä missä luki isoveli 2015 .yhdet pikkujoulut menin alkoholittomalla siiderillä ja baarissa join alkoholittoman drinkin, läpi meni. Loman jälkeen oisi vielä pomolle kerrottava kunhan la varmistuu.
 
Meilläkin kaikki otti hymyissä suin uutisen vastaan. Anoppi oli eniten yllättynyt, näki ettei osannut odottaa yhtään. Ja siitä alkoi se pieni hössötyskin. Uskoin että oma äitini sanoo "ai kamalaa", mutta ei se niin sanonut. :) Mummolle en ole vielä uskaltanut asiasta soittaa. Töissä piti kertoa työkavereille tänään, mut jotenkin en saanut sanotuksi. Ei kai tässä kiire ole vielä. :)
 
Omille vanhemmille ja veljelle tyttöystävineen kerrottu jouluaaton aattona ultran jälkeen. Vein kotiin puurasiassa olevan kuohuviinipullon, jossa luki 1+1=3. Ensin kukaan ei ymmärtänyt vinkkiä, mutta kun sanoin, että tähän liittyy jotain muutakin, niin johan alkoivat tajuamaan ;) Äiti rupesi heti itkemään ja kyllä siinä oma silmäkulmakin kostui. Kovasti olivat iloisia kaikki, ensimmäinen lapsenlapsi siis tulossa. Äidin mielestä paras joululahja ikinä! <3
 
Suomalainen ystävä tulee työmatkalle ensi viikolla ja on meillä uuden vuoden aaton. Totesin miehelle, että hänelle taidan kertoa (jos nyt se maanantain ultra menee hyvin ja kaikki on kunnossa). Mies siihen, että "Kaikille haluat kertoa!". Kaikille? No, tietäähän asiasta tosiaan mun äiti ja isäpuoli, anoppi ja mun kaksi hyvää ystävää. Sehän onkin melkein kaikki... Mitä nyt mun isä, miehen isä, miehen muut sukulaiset, mun veljet ja muut sukulaiset, suurin osa mun kavereista, kaikki miehen kaverit, molempien työkaverit eivät tiedä mitään vielä... No, ajattelin kumminkin tuon ultran ja selontojen jälkeen kertoa vähän useammalle muutenkin, vaikka seulonnoissahan voi kyllä jonkin aikaa kai mennä. Töissä en kerro, ei vain huvita vielä, mutta isälle ja tuleville enoille aion kyllä kertoa heti, kun tuokset saadaan - tai jos ei ultrassa ole mitään huolestuttavaa. kavereille voi kertoa sitä mukaa kuin siltä tuntuu. ja joitakin on pakko pitää vähän pimennossa, kun ovat sellaisia löppäsuita, että se saattaisi vaikuttaa mun mahdollisuuksiin saada yksi mahdollisesti aukeava kiinnostava työ. Mies saa kertoa ihan omaan tahtiinsa...
 
Mulla ollu alusta asti vaikeita sen takia pitää salassa, kun vatsa pulahti melkein heti esille viikoilla 6-8 . Ole sitten töissä niin kun mitään ei olis tapahtunut. Ihminen joka lätkii energia juomaa litra tolkulla ja tupakoi ja tämä loppuunkuluminen seinään yhtäkkiä . Sitten ne pahoinvoinnit kun työssäni jokaisessa kerroksessa vessat ja piti mennä joka hetki yrjölle. Mieheni lisäksi äitini tiesi alusta asti muille kerrottiin vasta muutama viikko sitten
 
Nyt on suvulle kerrottu. Niin kuin osattiin odottaa, niin miehen puolelta ei onnitteluja herunut. Onneksi sentään omat isovanhempani ymmärsi onnitella hetken asiaa sulateltuaan. jos meille tämän vauvelin jälkeen vielä lisää tulee, niin en tasan kerro kellekkään, saavat ristiäiskutsusta päätellä sitten iha itte.
 
Tänään pitäis kertoa veljelle ja sen vaimolle, jännittää miten ne täs asian ottaa...
 
Zeni, meillä toisin päin.. miun äiti oli ensin ihan puulla päähän lyöty ja pikkusisko hyvä ettei haukkunu pysttyyn.. se on semmonen ettei kuulemma ite halluu yhttään lasta(23v). Taijan tehä saman itekki etten ens kerralla, mikäli se vielä tullee, kerro kellekkään. Sen verran meinnaa kiehhuu nuitten jäläkkeen. No jospa ne joskus vois olla onnellisia miun puolesta. :o
 
Kohta lähtään vuoden vaihteen kemuihin ja siellä olis sitte tarkotus kertoa lopuille kavereille. Kai sitä jo uskaltaa kun tänään 13+5.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top