Kokemuksia sokerirasitustestistä

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja catti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
JMJ, mulla oli sama tulos mikä meni yli, eli 2h oli 8,8. :S Mutta kyllä tähän piikittämiseen tottuu, kerran viikossa kun vaa muistaa (mitä en oo ite ees muistanu enää aina :D) Mulla ei oo kertaakaan vielä ollut arvot yli vaikka oon rv. 15 eteenpäin niitä mittaillu..
 
tuolta elokuun puolelta kurkkasin teidän kokemuksia.

Itse "pääsin" ensimmäiseen rasitukseen ylipainon ja iän takia jo heti alkuraskaudesta, kävin siinä viikoilla 14+2. Oli ihan karmeaa; pääasiassa siksi, että pahoinvointi oli pahimmillaan ja kaikki makea oksetti. Pötköttelin toisen tunnin mummojen tuijoteltavana (sain muuten tosi pahoja katseita!!!), mutta sinnittelin ja nieleskelin ja läpäisin testin arvoilla 5,0 6,7 6,8

Toisessa kävin 25+6 ja onneksi pahoinvointi oli hellittänyt, niin ei tarvinnut edes pötkötellä. Arvot 4,8 6,8 6,8

Mutta ällöttävän makeaa litkua, jota ei kyllä vapaaehtoisesti jois. Joskus jos tulee toinen raskaus, niin takuulla oon taas kahdesti rasituksessa, en oo koko aikuisiällä ollut kertaakaan normaalipainoinen, siis BMI alle 25.
 
^ Ilmeisesti käytännöt rasitukseen lähettämisessä vaihtelevat, kun mulla olisi käsittääkseni ollut sekä iän (39), painon (BMI 28) että sukurasituksen vuoksi hyvä syy joutua sinne jo aiemmin, mutta enpä sitten joutunut. Meillä päin ei sitten kai olla ainakaan ylivarovaisia...
 
Diagnoosihan sieltä napsahti: sekä paastoarvo että kahden tunnin arvo koholla. Olisi pitänyt vain avata suu silloin alkuraskaudesta, kun ihmettelin, miksei sokerirasituksesta puhuttu mitään, niin olisin voinut "jäädä kiinni" aiemmin. Olen kyllä omin päinkin vältellyt nopeita hiilareita ja yrittänyt liikkua sen mitä aika on antanut periksi, mutta en varmasti ihan oppikirjan mukaan. Ja ei kun ruokapäiväkirjaa pitämään :smiley-angry003
 
Syyskuinen, voi harmi! Kyllä olis pitäny päästä rasitukseen aiemmin jos on sukurasitusta. Toivottavasti ruokavaliolla hoituu.
 
Voimia uusille diagnoosin saaneille! Se alkuhämmennys, pelko ja syyllisyys tuntuu pahimmalta, mutta siitä pääsee nopeasti yli. Mulle ainakin on tuonut hyviäkin asioita tullessaan; pääsin ravitsemusterapeutille ja on tullut syötyä terveellisesti ja säännöllisesti raskauden aikana. Mää sain diagnoosiin rv13, siitä asti mittaillut, eikä yksikään arvo ole mennyt yli. Toivotaan, että teillekin käy samalla tavalla ja saatte viettää loppuraskauden samalla tavalla kuin alunkin, diabetestä edes miettimättä :)
 
^ Kiitos tsempistä, Aamu ja Tekah! Toivotaan tosiaan että ruokavalio riittää. Täällä ei pääse ravitsemusterapeutille vaan samalle neuvolantädille, joka kysyi multa edellisellä tapaamisella, osaanko laittaa ruokaa. Pitää vain ottaa neuvontaan mukaan paljon päreitä ja mahd. avoin mieli.
 
Muokattu viimeksi:
Raskausdiabeteksen diagnoosi pärähti tännekin, se keskimmäinen arvo saa olla muistaakseni 10 ja mulla oli juuri sen verran. :( Taitaa käytännöt vaihdella paikkakunnittain mitä tuosta sitten seuraa, ihan mahtavaa jos jossain pääsee ravitsemusterapeutille ja voi saada vähän vertaistukeakin uutisen vastaanottamiseen! Mun käskettiin vaan tulla neuvolaan enkä usko että tästä koituu muuta kuin lisää "yksi siivu juustoa riittää ja sekin vähärasvaista" -ohjeita. Kummallista miten paljon voi mielialat lähteä heittelemään tällaisesta asiasta vaikka ei tässä loppujen lopuksi kovin isosta jutusta ole kyse! Hirveät morkkikset tuli esim. painonnoususta (8kg kertynyt) vaikka lähtöpaino oli normaalipainon alarekisterissä. Oon vaan sellainen luonne että vedän hirveät neuroosit liian tarkoista ohjeista ja mittailuista. Joten paljon päreitä tarvittais tännekin!

Joutuuko noista mittailuvälineistä maksamaan jotain itse, esim. liuskat?
 
Ei se, Itu1, ole niin kamalaa kuin aluksi tuntuu! Mittauslaitteen, neulat ja liuskat saat kaikki neuvolasta, mitään ei tarvitse itse ostaa. Ja siihen pistämiseen tottuu tosi äkkiä. Neuvolan ruokaohjeet oli ainakin täällä aika suurpiirteiset, mikä ärsytti, kun halusin ottaa asian tosissaan ja ohjeet "älä syö pullaa" tuntui enemmän luokkavalta kuin ohjaavalta. Mutta hyvin on pärjännyt ihan terveellä järjellä, ja sitten kun saat mittarin, kannattaa alkuun mittailla, mistä ruuista verensokeri nousee ja mitä voi syödä huoletta :)
 
Tsemppiä Itu! Ei se verensokerin mittailu kotona ole kamalaa, siitä tulee äkkiä mielenkiintoinen rutiini. Eikä noi nykyset pistolaitteet edes satu juurikaan kun vaan pistää sormen sivulle.
 
Ei sokeriarvojen seuranta musta ikävää ole vaan mielenkiintoista. Mulla ei siis ole RD diagnoosia vaan olen ihan omilla rahoilla ostanut sokerimittarin ja liuskat, koska kiinnosti tietää miten oma kroppa reagoi syömisiin. Hyvin on mittailu havainnollistanut sen, miten ruokavalio vaikuttaa ja eipä tee enää jäätelöitä niin mieli kun huomaa, että arvot nousee jos on makeaa ylettömästi syöty.

Saatan ehkä huvikseni jatkaa mittailua raskauden jälkeenkin jos tuntuu siltä, että makeaa tekee vielä silloinkin mieli.
 
Mullakaan ei ole rd-diagnoosia ellei sellaista nyt tule toisesta rasituksesta. Mulla on sama juttu kun Sakuralla eli hankin itse verensokerimittarin ja haluan mielenkiinnosta seurata omia arvojani ja huomata heti jos niissä alkaa tapahtua nousua. Toistaiseksi ovat pysyneet ennallaan. Mulla on kuitenkin valitettavasti ylipainoa niin rd-riski on suurempi.
 
Kävin sokerirasituksessa vasta viime viikolla (rv 27). Inhoan piikkejä, joten kolmen verikokeen sarja oli todella ikävä. Litku meni alas eikä onneksi pahoinvointia tullut. Toisen verikokeen jälkeen alkoi pyörryttää, joten pääsin hoitajan huoneeseen lepäämään ja sain juoda vähän vettä. Seuraavana päivänä hoitaja soitti tulokset, jotka onneksi oli hyvät. Pelkäsin vähän, kun makeaa on tullut syötyä aika tavalla. Jäätelöäkin menee kesällä lähes päivittäin.
 
Mä en nyt lukenut ketjuu viimelukemisen jälkeen, oli tullut paljon viestejä.
Olen siirtynyt lokakuisiin muutenkin kun tuo LA muuttui sinne mutta olen mielenkiinnosta lukenut näitä tottakai vieläkin!
Itselläni oli sokerirasitus viime torstaina 23+4, eilen sain tulokset.
Voi hemmetti. :( Raja-arvo paastossa kuulemma 5.3, mulla oli 5,5! Se tunnin ja kahden päästä mitattavat arvot oli hyvät mutta toi paastoarvo teki nyt sen että torstaina on ylimääränen neuvola. Saan vermeet ja ohjeet mittauksia varten... :( Toki työn kautta tuttua touhua mutta nyt sitten saa itseltä mittailla. Huoh.
Noh, parempi se kai on sitten kuitenkin seurailla. :)
 
Kiitos tsemppailuista, kyllä tuo alun tunnekuohu jo on tasoittunut. :) Neuvolakäynti oli kyllä tosi hätäinen kokemus, täti työnsi vain sen koneen kouraan ja käski välttää herkkuja ja liikkua. Eipä pahemmin mihinkään tunnepuolen asioihin ole meidän neuvolassa aikaa keskittyä! Mä mittailen nyt kolme kertaa päivässä, taitaa vaihdella tuo mittausohje sen mukaan mikä arvo siellä rasituksessa on ylittynyt... Pääsin kyllä mittailemaan jo ennakkoon isän laitteella eikä mulla toistaiseksi ole mikään arvo ollut lähelläkään rajoja. Ehkä uskallan joskus sen jätskinkin syödä. :wink

Tuleekos teillekin nyt tämän diagnoosin myötä synnytystapa-arviointi?
 
Meidän neuvolassa vaihtunut niin että pitää olla kaikki kolme arvoa koholla jotta tulee lähete äitipolille ja synnytystapa-arvioon. Ennen oli kahdesta arvosta jo lähetetty mut kuulemma on toi rd niin yleistynyt että poli ruuhkautuu jos laitetaan kahdesta arvosta. Kumma juttu.

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Musta tuntuu tavallaan hassulta että pääsen siihen, koska en nyt usko että tuo vauva ihan valtavaksi vonkaleeksi kasvaa kun tämä nyt huomattiin ja ollaan miehen kanssa muuten molemmat melko pienikokoisia. Ja yksi arvo tosiaan vain juuri ja juuri heitti. Mutta mielelläni otan tästä hyödyn irti, jos se vähän lievittäisi synnytyspelkoa. Se vähän heräsi uudelleen tän diagnoosin myötä...
 
Mulla oli kaksi arvoa koholla ja sain neuvonnassa ihan samantyyppiset ohjeet: seuraile arvoja, pidä kalorimäärä 1800:n pinnassa ja vältä niitä ruokia, jotka pompsauttaa sokeritasoa korkeammalle. Hyvin epämääräinen ohjeistus, mutta sain ainakin kysyttyä, miten todennäköistä on joutua pelaamaan insuliinin kanssa, ja vastaus oli, että aika epätodennäköistä. Tädin "näitä on nähty, ei se elämä tähän lopu" -asenne helpotti omaakin tuskailua. Mistään synnytystapa-arviosta ei puhuttu halaistua sanaa, mutta saa nähdä, tuleeko asia esille viikon päästä neuvolalääkärissä.

Tuli kyllä vähän hassu ja syyllinenkin olo, kun täti (itse raskaudessa mua muutaman viikon edellä) ihmetteli, että olen näin pitkällä vaikka maha on näin pieni. Mutta siellä se sydän löi ja tyyppi potki anturia ja karkaili sen alta ihan niin kuin aiemmillakin kerroilla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top